Miksen osaa olla edes yhtenä aamuna tiuskaisematta ekaluokkalaiselle :(.

hanki munakello tai tiimalasi. Sitten jaat aamut tietynmittaisiin osiin ja panet tiimalasin, munakellon tikittämään ja sanot lapselle: " katso tässä on 10 min aikaa, sinä aikana sinun pitää pukea. sen jälkeen syödään" Kun se 10 min on kulunut, kello pärähtää soimaan ja lapsi ehkä on pukenut. EHkä ei, mutta ainakin huomasi ajan kulun ja ehkä alkoi pukea nopeammin. Sitten sama toisetetaan syömisen kanssa. Ja ulkovaatteiden.



Voi olla hyvä laatia lapsen kanssa (ehkä kuvallinen) listä siitä, mitä kaikkea aamulla on tehtävä, ja mihin kellonaikaan sen olisi syytä olla tehtynä. On hyvä katsoa kellosta, miten monta kymmenminuuttista aamuun jakautuu, ja mihin ne käytetään.



Muistuta lasta: kello on niin ja niin paljon, sinulla on sen ja sen verran aikaa syödä vielä. (Ihan rauhassa, älä karju)



Varaa " enemmän aikaa" aamutoimiin. Tiedän, ettei se välttämättä poista loppukiirettä, kun aika siinä välissä menee johonkin ihan muuhun, mutta älä KOSKAAN oleta, että lapsen " voi antaa nukkua pitempään kun se on niin väsynyt ja voihan se sitten lähteä tosi tarmoskkkaasti ja äkkiä." Kaikki muu pätee paitsi tuo viimeinen...



Ja oikeasti, kuten totesit, se ON tosi kurjaa aloittaa päivä sillä että jo kotona karjutaan ja haukutaan.

Silti aamupala saattaa olla vasta puoliksi syöty kun pitäisi jo siirtyä ulko-ovelle. Aamupala on kuitenkin tärkeä etenkin aikaisina aamuina kun ruoka-aika tulee vasta tuntien päästä. Pukemiseen voisi ehkä tuota munakelloa koittaa, lapsi osaa seurata sitä hyvinkin tarkasti jos kello kertoo jotain mielenkiintoista esim. milloin alkaa peliaika tai lapsesta kiva ohjelma tms. Ehkä pitäisi myös antaa vastuuta myös lapselle, ettei luottaisi että kyllä äiti sitten sanoo kun on aiva pakko lähteä. Alkuun se olisi vain katastrofi, enkä tiedä voisiko sekään toimia. Lapsi on vain sellainen unelmoija, pukee niin hitaasti koulussakin että joskus ei ole ehtinyt edes välitunnille kun on yksikseen unotunut istuskelemaan kesken kenkien laiton tms.

Herätä lapsesi vaikka puolisen tuntia aikaisemmin niin ei tule kiire. =)

mutta minä teen niin, että vedän lapselle sukat ja housut jalkaan jo sängyssä, sitten talutan kädestä pitäen aamupalalle ja sen jälkeen hän menee vessaan pukee loput vaatteet päälle, ottaa repun ja lähtee (9-vuotias poika).



Siinä säästää kurkkuaan, kun ei tarvitse koko ajan käskeä ja hoputtaa.

Tehkää suunnitelma ja systeemi.



Juttele asiasta lapsen kanssa edellisenä iltana (mutta hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa, ette asia jää painamaan yöksi) ja sopikaa yhdessä miten yritätte toimia. Puhukaa ensin siitä miksi olisi tärkeää että aamut sujuvat joutuisammin (ehtii ajoissa, sinun ei tarvitse nalkuttaa, on kaikilla parempi mieli jne.) ja miettikää sitten miten se onnistuu. Toimisko munakello, johon väännetään tietty aika syömiselle ja sitten pukemiselle ja hampaiden pesulle? Tai olisko aikataulusta apua, siis taulu, jolla lukee kaikki aamun toimet ja tarraa siirretään taulussa sitä mukaa kun ne on suoritettu?



Lisäksi voi sopia vielä erityisestä salasanasta, jolla äiti muistuttaa lasta kiirehtimisestä tarvittaessa ¿ se voi olla jotain hauskaa tai jotain ihan asiallista, tämän voi lapsi hyvin itse keksiä. On tärkeää saada lapsi mukaan sopimukseen ja ymmärtämään että asia on tärkeä hänelle itselleen. Kouluun ehtiminen on toki vanhemman vastuulla, mutta loppujen lopuksi on lapsen ongelma, jos hän myöhästyy.



Sitten teette palkintotaulun tai ¿vihon, johon joka ilta saa merkin jos aamu on sujunut hyvin ja kun merkkejä on vaikka 10, menette yhdessä leffaan tai pizzalle tms. Älkää ottako tavaraa palkkioksi, yhteinen kiva tekeminen toimii paljon paremmin ja tekee sitä paitsi hyvää teidän suhteelle.



Olen itse huomannut, että ongelmien ratkaisemisessa suunnitelmallisuus ja toimintatapojen miettiminen etukäteen ovat valttia myös kasvatuksessa. Töissähän tämä on itsestään selvää, mutta kumman usein huomaan kotona joutuvani yhä uudestaan samojen umpikujien eteen, ellen ole etukäteen rauhallisena hetkenä miettinyt, mitä teen sitten kun lapsi taas....

Meillä vasta 5-vuotias haaveileva poika, mutta jo kauhulla odotan hänen kouluun lähtöä. Kaikki toimet kestää ikuisuuden ja minulta palaa pinna. Kun muut ovat jo pukeneet, poitsu kulkee vasta sukka kädessä ympäri huonetta. Ruokailusta puhumattakaan.

Neuvoja ottaisin minäkin vastaan, jo ihan näin ennakkoon. Meillä molemmat vanhemmat töissä ja lapsen pitäisi selviytyä itsenäisesti kouluun ja takaisin. Onneksi on vanhempi sisarus, joka on tosdella säntillinen. Veljensä vastakohta.

Lapselle ei maistu oikein aamupala ennen kuin on ollut noin ½h hereillä, mutta sinä aikana lapsi pukee ja vie repun eteiseen jne. ettei aamupalan jälkeen tarvitsi muuta kuin pukea ulkovaatteet ja lähteä. Aamupalan syömiseen vaikuttaa toki sekin ettei usein vain maistu. Pitäisiköhän niinä aamuna vain luovuttaa ja laittaa vaikka joku hedelmä reppuun jos tulee kova nälkä? Osaisikohan lapsi yhdistää heikon olon nälkään?

Itseasiassa minulla on siitä ihania lapsuuden muistoja. Äiti oli laittanut ensin sukkahousut patterille lämpiämään ja puki sitten ne lämpiminä päälle :). Siinä sitten venytelin herätessäni ja ihanaa oli herätä kaikessa rauhassa äidin ollessa vieressä puuhastelemassa pukemiseni kanssa. Kouluikään asti ei äiti tosin näin tehnyt, sillä joutui itse lähtemään paljon aikaisemmin töihin, mutta jos mahdollisuus on niin onhan tuokin tosi mukava äiti-lapsi-hetki, kunhan muuten lapsi saa vastuuta muista tekemisistä.