3-vuotiaan huomionkipeys käy jo hermoille. Mitä ihmettä hänen kanssa oiken tekee?

Mä olen tehnyt nyt niin, että sanon hänelle etukäteen, että nyt äiti soittaa Martalle tärkeää asiaa, sinä voisit mennä vaikka leikkimään siksi aikaa omaan huoneeseen....ja meillä tämä toimii. Varmaan se, että huomioin hänet kertomalla soitosta on se juttu. Toinen asia, kun minulle tuli kannettava tietokone ja piti keskittyä koneen asennukseen, poika roikkui lahkeessa. Hermostuin aluksi, kun todellakin piti vähän keskittyä ja hänellä oli ollut ihan kivaa ja leikit menossa, kun hommaan aloin....mutta otin syliin ja selitin, että kultaseni, nyt äidin pitää keskittyä tähän uuteen tietokoneeseen, sinä voit vaikka leikkiä paketin kanssa...pidin hetken sylissä ja suukotin, annoin siis huomion hänelle ja sen jälkeen sain asentaa koneeni suht rauhassa. Näitä esimerkkejä olisi pilvin pimein, mutta olen huomannut, että 10 laskeminen ja hetken totaalihuomio poikaan ja tulos on hyvä....tsemppiä.

Mutta äskenkin käväisi vieras, joka lähti sitten pois kun ei suuvuoroa ollut minulla eikä hänellä. Lapsi puhui suurella äänellä TAUKOAMATTA päälle. Vaikka välillä sanoin, että nyt kun puhun tai x puhuu, täytyy odottaa vuoroa ja sanoa sitten oma asia kun toinen on hiljaa......



aargh

Meillä kolmevuotiaalla pojalla on samankaltaisia oireita ja ne liittyvät selkeästi oidipaalivaiheeseen ja ovat suoranaista mustasukkaisuutta.

Minua surettaa joskus käskeä poika pois tai hiljaiseksi tällaisessa tilanteessa, koska tässä vaiheessa äidin huomio ja hyväksyntä olisi tärkeää. Olenkin ottanut pojan syliin ja halaan samalla, mikäli se vain onnistuu, monesti se riittää. Jos puheripuli ja keskeyttäminen ei lopu siihen, sanon yleensä, että kohta on pojan vuoro puhua ja hänen täytyy isona poikana jo osata hetken odottaa. Ison pojan rooliin vetoaminenkin tuntuu välillä keljulta, mutta... Jos tämäkään ei auta, korotan vain ääntäni tai siirryn toiseen huoneeseen hetkeksi puhumaan.

Nyt ymmärrän miksi mieheni joskus ärsyyntyi tyttöihimme, kun he olivat tuon ikäisiä.

Jossain vaiheessa kutsuin meille ystäviä kylään vain siten, että mies lähti pojan kanssa muualle. Poika oli ihmeissään, kun ei saanut olla mukana vieraiden tullessa. Selitin, että se on mahdotonta, koska äiti ei kuule omaa ääntäänkään, kun sinä puhut päälle. Selitin myös, että silloin, kun äiti näkee omia ystäviään, äiti haluaa jutella heidän kanssa eikä leikkiä pojan kanssa. En tiedä, onko nämä selitykset auttaneet, koska nyt vierailut ovat alkaneet sujua paremmin. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää, että 3-vuotias turhautuu, jos aikuiset tunnista toiseen juttelevat vain omia asioitaan.



Muistan myös menneeni puhelimen kanssa karkuun lasta... Ei mulla oikeasti ole mitään vinkkejä antaa... voishan sitä laitteiden asennuksen ajaksi pistää vaikka videon pyörimään. Olen myös joskus laittanut hänet kirjojen kanssa omaan sänkyynsä lepäilemään. Pysyy siellä, jos riittävän kiintoisaa luettavaa. Olen miettinyt esimerkiksi jonkun uuden Scarryn kirjan ostamista. Scarry on pojan suosikki ja siinä on paljon sellaista katseltavaa, jota voi yksinkin tutkia. Poika tykkää myös piirrellä joskus. Ja yksi yliveto konsti on laittaa vessan allas täyteen vettä ja poika sinne uittamaan autojaan ja veneitään. Jaksoi Linnan juhlien ajankin läträtä niillä, kun muuten ei meinannut rauhaa tulla taloon niin, että aikuiset olisivat voineet keskittyä katseluun.

Kun nuo kommentit tuntuvat hieman oudoilta, että sitä huomiota pitäisi sitten aina kuitenkin löytyä lapselle, tekipä mitä vaan.



Eikö se opeta aika itsekeskeiseksi lapsen, siis tuollainen huomiointi tyyli?



Syliin että saa puhua rauhassa. Tai että aina pitäisi olla jotain tekemistä käsillä, jos vanhempi haluaa olla vaikka puhelimessa.



Ei kai??

Ei ymmärrä. Jos lapsi ei kuitenkaan siinä saa periksi ja keskeytettyä aikuisten keskustelua? Kerrohan.

Vierailija:

Kun nuo kommentit tuntuvat hieman oudoilta, että sitä huomiota pitäisi sitten aina kuitenkin löytyä lapselle, tekipä mitä vaan.

Eikö se opeta aika itsekeskeiseksi lapsen, siis tuollainen huomiointi tyyli?

Syliin että saa puhua rauhassa. Tai että aina pitäisi olla jotain tekemistä käsillä, jos vanhempi haluaa olla vaikka puhelimessa.

Ei kai??

Hän ei ole opettanut hiljaisena oloa ottamalla syliin, tai korottamalla ääntään, tai pyytämällä lasta olemaan hiljaa ja odottamaan vuoroaan. Hänen tapansa on ollut toisenlainen; ehkäpä hän on huutanut lapselleen, tukistanut tätä tai sulkenut hänet vessaan siksi aikaa, kun äiti on puhunut puhelimessa. Tai vain komentanut toisella tavalla. Tai hänen lapsellaan ei ole ollut tällaista vaihetta, jolloin hänellä ei oikeasti ole mitään tietoa siitä, miten tämä asia pitää opettaa, ennenkuin se opitaan.

Vierailija:

Mitä outoa on siinä, että lapsi otetaan syliin?

Ei ymmärrä. Jos lapsi ei kuitenkaan siinä saa periksi ja keskeytettyä aikuisten keskustelua? Kerrohan.

Mielenkiintoista. Monellako perheellä on tällainen tapa?

Vierailija:

Menkää leikkimään siitä...

Sanoisin, että viisivuotiaalta voi jo alkaa edellyttää. Kolmivuotiastakin voi ja pitää tietysti opettaa.

terv. 5

Vierailija:

Mielenkiintoista. Monellako perheellä on tällainen tapa?

Vierailija:

Menkää leikkimään siitä...

Meillä nuoremmilla ei tuo vaihe ole vielä alkanut ja vanhemmilla se on jo ohi, joten heille meidän ei tarvitse sanoa mitään. Mutta tuota yhtä kolmevuotiasta joudumme vielä opettamaan.

Vierailija:

Kuulehan pilkunviilaajaa... Lue uudesti... Sanotaan LAPSILLE = monikko, eli useampi lapsi... enkä ollut apapapapap