Lue keskustelun säännöt.
Olenko saamaton haihattelija?
13.11.2014 |
Olen 25-vuotias nainen. Asun vuokrasolussa, opiskelen ja käyn satunnaisesti keikkatöissä. Olen jonkunlaisessa risteyskohdassa ja kyseenalaistan todella vahvasti tekemiäni valintoja, olen mm. melko varma siitä, että opiskelen väärällä alalla tällä hetkellä. En oikein tiedä tarkalleen mitä haluan, yritän sitä itselleni selvittää. Parisuhdetta ei ole eikä sellaista ole näkyvissä tällä hetkellä. Näin ollen lapsia, farmariautoa ja kultaistanoutajaakaan ei ole näköpiirissä lähitulevaisuudessa. Haaveilen kyllä siitä, että löytäisin parisuhteen ja saisin perheen. Mutta tällä hetkellä ajatuskin paikalleen jämähtämisestä kauhistuttaa, haaveilen matkustelusta, kokemuksien keräämisestä ja maailman näkemisestä. Olenko mielestänne haihattelija? Ympäristöstä tulee paineita siitä, että nyt pitäisi alkaa jo kohtapuoliin kihloja järjestellä jottei vanhaksipiiaksi jää. Ja valmistumisesta kysellään suvun puolelta jatkuvasti... vaan enpä kehtaa tunnustaa, että itseasiassa mulla ei ole hajuakaan mitä tässä tapahtuu ja oikeastaan koko opiskelu tuntuu tällä hetkellä turhalta. Kaverit ovat jo valmistuneet tai ainakin paahtavat opintoja täysillä eteenpäin. Minä taas olen yhtäkkiä tajunnut, etten tiedä ollenkaan kuka olen, mitä haluan ja mihin tässä pitäisi edetä. Välillä sitä kokee olevansa jonkinlainen outolintu ja epäsopiva tähän yhteiskuntaan. Millaisia ajatuksia tällainen teissä herättää?
Kommentit (7)
hengellisiä asioita pohtivat ovat haihattelijoita. eivät saa mitään töissä aikaan, haaveilevat vain muumimukeista ja lukévat työaikana sisustus lehtiä sekä puhuvat paljon uskon pas###
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa-a, paha sanoa. Toisaalta asia on, kuten nelonen sanoi: JOS tähän asti olet tehnyt, kuten muut sanelevat, on vain hyvä, että vihdoin alat miettiä asioita itse. Onko niin, että valitsit opiskelualasi perheen tms. painostuksesta? Kuka sitä sinulle ehdotti?
VAI onko kenties niin, että muutat mieltäsi tiheästi. Ja että alunperin olit alasta innostunut, ja olet vain alkanut empiä.
Jotenkin aloituksestasi saa kuvan, että kyse on ennemminkin tuosta jälkimmäisestä. Oletko aina ollut vähän semmoinen jahkaileva, jolle päätösten tekeminen on vaikeaa? Alatko muutenkin helposti miettiä, että "oisko sittenkin pitänyt...?"?
Nimittäin jos niin on, olet saamaton jahkailija.
Eli kyllä, jahkailu on hyvä silloin, jos sinua on alunperin hoputettu ja painostettu. On hyvä, että muutat suuntaa ennen kuin olet jo nainut väärän miehen, hankkinut hänen kanssaan lapsia ja ikääkin on sen verran, että uuden alan opiskelu on hankalaa.
Mutta jos tuo jahkailu on enemmänkin sitä, että sinulla on epävarma olo ja tunne, että "muilla on muualla hauskempaa kuin minulla", se on huono juttu. Sinun pitäisi opetella tekemään valinta ja ajatella sen jälkeen, että se oli hyvä, ja ratkaisun kanssa voi elää. Ei ole olemassa mitään salattua, onnen takaavaa ammattia, johon et koskaan ikinä kyllästyisi, kun vaan ensin keksit, mikä se Ainoa Oikea on.... Kaikissa ammateissa on hyvät ja huonot puolet. Jos et edes vielä toimi ko. ammatissa, et voi varmuudella tietää, miltä se tuntuisi.
Tai miksi ihmeessä kuvittelet, että naimisiinmeno merkitsee paikalleen jämähtämistä? Jos teitä olisi kaksi töissä käyvää, teillä olisi enemmän rahaa ja mahdollisuuksia matkustella, kunhan et osu naimaan jotakin sikaniskaa, jolle Suomi on ainoa näkemisen arvoinen maa...
Ihan tulee fiilis, että et uskalla tehdä valintoja, etkä elää, kun ajattelusi on yhtä "entä jos sittenkin":tä.
ai kun kiva, tää olikin joku muinainen aloitus, kiitti vaan vitusti, 6!
Et ole mielestäni mikään haihattelija, päinvastoin. Mietit ihan fiksuja asioita. Ei ole mikään pakko pariutua ja alkaa perustamaan perhettä jos se ei tunnu nyt oikealta. Olet vielä nuori ja ehdit tekemään vaikka mitä! Oikea alakin löytyy varmasti. Nauti elämästä, matkustele ja tutustu itseesi ensin, muuta ehtii sitten myöhemminkin :)
Jotenkin vaan tuntuu, ettei tässä iässä saisi enää olla näin hukassa.... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aivan normaalia olla hukassa, ja yksi syy siihen että olet hukassa voi olla se että Oma Halu ja lähipiirin asettamat normit ovat ristiriidassa keskenään.
Jos lähipiiri ajattelee niin että tuossa iässä aletaan valmistua, hankkia hyvää työpaikkaa, miestä, lapsia, asuntolainaa, farmarivolvoa ja kultasta noutajaa, olet luultavasti kasvanut tuohon malliin. Nyt ilmiesesti alat ajatella omilla aivoilla ja miettiä sitä mitä Minä haluan, ja huomaat sen olevan jotain muuta.
Meillä on vain yksi elämä, elä se niinkuin ITSE tahdot! Jos haluat matkustaa Havajille surffaamaan tee se NYT, sillä olet tällä hetkellä vastuussa vain ja ainoastaan itsellesi.
Vastuullinen ihminen toimii niin, että ns. huolettomana sinkkuna (tai miksei parisuhteessakin jos molemmat haluavat suunnilleen samoja asioita) tekee ne ns. "hullut jutut" jotka haluaa totetuttaa elämässään. Tyhmä ja vastuuton ihminen tekee niin, että ensin sopeutuu ns. normeihin ja sitten esim. siinä asuntolaina&lapset vaiheessa alkaa katua, jolloin ns. pilaa muidenkin (puoliso, lapset) elämän jos alkaa toteuttaa itseään, tai oman elämänsä jos jää siihen "vankilaan" joka ei ole se juttu mitä ydämessään tahtoisi tehdä.
Kaikenlainen "haihattelu" on HYVÄ ASIA, niin kauan kun siitä ei kärsi kukaan :)
Mä oon itsekin miettinyt, että oisko tämä joku tähän ikään kuuluva vaihe... kun alkaa ajatella tosiaan omilla aivoillaan ja tajuaa, että elämä on omista valinnoista kiinni. Olen vaan tosi sekaisin siitä mitä ihmettä elämältäni haluan ja tilanne on melko ahdistava. Ympäristö ei helpota asiaa, tuntuu että omassa lähipiirissä on melko putkimainen ajattelutapa ihmisillä ja en vaan sovi siihen.... Ap