Lue keskustelun säännöt.
AVAUDUN
07.03.2015 |
Olen tänä vuonna 16 täyttävä tyttö.
Mun on pakko avautua johonkin mun tilanteesta.
Mulla ei ole siis mitään vakavia ongelmia:D
Mulla nyt vaan on elämä jotenkin niin erilaista mun ikäisillä nuorilla on yleensä.
Perheessämme on ihmeellisiä sääntöjä, kuten etten saa mennä mauton kyytiin. En puhu siis kontista vaan yleisesti en saa olla mauton kyydissä. Kun voi tulla kolari ja sitten mä kuolen. Joo, kuskista se riippuu aika paljon. Tiedän että kolaritilanteessa on mauto pahasti alakynnessä kun kyseessä on muovikori ja lasikuitua enkä vähättele asiaa.
En juo enkä polta. Liikun ns. fiksuissa piireissä. Kuitenkin olen poikkeava tapaus silti. Äiti on todella ylisuojeleva, eikä taida tajuta että en ole enää lapsi, joka tarvitsee lapsenvahdin. Hän pelkää koko ajan joka tilanteessa että mut ryöstetään ja raiskataan tienvarteen. Jos olen kaverilla esim. iltaa viettämässä, kattomas leffaa ja sillee ja olen klo 23 tulos kotiin, kävelee äiti vastaan vaikka kaveri asuu samalla asuinalueella ja kotiin on matkaa 300 m!! Minusta se menee jo yli, etten voi pimeän aikaan kävellä 300 m kotiin yksin vaan pitää vastaan tulla ja viä asuinalueella.
Äidin mielestä mulla ei voi olla poikakavereita, siis kavereita. Saisi olla muka vaan tyttöjä. Jos saan viestin niin ensimmäinen kysymys on: "Eikai sulle vain pojat viestittele!?!?"
Siis tosissaan kysyy ja pitää sitä lainvastaisena asiana. En saisi omistaa poikapuoleisia kavereita. Aivan typerää minusta. Mitä väliä sillä on mitä sukupuolta kaverit ovat. En voi tutustua uusiin ihmisiin, koska äiti epäilee kaikkia ja on ikärasisti. Hänestä mun ikäiset _kaikki_ ovat hölmöjä ja aivottomia, eikä fiksuja nuoria ole olemassakaan. Että kaikki nuoret muka vaan ryyppäävät kaikki viikonloput jossai nurkissa ja vetävät huumeita. Asun aika pienellä paikkakunnalla. Tääl on noin 33 000 asukasta. Tiedän piirit missä mun ikäset liikkuu ja tiedän kyllä ketkä ovat fiksuja ja ketkä niitä jotka vetää huumeita ja liikkuu ns huonoissa porukoissa. Täällä kokolailla kaikki nuoret tietävät toisensa ja osaavat sanoa kumpaa yläastetta käy. (Niitä on siis täällä kaksi)
En ymmärrä tällästä. Jos itse eläisin samassa ajatusmaailmassa kuin äiti. Ei mulla olisi yhtään kaveria, koska näkisin kaikissa ikäisissäni liikaa vikoja.
Tottakai mun ikäisillä tietynlainen kokeilun halu on päällä, että haluu esim röökiä maistaa ja näin, mutta todella harva on ottanut röökin poltosta tapaa. Kavereistani 2 on maistanut, mutta eivät polta. En näe sitä mitenkään maailman hirveimpänä asiana. Varsinkin kun se on jäänyt siihen maistamiseen. Tunnen heidät hyvin ja tiedän mistä puhun.
Ongelma on nyt se etten saa tehdä mitään. En saisi hengailla kavereiden kanssa missään, tai missään porukoissa ollenkaan. Sekin on väärin. Nytkin kaikki on kavereiden kanssa viettämässä lauantai-iltaa, mutta mä olen kotona ja nyt makaan sohvalla ja kirjotan tätä. Ei ole mitään mitä voisin tehdä, koska en saa tehdä mitään. Mä pelkään että syrjäydyn lopullisesti ja että musta tulee täysin epäsosiaalinen. Olen muutenkin ujo, joten se että olen kaikki viikonloput kotona säpissä tuskin auttaa asiaa. Pikemminkin pahentaa.
Nytkin valitettiin että olen puhelimella. Pitäisi käyttää _kaikki_ vapaa-aika läksyjen lukemiseen. Mulla ei saa kirjaimellisesti olla mitään elämää. Pitäisi vaa kiltisti tehdä kotitöitä käskemättä, lukee läksyjä ja saada kymppejä. Mitään ei saa elämässä ikäiselläni olla.
Tuntuu että elämälläni ei ole mitään arvoa kun se on tällästä. En saisi kuulemma edes lapsia tulevaisuudessa tehdä!! Siihen en mahdollisuutta kyllä edes varmaan koskaan tuu saamaan koska olen 20 ikävuoteen mennessä olen niin syrjäytyny ja epäsosiaalinen paska etten kykene ihmisten kanssa kommunikoimaan.
Mulla on kaiken lisäksi huono itsetunto, eikä sekään seinien sisällä parane.
Äiti on niin vanhanaikainen, eikä hyväksy mitään uutta tai mun mielipiteitä, hän on muka aina oikeassa ja minä väärässä eikä mun mielipiteellä ole väliä.
Perusasiat on hyvin mutta silti elämä on perseestä.
Valitetaan aina kaikesta, kuten siitä etten kesätöitä ole hakenut. En ole ehtinyt eikä ole edes viä liian myöhäistä. Tarkoitus kyllä on hakea ja saada kesätöitä. Ainut asia mikä vie kotoa pois on reenit. Muuten olen täällä.
Äiti yrittää suojella, mutta todellisuudessa hän pilaa elämäni näin. Kaikkia asioita ajatellaan huonona minulle.
Puhuminen ei auta, yritetty on, mutta hän on pysyy moraalissaan eikä poikkea siitä. Onko täällä vanhempia jotka teette näin?? Onko kivaa pilata nuoren elämä, kun kenties oma on ollut huono?
Kommentit (14)
Missä isäsi on? Minulle tulee mieleen, että äidilläsi ei taida olla omaa elämää ja ripustautuu sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rivinvälien kanssa:
Olen tänä vuonna 16 täyttävä tyttö. Mun on pakko avautua johonkin mun tilanteesta. Mulla ei ole siis mitään vakavia ongelmia:D Mulla nyt vaan on elämä jotenkin niin erilaista mun ikäisillä nuorilla on yleensä. Perheessämme on ihmeellisiä sääntöjä, kuten etten saa mennä mauton kyytiin. En puhu siis kontista vaan yleisesti en saa olla mauton kyydissä. Kun voi tulla kolari ja sitten mä kuolen. Joo, kuskista se riippuu aika paljon. Tiedän että kolaritilanteessa on mauto pahasti alakynnessä kun kyseessä on muovikori ja lasikuitua enkä vähättele asiaa.
En juo enkä polta. Liikun ns. fiksuissa piireissä. Kuitenkin olen poikkeava tapaus silti. Äiti on todella ylisuojeleva, eikä taida tajuta että en ole enää lapsi, joka tarvitsee lapsenvahdin. Hän pelkää koko ajan joka tilanteessa että mut ryöstetään ja raiskataan tienvarteen. Jos olen kaverilla esim. iltaa viettämässä, kattomas leffaa ja sillee ja olen klo 23 tulos kotiin, kävelee äiti vastaan vaikka kaveri asuu samalla asuinalueella ja kotiin on matkaa 300 m!! Minusta se menee jo yli, etten voi pimeän aikaan kävellä 300 m kotiin yksin vaan pitää vastaan tulla ja viä asuinalueella.
Äidin mielestä mulla ei voi olla poikakavereita, siis kavereita. Saisi olla muka vaan tyttöjä. Jos saan viestin niin ensimmäinen kysymys on: "Eikai sulle vain pojat viestittele!?!?" Siis tosissaan kysyy ja pitää sitä lainvastaisena asiana. En saisi omistaa poikapuoleisia kavereita. Aivan typerää minusta. Mitä väliä sillä on mitä sukupuolta kaverit ovat. En voi tutustua uusiin ihmisiin, koska äiti epäilee kaikkia ja on ikärasisti. Hänestä mun ikäiset _kaikki_ ovat hölmöjä ja aivottomia, eikä fiksuja nuoria ole olemassakaan. Että kaikki nuoret muka vaan ryyppäävät kaikki viikonloput jossai nurkissa ja vetävät huumeita. Asun aika pienellä paikkakunnalla. Tääl on noin 33 000 asukasta. Tiedän piirit missä mun ikäset liikkuu ja tiedän kyllä ketkä ovat fiksuja ja ketkä niitä jotka vetää huumeita ja liikkuu ns huonoissa porukoissa. Täällä kokolailla kaikki nuoret tietävät toisensa ja osaavat sanoa kumpaa yläastetta käy. (Niitä on siis täällä kaksi) En ymmärrä tällästä. Jos itse eläisin samassa ajatusmaailmassa kuin äiti. Ei mulla olisi yhtään kaveria, koska näkisin kaikissa ikäisissäni liikaa vikoja.
Tottakai mun ikäisillä tietynlainen kokeilun halu on päällä, että haluu esim röökiä maistaa ja näin, mutta todella harva on ottanut röökin poltosta tapaa. Kavereistani 2 on maistanut, mutta eivät polta. En näe sitä mitenkään maailman hirveimpänä asiana. Varsinkin kun se on jäänyt siihen maistamiseen. Tunnen heidät hyvin ja tiedän mistä puhun. Ongelma on nyt se etten saa tehdä mitään. En saisi hengailla kavereiden kanssa missään, tai missään porukoissa ollenkaan. Sekin on väärin. Nytkin kaikki on kavereiden kanssa viettämässä lauantai-iltaa, mutta mä olen kotona ja nyt makaan sohvalla ja kirjotan tätä. Ei ole mitään mitä voisin tehdä, koska en saa tehdä mitään.
Mä pelkään että syrjäydyn lopullisesti ja että musta tulee täysin epäsosiaalinen. Olen muutenkin ujo, joten se että olen kaikki viikonloput kotona säpissä tuskin auttaa asiaa. Pikemminkin pahentaa. Nytkin valitettiin että olen puhelimella. Pitäisi käyttää _kaikki_ vapaa-aika läksyjen lukemiseen. Mulla ei saa kirjaimellisesti olla mitään elämää. Pitäisi vaa kiltisti tehdä kotitöitä käskemättä, lukee läksyjä ja saada kymppejä. Mitään ei saa elämässä ikäiselläni olla.
Tuntuu että elämälläni ei ole mitään arvoa kun se on tällästä. En saisi kuulemma edes lapsia tulevaisuudessa tehdä!! Siihen en mahdollisuutta kyllä edes varmaan koskaan tuu saamaan koska olen 20 ikävuoteen mennessä olen niin syrjäytyny ja epäsosiaalinen paska etten kykene ihmisten kanssa kommunikoimaan. Mulla on kaiken lisäksi huono itsetunto, eikä sekään seinien sisällä parane. Äiti on niin vanhanaikainen, eikä hyväksy mitään uutta tai mun mielipiteitä, hän on muka aina oikeassa ja minä väärässä eikä mun mielipiteellä ole väliä.
Perusasiat on hyvin mutta silti elämä on perseestä. Valitetaan aina kaikesta, kuten siitä etten kesätöitä ole hakenut. En ole ehtinyt eikä ole edes viä liian myöhäistä. Tarkoitus kyllä on hakea ja saada kesätöitä. Ainut asia mikä vie kotoa pois on reenit. Muuten olen täällä. Äiti yrittää suojella, mutta todellisuudessa hän pilaa elämäni näin. Kaikkia asioita ajatellaan huonona minulle. Puhuminen ei auta, yritetty on, mutta hän on pysyy moraalissaan eikä poikkea siitä.
Onko täällä vanhempia jotka teette näin?? Onko kivaa pilata nuoren elämä, kun kenties oma on ollut huono?
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:33"]Missä isäsi on? Minulle tulee mieleen, että äidilläsi ei taida olla omaa elämää ja ripustautuu sinuun.
[/quote]
Iskällä ei ole osaa eikä arpaa. Äiti määrää tässä perheessä
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:38"]Rivinvälien kanssa:
Olen tänä vuonna 16 täyttävä tyttö. Mun on pakko avautua johonkin mun tilanteesta. Mulla ei ole siis mitään vakavia ongelmia:D Mulla nyt vaan on elämä jotenkin niin erilaista mun ikäisillä nuorilla on yleensä. Perheessämme on ihmeellisiä sääntöjä, kuten etten saa mennä mauton kyytiin. En puhu siis kontista vaan yleisesti en saa olla mauton kyydissä. Kun voi tulla kolari ja sitten mä kuolen. Joo, kuskista se riippuu aika paljon. Tiedän että kolaritilanteessa on mauto pahasti alakynnessä kun kyseessä on muovikori ja lasikuitua enkä vähättele asiaa.
En juo enkä polta. Liikun ns. fiksuissa piireissä. Kuitenkin olen poikkeava tapaus silti. Äiti on todella ylisuojeleva, eikä taida tajuta että en ole enää lapsi, joka tarvitsee lapsenvahdin. Hän pelkää koko ajan joka tilanteessa että mut ryöstetään ja raiskataan tienvarteen. Jos olen kaverilla esim. iltaa viettämässä, kattomas leffaa ja sillee ja olen klo 23 tulos kotiin, kävelee äiti vastaan vaikka kaveri asuu samalla asuinalueella ja kotiin on matkaa 300 m!! Minusta se menee jo yli, etten voi pimeän aikaan kävellä 300 m kotiin yksin vaan pitää vastaan tulla ja viä asuinalueella.
Äidin mielestä mulla ei voi olla poikakavereita, siis kavereita. Saisi olla muka vaan tyttöjä. Jos saan viestin niin ensimmäinen kysymys on: "Eikai sulle vain pojat viestittele!?!?" Siis tosissaan kysyy ja pitää sitä lainvastaisena asiana. En saisi omistaa poikapuoleisia kavereita. Aivan typerää minusta. Mitä väliä sillä on mitä sukupuolta kaverit ovat. En voi tutustua uusiin ihmisiin, koska äiti epäilee kaikkia ja on ikärasisti. Hänestä mun ikäiset _kaikki_ ovat hölmöjä ja aivottomia, eikä fiksuja nuoria ole olemassakaan. Että kaikki nuoret muka vaan ryyppäävät kaikki viikonloput jossai nurkissa ja vetävät huumeita. Asun aika pienellä paikkakunnalla. Tääl on noin 33 000 asukasta. Tiedän piirit missä mun ikäset liikkuu ja tiedän kyllä ketkä ovat fiksuja ja ketkä niitä jotka vetää huumeita ja liikkuu ns huonoissa porukoissa. Täällä kokolailla kaikki nuoret tietävät toisensa ja osaavat sanoa kumpaa yläastetta käy. (Niitä on siis täällä kaksi) En ymmärrä tällästä. Jos itse eläisin samassa ajatusmaailmassa kuin äiti. Ei mulla olisi yhtään kaveria, koska näkisin kaikissa ikäisissäni liikaa vikoja.
Tottakai mun ikäisillä tietynlainen kokeilun halu on päällä, että haluu esim röökiä maistaa ja näin, mutta todella harva on ottanut röökin poltosta tapaa. Kavereistani 2 on maistanut, mutta eivät polta. En näe sitä mitenkään maailman hirveimpänä asiana. Varsinkin kun se on jäänyt siihen maistamiseen. Tunnen heidät hyvin ja tiedän mistä puhun. Ongelma on nyt se etten saa tehdä mitään. En saisi hengailla kavereiden kanssa missään, tai missään porukoissa ollenkaan. Sekin on väärin. Nytkin kaikki on kavereiden kanssa viettämässä lauantai-iltaa, mutta mä olen kotona ja nyt makaan sohvalla ja kirjotan tätä. Ei ole mitään mitä voisin tehdä, koska en saa tehdä mitään.
Mä pelkään että syrjäydyn lopullisesti ja että musta tulee täysin epäsosiaalinen. Olen muutenkin ujo, joten se että olen kaikki viikonloput kotona säpissä tuskin auttaa asiaa. Pikemminkin pahentaa. Nytkin valitettiin että olen puhelimella. Pitäisi käyttää _kaikki_ vapaa-aika läksyjen lukemiseen. Mulla ei saa kirjaimellisesti olla mitään elämää. Pitäisi vaa kiltisti tehdä kotitöitä käskemättä, lukee läksyjä ja saada kymppejä. Mitään ei saa elämässä ikäiselläni olla.
Tuntuu että elämälläni ei ole mitään arvoa kun se on tällästä. En saisi kuulemma edes lapsia tulevaisuudessa tehdä!! Siihen en mahdollisuutta kyllä edes varmaan koskaan tuu saamaan koska olen 20 ikävuoteen mennessä olen niin syrjäytyny ja epäsosiaalinen paska etten kykene ihmisten kanssa kommunikoimaan. Mulla on kaiken lisäksi huono itsetunto, eikä sekään seinien sisällä parane. Äiti on niin vanhanaikainen, eikä hyväksy mitään uutta tai mun mielipiteitä, hän on muka aina oikeassa ja minä väärässä eikä mun mielipiteellä ole väliä.
Perusasiat on hyvin mutta silti elämä on perseestä. Valitetaan aina kaikesta, kuten siitä etten kesätöitä ole hakenut. En ole ehtinyt eikä ole edes viä liian myöhäistä. Tarkoitus kyllä on hakea ja saada kesätöitä. Ainut asia mikä vie kotoa pois on reenit. Muuten olen täällä. Äiti yrittää suojella, mutta todellisuudessa hän pilaa elämäni näin. Kaikkia asioita ajatellaan huonona minulle. Puhuminen ei auta, yritetty on, mutta hän on pysyy moraalissaan eikä poikkea siitä.
Onko täällä vanhempia jotka teette näin?? Onko kivaa pilata nuoren elämä, kun kenties oma on ollut huono?
[/quote]
Kiitos tästä:) on muille helpompi lukea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:42"]Mikä helvetin mauto...
[/quote]
Mopoauto
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:42"]Mikä helvetin mauto...
[/quote]
Mopoauto
[/quote]
No en päästäisi omia lapsiani mopoautojen kyytiin. Nehän ovat hengenvaarallisia ja noloja. Mielummin mopot alle eikä tuommoisia. Aika ankaraa toimintaa teillä. Koita liittoutua isäsi kanssa? Onko sinulla sisaruksia? Onko heillä samanlaiset säännöt? Onko heistä jollekin käynyt jotain? Onko äitisi lähipiirissä jollekin nuorelle käynyt jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:44"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 19:42"]Mikä helvetin mauto...
[/quote]
Mopoauto
[/quote]
No en päästäisi omia lapsiani mopoautojen kyytiin. Nehän ovat hengenvaarallisia ja noloja. Mielummin mopot alle eikä tuommoisia. Aika ankaraa toimintaa teillä. Koita liittoutua isäsi kanssa? Onko sinulla sisaruksia? Onko heillä samanlaiset säännöt? Onko heistä jollekin käynyt jotain? Onko äitisi lähipiirissä jollekin nuorelle käynyt jotain?
[/quote]
Mulla on pikkusisko ja ei ole käynyt mitään perheessä eikä sukulaisille tai edes tuttaville. Siskolle läksyjen lukua tuputetaan enemmän kuin minulle. Koitan "kapinoida" parhaani mukaan mutta ei se auta. Huutoa siitä tulee. Iskä ei ole yhtä tiukka, mutta ei hän puutu äidin asettamiin rajoihin, vähättelee tilannetta eikä oikein taida ymmärtää.
Ap, oletko ainut lapsi vai oletko ainut tytär vai oletko vanhin lapsista? Nämä vaihtoehdot tulivat mieleeni, kun luin aloitustasi. Toisinaan vanhemmat ovat ylisuojelevia varsinkin sen ensimmäisen lapsen suhteen, varsinkin jos hän on tyttö. Esikoisen tehtävä on siitä haastava, että hänen pitää ruveta kyseenalaistamaan vanhempiensa säännöt. Näin sitten nuoremmilla sisaruksilla on helpompaa.
Sinunkin pitää haastaa äitisi. Olet sen ikäinen, että nyt olisi aika itsenäistyä. Harmi juttu, että olet ujo. Olet ilmeisesti myös tottunut tottelemaan äitiäsi. Nyt sinun pitää vaan ruveta pitämään puoliasi. Sinun pitää kertoa äidillesi nämä kaikki, mitä kerroit aloituksessasikin. Sinä vaikutat fiksulta tytöltä ja ansaitset mielestäni vanhempiesi luottamuksen. Kerro hänelle, että et aio tehdä mitään typerää, mutta tarvitset tilaa kasvaa aikuiseksi.
Olisi hyvä saada myös isä mukaan näihin keskusteluihin. Kysy ensin isäsi mielipidettä kahdenkesken ja pyydä häntä tukemaan sinua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:02"]Ap, oletko ainut lapsi vai oletko ainut tytär vai oletko vanhin lapsista? Nämä vaihtoehdot tulivat mieleeni, kun luin aloitustasi. Toisinaan vanhemmat ovat ylisuojelevia varsinkin sen ensimmäisen lapsen suhteen, varsinkin jos hän on tyttö. Esikoisen tehtävä on siitä haastava, että hänen pitää ruveta kyseenalaistamaan vanhempiensa säännöt. Näin sitten nuoremmilla sisaruksilla on helpompaa.
Sinunkin pitää haastaa äitisi. Olet sen ikäinen, että nyt olisi aika itsenäistyä. Harmi juttu, että olet ujo. Olet ilmeisesti myös tottunut tottelemaan äitiäsi. Nyt sinun pitää vaan ruveta pitämään puoliasi. Sinun pitää kertoa äidillesi nämä kaikki, mitä kerroit aloituksessasikin. Sinä vaikutat fiksulta tytöltä ja ansaitset mielestäni vanhempiesi luottamuksen. Kerro hänelle, että et aio tehdä mitään typerää, mutta tarvitset tilaa kasvaa aikuiseksi.
Olisi hyvä saada myös isä mukaan näihin keskusteluihin. Kysy ensin isäsi mielipidettä kahdenkesken ja pyydä häntä tukemaan sinua.
[/quote] olen vanhin ja mulla pikkusisko. Olen kyseenalaistanut monesti asioista. Viimeksi tänään juuri mautoista ja olen rajojakin kokeillut. Olin eilen mauton kyydissä mutta sisko näki ja kertoi "viisaana" äidille. En huutoja saanut äidiltä mutta hämmästeli sitö kuinka uskalsin nousta vastaan. Sanoin että kyllä mullakin on elämä ja että selitin että mä syrjäydyn tätä menoa kun en saa tehdä mitään. Mutta äiti ei ota todesta asiaa. Kuvittelee jotain ihan omia päässään
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:10"][quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:02"]Ap, oletko ainut lapsi vai oletko ainut tytär vai oletko vanhin lapsista? Nämä vaihtoehdot tulivat mieleeni, kun luin aloitustasi. Toisinaan vanhemmat ovat ylisuojelevia varsinkin sen ensimmäisen lapsen suhteen, varsinkin jos hän on tyttö. Esikoisen tehtävä on siitä haastava, että hänen pitää ruveta kyseenalaistamaan vanhempiensa säännöt. Näin sitten nuoremmilla sisaruksilla on helpompaa.
Sinunkin pitää haastaa äitisi. Olet sen ikäinen, että nyt olisi aika itsenäistyä. Harmi juttu, että olet ujo. Olet ilmeisesti myös tottunut tottelemaan äitiäsi. Nyt sinun pitää vaan ruveta pitämään puoliasi. Sinun pitää kertoa äidillesi nämä kaikki, mitä kerroit aloituksessasikin. Sinä vaikutat fiksulta tytöltä ja ansaitset mielestäni vanhempiesi luottamuksen. Kerro hänelle, että et aio tehdä mitään typerää, mutta tarvitset tilaa kasvaa aikuiseksi.
Olisi hyvä saada myös isä mukaan näihin keskusteluihin. Kysy ensin isäsi mielipidettä kahdenkesken ja pyydä häntä tukemaan sinua.
[/quote] olen vanhin ja mulla pikkusisko. Olen kyseenalaistanut monesti asioista. Viimeksi tänään juuri mautoista ja olen rajojakin kokeillut. Olin eilen mauton kyydissä mutta sisko näki ja kertoi "viisaana" äidille. En huutoja saanut äidiltä mutta hämmästeli sitö kuinka uskalsin nousta vastaan. Sanoin että kyllä mullakin on elämä ja että selitin että mä syrjäydyn tätä menoa kun en saa tehdä mitään. Mutta äiti ei ota todesta asiaa. Kuvittelee jotain ihan omia päässään
[/quote] ja sanoi että tuossa iässä sun työ on opiskella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua. Mulla oli ihan samanlainen äiti. Kapinoin sitten vähän liikaakin ja siitä tuli kyllä ongelmia pitkäksi aikaa. Tavallaan vein asiat just sinne toiseen ääripäähän ihan uhallani, mutta se ei tietenkään ollut hyvä juttu.
Vaikutat fiksulta nuorelta. Koita ajatella asia niin, että sun äidillä on vähän ongelmia. Sä et varmasti pysty muuttamaan äitisi ajatusmaailmaa, mutta pian olet täysi-ikäinen ja voit alkaa elämään sellaista elämää, kun itse haluat.
Jatkuva onnettomuuksien ja vaarojen pelko ja korostunut epäluottamus toisia ihmisiä kohtaan ei mitenkään lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. Hyvä vanhempi pyrkii valmistamaan lastansa pärjäämään maailmassa ja luottamaan omiin kykyihinsä, eikä tämä toteudu neljän seinän sisällä nyhjöttämällä.
Paljon tsemppiä ja koita kestää. Tiedän miten syvältä tuollainen iloton stressimutsi on;)
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 20:17"]Voi sinua. Mulla oli ihan samanlainen äiti. Kapinoin sitten vähän liikaakin ja siitä tuli kyllä ongelmia pitkäksi aikaa. Tavallaan vein asiat just sinne toiseen ääripäähän ihan uhallani, mutta se ei tietenkään ollut hyvä juttu.
Vaikutat fiksulta nuorelta. Koita ajatella asia niin, että sun äidillä on vähän ongelmia. Sä et varmasti pysty muuttamaan äitisi ajatusmaailmaa, mutta pian olet täysi-ikäinen ja voit alkaa elämään sellaista elämää, kun itse haluat.
Jatkuva onnettomuuksien ja vaarojen pelko ja korostunut epäluottamus toisia ihmisiä kohtaan ei mitenkään lisää lapsen turvallisuuden tunnetta. Hyvä vanhempi pyrkii valmistamaan lastansa pärjäämään maailmassa ja luottamaan omiin kykyihinsä, eikä tämä toteudu neljän seinän sisällä nyhjöttämällä.
Paljon tsemppiä ja koita kestää. Tiedän miten syvältä tuollainen iloton stressimutsi on;)
[/quote]
Odotan todellakin sitä päivää kun olen 18. Olen uhkaillut tekeväni kaikki pahst temput sinä päivänä ja tulla umpihumalassa kotiin:D en kyllä nyt oikeasti, mutta tekisi kyllä mieli joskus järkyttää äidin mieltä oikein kerta heitolla mutta se voisi vain pahentaa tilannetta entisestään....
Sori kappalejaot ei toimi ja kun puhelimella kirjoitan, voi teksti olla epäselvä