Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisesti kömpelö
01.05.2015 |
Eli olen tässä tehnyt itsetutkiskelua jo jonkun aikaa, kun tuntuu että aina jotenkin onnistun möhlimään mahdollisen uuden tuttavuuden ja sosiaalisen verkoston rakentamisen itselleni. Sen verran olen saanut selville, että olen sosiaalinen, mutta taidan olla introvertti. Viihdyn paremmin kahdestaan tai kolmestaan joidenkin kavereiden kanssa, enempi ihmismäärä saa jotenkin aistini sekaisin enkä pysty keskittymään kunnolla. Haluaisin olla avoimempi, sosiaalisempi ja että minun olisi helpompi tutustua uusiin ihmisiin, ilman tunnetta että olen jotenkin omituinen.
Huomaan myös jollain tavalla olevani perfektionisti ja turhaudun helposti jos jotkin asiat eivät mene miten minä olin ajatellut. Olen pyrkinyt kehittämään tätä puolta itsessäni ja hieman omia "särmiä" hiomaan, kun saatan olla aika suorasukainen, jos hermostun, olen siis aika herkkä reagoimaan niin hyvässä kuin pahassa. Luulen, että tämä on osaltaan kasvatuksestani johtuvaa, sillä minulla oli aika huonot olot lapsuuden kodissani, (äidillä mielenterveysongelmia, isä muuten vähän "hullu"), emmekä veljeni kanssa koskaan ole normaalia tunteiden näyttämistä oppineet.
Tämän vuoksi olenkin näin aikuisiällä hieman hukassa tässä sosiaalisen verkoston rakentamisessa, mikä surettaa, sillä kuitenkin kaipaan ihmisiä elämääni, en vain tiedä miten ystävyyssuhteita ylläpidetään olematta liian passiiviinen tai liian innokas. Lähinnä ongelmani on kai liika passiivisuus ihmisuhteissa, koska tuntuu että olen jotenkin omituinen tai vajavainen tämän takia ja en sitten kehtaa pitää kehenkään yhteyttä tai pikemminkin OSAA.
En kuitenkaan ole joudu ihmisten kanssa jatkuvasti mitenkään riitoihin (vaikka sitäkin on käynyt), mutta tuntuu että monet ilmeisesti käsittävät tämän passiivisuuteni, jotenkin loukkaavana ja pitävät minua omituisena. Olen kuullut jonkun toisen aina kautta tällaista juttua, enemmän kuin kerran. Sukuni ei mm. pidä yhteyttä juuri toisiinsa ja ikäänkuin olisin jotenkin "oppinut" tämän tavan kotoa, mutta miten siitä pääsisi eroon, tuntuu niin hanakalalta. :( Vinkkejä sosiaalisesti lahjakkailta kaivataan, miten ylläpidätte ihmissuhteitanne?
Kommentit (7)
Ihan kun minä! Varsinkin tuo turhautuminen jos ei mene niin kuin olen ajatellut..
Ja yhteydenpidosta.. en jotenkin kehtaa olla yhteydessä tuttaviin etten tuppaudu. Enkä kotiini osaa pyytää ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ystävystyt, otatteko yhteyttä vuoron perään vai? Vierailetteko toistenne luona usein? Soitteletteko? Olen siis ihan kömpelö tässä suhteessa, kun en tiedä yhtään mitä pitäisi tehdä, jotta näyttäisin kiinnostukseni, olematta kuitenkaan hyökkäävä, jotenkin pelkään sitä että ihmiset ahdistuvat yhtä helposti kuin minä tässä asiassa. Siis että ahdistuvat yhteydenotostani, kuten minä ahdistun jos joku uusi ihminen ottaa minuun yhteyttä, kun pelkään että munaan kaiken.
Huomaan myös ystävyyssuhteissa olevani sellainen ihminen, joka mieluummin odottaa toiselta osapuolelta yhteydenottoa, koska itseltäni se ei tule ns. luontevasti. Hyvä vinkki tuo harrastusporukat, johon voisi mennä jonkun yhteisen intressin perusteella, olen kyllä kiinnostunut kaikenlaisista asioista kuten taiteesta ja kirjallisuudesta.
Minäkään en osaa pyytää kotiini ketään, jotenkin tuntuu etten kehtaa ja että en osaa olla luontevasti. En edes tiedä mitä kodissani voisi tehdä? Siis muuta kuin akwardisti juoda äkkiä kahvit ja toivoa että olisipa tämä sosiaalinen tilanne pian ohi. Mutta tässä on ristiriitana se, että kuitenkin toivon, että kykenisin tehdä niin, sillä kun näitä hetkiä on kun on ihmisten seurassa oloni on jälkikäteen todella hyvä, että olipa mukavaa nähdä tuota jne.
Onko tämä jotenkin lapsuudesta opittua, ettei yksinkertaisesti ole tottunut siihen että ihmisiä on ympärillä, kun ei silloinkaan ollut niin ei nytkään? Muutosta olisi kuitenkin kiva saada :) Tsemppiä meille samanlaisille
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 15:09"]
Onko tämä jotenkin lapsuudesta opittua, ettei yksinkertaisesti ole tottunut siihen että ihmisiä on ympärillä, kun ei silloinkaan ollut niin ei nytkään? Muutosta olisi kuitenkin kiva saada :) Tsemppiä meille samanlaisille
[/quote]
Meillä ei synttäreitä lukuunottamatta koskaan ollut mitään tuttavat kylässä iltoja kun asuin kotona..
Ja aikuisena pariin kertaan menin tutulle kylään, eikä mulla ollut mitään tuomisia. En tiennyt että ne kuuluvat asiaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 15:09"]
Onko tämä jotenkin lapsuudesta opittua, ettei yksinkertaisesti ole tottunut siihen että ihmisiä on ympärillä, kun ei silloinkaan ollut niin ei nytkään? Muutosta olisi kuitenkin kiva saada :) Tsemppiä meille samanlaisille
[/quote] lapsuudessa oli liikaa ihmisiä, en oo asu nut ydinperheessä. Olen kyllä seurallinen mutta viihdyn kuten nytkin mainiosti yksin.
Monet piirteet kuulostavat ihan mun elämästä: epävarmuus useamman seurassa, pienimuotoinen perfektionismi/ankaruus omille "virheilleni" vaivaa mua kanssa(olen oppinut antamaan anteeksi ja olla välittämättä jokaisesta "epäonnistumisesta"), "passiivisuus"(mun kohdalla keskustelussa kuuntelija-lyhyt kommentoijan rooli useamman kuin kaksin). Ystävystymään kykenen, jotenkin ne ihmissuhteet ajautuvat siihen. Henkilökemiat ovat mutkikkaita, niitä ei täysin voi hallita. Sattumallakin on roolinsa, löytääkö samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa tulet juttuun. Introvertihkona yksilönä tiedostan tämän. Harrastusporukat ja muut paikat, joissa jaat muiden kanssa jonkin yhteisen intressin voivat olla alku verkostoitumiselle.
M21(-93)