Mitä vastata, kun 2-vuotias kyselee isästä?

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 13:55"]

Salli tapaamiset sinun läsnäollessasi ja vain selvänä.

[/quote]

Näin olen tähän asti toiminutkin. Isää ei ole nyt tosiaan näkynyt yli kuukauteen, olen joka viikko kysellyt josko tulisi niin ei, ei vaan tule vaikka lupailee... Selitykset on tyyliä "pitäiskö mun tulla sinne tärisevänä ja valvoneena, häh". Toivon vähän sitäkin, että täys stoppi tapaamisiin havahduttaisi hänet. Voipi tosin olla turha toivo..

Näkisin tällä hetkellä, että on parempi olla tapaamatta kokonaan kuin käydä näyttämässä naamaansa silloin kun huvittaa ja miten sattuu. Koskaan ei voi sanoa lapselle etukäteen että isä on tulossa, koska en voi olla varma tuleeko hän. Kamalaa sekin on, koska kyllähän kaikkien muiden ihmisten vierailuista voi kertoa etukäteen, mutta isä sitten vain tupsahtaa jostain paikalle.

Ehkä yksi vaihtoehto voisi olla antaa tavata jossain leikkipuistossa tms ja suosiolla harventaa tapaamisia niin, ettei edes yritä tavata kuin vaikka kerran kuukaudessa...

Minusta tapaamisten rajoittaminen ei ole reilua mikäli isä on halukas ja siihen kykenevä, eri asia sitten tietysti päihtyneenä.

Lapsen etu on nähdä isäänsä mahdollisimman paljon, oletuksella, että isä on siinä kunnossa.

Kaikista huonoin vaihtoehto on käyttää lasta vallankäytön välineenä.

Oisko lapsentasoinen selitys että isi on sairas ja pitää odottaa että vähän paranee. Eihän 2v tajua mitään jos sille puhutaan huumeista.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:28"]

Minusta tapaamisten rajoittaminen ei ole reilua mikäli isä on halukas ja siihen kykenevä, eri asia sitten tietysti päihtyneenä. Lapsen etu on nähdä isäänsä mahdollisimman paljon, oletuksella, että isä on siinä kunnossa. Kaikista huonoin vaihtoehto on käyttää lasta vallankäytön välineenä.

[/quote]

No kuten sanottu, olen viimeisen kuukauden aikana viikottain kysynyt, onko hän tulossa. Ei ole näkynyt. Sen jälkeen kun ilmoitin ettei tarvitse enää tulla, ei ole kuulunut mitään eli jossain kamapäissään se varmaan makaa.

Olen samaa mieltä, että lapsen etu on kuitenkin saada tuntea ja tavata isäänsä. Mutta se, että isä käy miten sattuu eikä hän ole millään lailla luotettava... 2-vuotiaalla ei vielä ole niin hyvää ajantajua, mutta entäs vuoden tai kahden vuoden päästä? :/ Jos oletetaan, että isän toiminta pysyy yhtä kyseenalaisena, niin jotenkin näkisin että kaikkien mielenrauha säilyy paremmin jos isä ei käy ollenkaan tai käy tosiaan vain silloin tällöin. Nyt ollaan niin, että tapaamisia olisi sopimuksen mukaan ollut kerran viikossa, mutta käytännössä isä on välillä käynyt sen kerran viikossa ja välillä on taas ollut näitä pitkiäkin taukoja.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:32"]

Oisko lapsentasoinen selitys että isi on sairas ja pitää odottaa että vähän paranee. Eihän 2v tajua mitään jos sille puhutaan huumeista.

[/quote]

Mä en ehkä puhuisi isommallekaan lapselle huumeista. Aikaisintaan ehkä kouluikäiselle. Ap

Mun mielestä tuollainen vanhemman erossa pitäminen lapsestaan on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Isä on isä, oli se sitten narkkari, juoppo, mt-ongelmainen jne. Jos ihminen ei satuta lastaan ja pystyy olemaan paikalla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin hänen tulisi saada sitä lastaan tavata. Helvetin lehmä.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:54"]Mun mielestä tuollainen vanhemman erossa pitäminen lapsestaan on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Isä on isä, oli se sitten narkkari, juoppo, mt-ongelmainen jne. Jos ihminen ei satuta lastaan ja pystyy olemaan paikalla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin hänen tulisi saada sitä lastaan tavata. Helvetin lehmä.
[/quote]
No hänhän ei ollu hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

[quote author="Vierailija" time="12.04.2015 klo 21:54"]

Mun mielestä tuollainen vanhemman erossa pitäminen lapsestaan on lapsen henkistä pahoinpitelyä. Isä on isä, oli se sitten narkkari, juoppo, mt-ongelmainen jne. Jos ihminen ei satuta lastaan ja pystyy olemaan paikalla hyvissä sielun ja ruumiin voimissa, niin hänen tulisi saada sitä lastaan tavata. Helvetin lehmä.

[/quote]

Kyllä se on tässä isä joka on ihan itse pitänyt itsensä erossa lapsestaan. Viimeksi viime sunnuntaina kysyin, tulisiko käymään. Lupasi tulla, ei tullut.

Ei sekään voi tehdä lapselle hyvää, että välillä isä käy viikon välein ja sitten taas ei näy pariin kuukauteen.

Ja luuletko, etten ole miettinyt tätä asiaa aivan helvetisti ja nimenomaan siltä kantilta, että mikä on lapsen etu?

Isäni käytti huumeita ja kuolikin suht nuorena mutta sain nähdä silti häntä. En olisi kestänyt jos en olisi saanut

Salli tapaamiset sinun läsnäollessasi ja vain selvänä.

"Kuule. Isi on narkkari ja kusipää, joten jätin sen. Jos siinä on yhtään miestä niin se lopettaa käyttönsä ja rupeaa tapaamaan sinua."

Lapsen tasoinen, ymmärrettävä totuus on paras vaihtoehto. Jotenkin niin, että isä ei nyt voi tulla kotiin, kun hänellä on aikuisten ongelmia tai että isä käyttää huumeita eikä silloin voi olla kotona. Jotenkin noin. Näin on ainakin minun lähipiirissäni lapselle kerrottu, kun molemmat vanhemmat ovat huume- tai alko-ongelman vuoksi poissa lapsen elämästä. Lapselle on tärkeää tietää, ettei poissaolo johdu hänestä, kuten lapset helposti ajattelevat.

Kerro sille että äiti on aina tykännyt jakaa tavaraansa rentuille ja nisteille eikä äiti ole edes ihan varma pojan isästä kun tuo jakotahti on ollut melkoinen...