väkivaltainen mies mutta silti rakas

Väkivalta suhteessanne vain lisääntyy ja raaistuu ellei mies hae apua. Ei auta rakkaus, ei alistuminen, ei pelkääminen eikä mikään. Väkivallan määrä on lisääntynyt huolestuttavan paljon lyhyessä ajassa. Miten kauan aiot kestää sitä?

Ensin miehesi vain huusi ja uhkaili, nyt jo koet voimakasta fyysistä väkivaltaa. Mitä odotat? Sitäkö, että jonain päivänä sinun päiväsi ovat luetut? Miten käy lapsenne? Minkälaisen kuvan lapsi maailmasta saa, kun näkee väkivaltaa? Minkälaisekse lapsenne kasvaa nähdessään äitiään pahoinpideltävän?

Valitettavasti Suomessa lähes joka viikko yksi nainen kuolee oman puolison väkivallan uhrina. Toivottavasti sinä et koskaan ole tässä tilastossa lukuja lisäämässä.

Miehesi tarvii apua, teidän koko perhe tarvii apua. Hae sitä rohkeasti ennenkuin on liian myöhäistä. MIehesi aivan varmasti haluaa muutosta elämäänsä, sillä todella harva mies nauttii rakkaimpansa pahoinpitelystä. Mutta kun on sairas niin on sairas eikä kykene hallitsemaan itseään. Ennenkuin on liian myöhäistä, siis jo huomenna, hae apua tilanteeseenne.

Suosittelisin lainaamaan kirjastosta kirjan Väkivallasta vapaaksi. Se valottaa tilannetta ja antaa konkreettisia neuvoja.

Toivon koko sydämestäni, että löydätte apua ja saatte pinen vauvanne perheen eheäksi ja turvalliseksi. - Nyytinen -

mutta en toivonut tälläistä elämältäni. eroa olen joka kerran jälkeen harkinnut ja sanonut sen miehelleni mutta hän vain anelee ja pyytää anteeksi, ja aina olen antanut anteeksi.

Eilen ei mitään tapahtunut, mutta aloin ajattelemaan elämääni ja suhdettamme. erota en haluaisi, koska rakkautta on ja meillä on yhteinen lapsi ja haluaisin ehjän perheen.

Hyvä ystäväni, miespuolinen, kertoi eilen että hän pitää minusta, ja puhui niin kauniilla sanoilla, että mietin millaista muuta minulle voisi olla tarjolla. Ikävä kyllä, olen pitänyt tästä ystävästä niin kauan kun olemme tunteneet, mutta sitten tapasin nykyisen mieheni. Ero tuli siis mieleeni, kun tajusin että voin saada jotain paljon parempaa, jotain missä ei tarvitse pelätä. mutten tiedä mitä tehdä. rakastan miestäni, mutta onko tämä kaikki sen arvoista?

Olen ollut alle 3vuotias, jolloin olen nähnyt väkivaltaa perheessäni ja muistan sen edelleen.

Ei paljon lämmitä mukava isä näinä päivinä, kun muistan, miten äiti huutaa alle 3 vuotiaalle: anna tyttö leikkilapiosi äidille! Näin hän koitti puolustaa itseään kun isäni mukiloi häntä lattialla ja minä katsoin vierestä.



Tämä on vain yksi paha muisto niistä monesta...hyviäkin on, mutta yksikin tällainen ei kuulu lapselle.



Tänä päivänä he ovat edelleen yhdessä, mutta onnettomia, joiden elämä lähes loppui siihen kun lapset muuttivat pois kotoa. Ja kuningas alkoholi kruunaa potin...



Älä kahta kertaa mieti. Ajattele lastasi, älä itseäsi.



Voimia!!!!

Mies ei muutu vaikka lupaa ja vähitellen se pahenee! Haluatko lapsesi näkevän väkivaltaa? Ajattele myös lasta, koska jos jossakin välissä turrut väkivaltaan niin hän etsii jonkun asian millä voi kontrolloida sinua ja se voi olla lapsesi millä hän uhkailee! Minun ex oli kans väkivaltainen ja en enää välittänyt mitä hän minulle teki ja huomasi sen niin hän rupesi uhkailemaan mitä tekee koiralle. Onneksi jätin hänet, vaikka kauheaa se oli ja vieläkin on tunteita häntä kohtaan, mutta tiedän että näin on parempi

Hei nimimerkki Äiti! Jos käyt vielä täällä keskustelupalstalla niin kerrohan miten sinä ja lapsesi voitte nyt? Niin kuin tässä keskustelussa onkin tullut hyvin esille, niin väkivalta muuttuu usein yhä raaemmaksi. Avun hakeminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tosi tärkeää myös lasten kannalta, sillä pienikin lapsi voi ymmärtää tunnetasolla, että ympärillä tapahtuu jotain pahaa. Tämän keskustelun aloittajaa ei silti saisi syyllistää, kuten ei ketään muutakaan perheväkivaltaa kokenutta. Lähteminen väkivaltaisesta suhteesta ei ole aina niin yksinkertaista, mutta siihen kuten myös käytännön järjestelyihin on apua ja tukea saatavilla.

Naisten Linjan tukipuhelin päivystää joka arkipäivä klo 16-20.
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/

Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämässä Nettiturvakodissa voi tilannetta kartoittaa kahdenkeskisessä chatissa. https://www.turvakoti.net/.

Runsaasti voimia ja rohkeutta kaikille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa! Muistakaa, että teillä on oikeus ja mahdollisuus parempaan elämään.

T. Emmi Nettiturvakodista

Jotta edes pieni osa väkivallasta saataisiin poistettua tykätkää ja jakakaa informaatiosta että kyllä meiltä suomestakin apua saa kun sitä tarvitsee.

Www.barbwire.fi

tai

facebookissa https://www.facebook.com/pages/Pelolla-on-monet-kasvot/116793515059979?fref=ts

voimia sinulle!itse elin yli 4v.miehen kanssa joka hakkasi melkein kuoliaaksi ekan kerran kun lapsemme oli puoli-vuotias. ja sen jälkeen hakkaaminen,pureminen,hiusten repiminen,potkiminen,hampaiden pois potkiminen,rautaputkella hakkaaminen joka paikkaan,ja koko ajan sanoi rakastavan minä vain kuulema nalkutin,ärsytin yms.raiskas ym.tänäkin pv:nä kuulema rakastaa.lapsen takia minäkin otin turpiin,mut tajusin lapsi kärsi kun näki mitä äidille tehtiin.isänsä mustamaalaa ym. minua.sairas ihminen,narsisti, en neuvo sinua mutta älä anna miehes tehdä mitä minä hölmö itelleni ja lapselleni.ja tajusin ei hän ole mies jota rakastan tai haluan lapseni isäksi vaan hellän hyvän rakastavan miehen ja "isän".tsemppiä!!

Vaimo hakkaa mennen tullen ja väliin vetää tukasta. Naiakkin pitäis kolomesti viikossa. Jos et nai, niin itket ja nait. Tällaista on meillä elo.

JÄTÄ SE PASKA!

Mieheni on naisten hakkaaja, mutta hän on toisaalta aivan ihana hyvinä hetkinään. Lisäksi olen oppinut tykkäämään pienimuotoisesta mätkimisestä, jos ei mätkitä kasvoihin. Esim. piiskaaminen on nykyään ok. Olenkin kehottanut miestäni nyrkin sijaan käyttämään piiskaa aina kun mahdollista.

Sairasta!!! Älä kirjoita tänne, että pidät hakkaamisesta, kun muut yrittävät hakea apua ja selvitä siitä!!! Tuolla on muita palstoja, joissa voitte kieroutumanne jakaa. MUTTA EI TÄÄLLÄ! Voi ju****ta!!!

Kärsin hakkaajasta viisi vuotta. Vähintään kerran kuussa piti käydä terveyskeskuksessa hakemassa tikkejä pahimpiin ruhjeisiin ja keksiä mitä kummallisimpia tekosyitä. Lopulta en enää kestänyt.

Kerran, kun mieheni tuli taas ryyppyreissultaan ja lopulta hakkaamisen jälkeen sammui sänkyyn, niin sidon hänen  kätensä ja jalkansa nippusiteellä yhteen. Odotin aamua ja miehen selviämistä. Sitten otin pojan pesismailan, teippasin siihen ympärille pari froteepyyhettä jeesusteipillä kiinni ja aloin mätkimään miestäni. Ette usko, kuinka teki hyvää. Mies muuttui itkuiseksi pikkupojaksi ja pyyteli armoa. Sanoin, että tuolta minusta tuntuu joka kerta, kun hakkaat minua. Siinä sitten lupasi, ettei ikinä enää lyö minua. No, en jäänyt katsomaan pitääkö sanansa vaan lähdin pojan kanssa. Muutaman kerran soitti perään, mutta antoi periksi, kun sanoin, että en ikinä muuta takaisin.

[quote author="äiti_" time="16.04.2009 klo 12:10"]

Olen kokenut suhteessa väkivaltaa jo noin vuoden ajan. Meillä on nyt melkein 2kk lapsi ja kaikki on mennyt hyvin viimeiset pari viikkoa. Alussa mies vain huusi ja uhkaili, mutta hiljalleen mukaan on tullut tönimistä, lyömistä, hakkaamista(tosin vain lievää).
Hän on töninyt minua monesti, niin että olen kaatunut maahan, hakannut nyrkeillä käsivarsiin, potkinut kylkeen ja jalkoihin, repinyt hiuksista ja viimeisin on kun hän läpsäisi avokämmenellä kasvoihin. Muistoksi olen aina saanut vain mustelmia, joita on kuitenkin ikävä selitellä tutuille, jotka vahingossa ne sattuvat näkemään. Väkivaltaa tapahtui myös raskauden aikana, mutta onneksi saimme terveen lapsen.
Joka kerran jälkeen hän pyytää anteeksi ja lupaa muuttua, mutta ainakaan vielä niin ei ole tapahtunut. Tiedän että hän rakastaa minua, mutta välillä sitä on vaikea uskoa.
Yksin hän ei ole syyllinen, myös minä olen häntä läpsinyt yms. mutta koskaan häneen ei satu eikä jälkiä jää. Pelkään häntä.
Kuitenkin rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan, enkä vain lapsen takia.
Kertokaa mitä minun pitäisi tehdä. Meillä on myös todella paljon onnellisia hetkiä. Väkivaltaa ilmenee vain riitojen aikana, kun ne paisuvat liian suuriksi.

[/quote]

Kiitos näistä vastauksista. Myös minä rakastan miestäni ja hän minua.

Olen kovasti miettinyt miten selviäisimme yhdessä. Erota en voi, hän on tehnyt selväksi sen. Hengissä en  erosta selviä. Otan heti maanataina yhteyttä lääkärillemme jos hän vaikka ohjaisi minut oikeaan paikkaan ja saisimme molemmat apua.

Kannattaa jättää ajoissa ennen väkivaltaista kuolemaa. Nämä miehet eivät juuri parane. terv. sen verran iso mies ettei tarvi itsetunnon takia naista hakata, ja ammattilainen...

Kovin tuntui tutulta tuo kirjoituksesi..

Meillä tämä alkoi kaksi vuotta sitten tyttäremme syntymän jälkeen, huutamisella ja uhkailulla ja siitä pikkuhiljaa muuttui fyysisemmäksi.

Joka kerran jälkeen mietin eroa, mutta lopulta aina annoin anteeksi. Rakastimme kuitenkin toisiamme suunnattomasti.

Kolme viikkoa sitten hän hakkasi ja potki ja kuristi minua pienen tyttäremme huutaessa vieressä; "älä isi!". Hän vei puhelimeni ja autoni avaimet ja lähti tiehensä.

Samana iltana pakkasin kassillisen vaatteita mukaan ja lähdin vanhempieni luokse toiselle paikkakunnalle. Päätin että nyt saa riittää, ei minun eikä tyttäreni tarvitse sellaista sietää.

Kahdessa päivässä löysin meille heti vapaan asunnon tuolta toiselta paikkakunnalta. Uhrauksena jouduin irtisanomaan itseni työstäni, koska työmatka olisi ollut älyttömän pitkä. Muuton sain kavereideni avustuksella hoidettua nopeasti.

Mies järkyttyi muutostani. Olemme nyt puhuneet todella paljon ja tuntuu että pikkuhiljaa alamme ymmärtää mikä suhteessamme hiersi. Valitettavasti liian myöhään sillä minun tunteeni miestä kohtaan ovat kuolleet. Hän kertoo joka päivä rakastavansa ja kaipaavansa minua ja tyttöä.

Nyt minä olen työtön ja taitaa olla aika huonot ajat uutta työtä löytääkään. Mutta mieluummin minä venytän penniä vaikka kuinka pitkälle, kuin että joudun elämään peläten omassa kodissani!



Tsemppiä sinulle äiti_, mitä ikinä päätätkään tehdä!

Hei!



Parisuhdeväkivallalla on taipumusta raaistua ajan myötä, jos ei hae ajoissa apua. Mun mielestä teillä tarttee apua niin mies kuin sinä. Mies tarvitsee apua väkivaltaisuuteensa ja sinä kokemaasi väkivaltaan. Suomessa on miehille esimerkiksi Lyömätln Linja ja Jussityö. Naisia auttavat mm.Naisten Linja.

Ja ei kannata tuntea syylliyyttä siitä, että olet itsekin läpsinyt.



Mä todella toivon sydämeni pohjasta, että haette ja saatte apua. riippii välillä paikkakunnasta, että miten saa apua. Sun kannattas vaikka soittaa naisten Linjalle. Ne löytää netistäkin.