Posiitivista palautetta? Mitä mieltä työllistymissuunnitelmistani?

Minulla ei ole varsinaista palkkatyökokemusta. Ikää alle 30, mutta ei paljon. Kuntoutustukea jatkettu vuosi toisensa jälkeen toisten kannustuksesta ja en tiedä onko tämä ollut hyvä vai huono asia. Erilaisia terveyspuolen diagnooseja on kolme. Olen hakenut työtä siivoojana, eri alojen myyjänä, avustajana sekä monen eri alan oppisopimusta, mutta vihreää valoa ei ole ikinä näytetty. Pari soittoa tuli tosin eri vuosina työpaikoista, mutta soittajat eivät sitten olleet vakuuttuneita. Niin ja yksi haastattelu (varojenkerääjä jollekin järjestölle).

Useita vuosia sitten olin työkokeilussa ja nyt keksin sen jotenkin uudelleen, vaikka uhkailtiin vaadittavan mahdollisesti erillistä lääkärin B-lausuntoa. Kirjoitin perustelut sille, miksi tarvitsisin sitä ja ajattelin voivani saada jotakin kilpailuetua teettämällä niitä niin monta kuin mahdollista, jotta saisin suosittelijoita ja CV:tä vähän paremmaksi, vaikka palkkatyöstä ei olekaan kysymys. Odotan nyt Kelan päätöstä. 

Ensi vuoden puolella alkaisi myös ammattiopiston puolella merkonomin ja lähihoitajan tutkinnot. Hoitoalaa olen käynyt AMK:ssa vuoden, mutta palaute oli kielten kursseja yms. epäolennaista lukuunottamatta nuivaa ja opinto-ohjaus suorastaan paskaa. Käyn nyt samalla nettilukiota ja pidän siitä erittäin paljon harrastuksena ja ajattelen, että siitäkin voisi jotain työelämän taitoja saada. Jos otan opiskelupaikan vastaan toisella asteella, menetän tuon harrastuksen. Korotan myös vanhoja numeroita, vaikka yliopistoon en aio mennä muuttamispakon takia. Tuo liiketaloushommeli ja hoitoala (koko ajan vähemmässä määrin) ovat kuitenkin vielä mahdollisuutena, vaikka liiketalouspuolestakin sanotaan paljon negatiivisia asioita.

Olen myös todella aktiivinen vapaaehtoisrintamalla ja yritän sitä kautta saada verkostoja ja tulla paremmin työmarkkinoiden arvostamaksi, vaikka vapaaehtoistyötäkin on yllättävän vaikeaa saada. Täysipäiväinen opiskelu on niin sitovaa ja foorumien mukaan hyödyltään kyseenalaista, että minusta tuntuisi mukavimmalta yrittää takoa erilaisia työkokeiluja/harjoitteluja ja jatkaa verkostoitumista vapaaehtoisuuden kautta sekä parantaa työelämän valmiuksia erilaisten ei-ammatillisten opintojen (lukio, työväenopisto) kautta, kunnes jostakin saisi jotain mieluiten toimistopuolen tai palvelualan työtä, jota jaksaisi. Oppisopimuksen etsimistäkään en aio lopettaa. Vai kannattaisiko minun kuitenkin mennä johonkin kohtuullisen mittaiseen koulutukseen?