Miten muuttua hiljaisesta puheliaaksi, tylsästä hauskaksi?

Auttaa varmasti jos on kiinnostunut toisista ihmisistä ja heidän elämästään. Silloin sitä jutun juurta yleensä irtoaa.

Yksi samojen ongelmien kanssa painiskeleva, saanko kysyä miten ihmeessä sait itsellesi miehen? 

Kuuntele toisten juttuja ja niistä kysymyksiä. Eli ole kiinnostunut muiden jutuista. Jos joku kertoo jotain jännää, niin sanot vain vaikka "voi että", "eikä". Jos joku kertoo hyvän jutun, niin kehut että tosi mielenkiintoinen juttu.

Aloita tuolla ja mieti joku kiva juttu valmiiksi ja jos Se sopii menoon, niin kerrot sen. Kevennä vähän ja naureskele alkuun, että en ole kovin hyvä kertoja, mutta pakko kertoa....

Hyvä kuuntelijakin on tärkeä rooli. Ei kaikkien tarvitse suoltaa hyviä juttuja. Mutta ole kiinnostunut niistä.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 20:44"]Yksi samojen ongelmien kanssa painiskeleva, saanko kysyä miten ihmeessä sait itsellesi miehen? 

[/quote]

Ulkonäöllä. Mies teki aloitteen, enkä tuolloin vielä ollut aivan yhtä vaivaantunut kuin nykyään.

Itse olin ennen todella epävarma ja sulkeutunut, joten menin työpaikkaan, missä ihmisten "iholle" on mentävä. Oltava sosiaalinen perhonen. Ensimmäiset kuukaudet menivät huonosti ja ahdisti.

Nyt menee joka päivä paremmin näin vuoden jälkeen, ja olen onnellisempi. Juttu lentää helpommin ja usein olen se enemmän puhuva, ideoita keksivä tyyppi.

Mun paras neuvo oikeesti on se, että pois sieltä omasta kuoresta. Kun astut oman ärsytysalueen ulkopuolelle, opit aina lisää ja nautit elämästä. Suosittelen!!
Ei ole mitään nopeaa "ratkaisua" hiljaisesta kiinnostavaan ihmiseen. Olet vain oma itsesi, nauti itsestäsi ja omista asioista, keskity itseesi ja mene kohti asioita, jotka oikeasti kiinnostavat sinua. Näin susta tulee ihan itsestään menevämpi tyyppi. Tee asioita, jotka usein vain nopeasti juolahtavat mielessäsi. Mene ja tee ne! Ei se ole vaikeaa, vaan ihanaa!

Tämmöset vinkit antaisin itse, ja veikkaan, että jos aidosti näitä noudattaa, ei voi hävitä. :)

Kiitos vinkeistä, lisää saa laittaa. Olen sosiaalisuutta vaativissa töissä ollutkin, mutta vain parin kuukauden kesätöissä. Tuntuu, että omana itsenäni ollessani olen juurikin hiljainen, puheliaisuus on väkinäistä. :(

Ei tarvitse väkisin yrittää olla jotain muuta.

Ole vain oma itsesi. Toki aina voi opetella small talkia ja sosiaalisia taitoja, varsinkin jos asia häiritsee sinua itseäsi ja haluaisit puheliaammaksi. Perusluonnettaanhan ei voi muuttaa, eikä tarvitsekaan!!! Minusta tuo ei ole kovin kivasti sanottu mieheltäsi. :/ Onko hän tarkemmin selittänyt sanomistaan? Ja eihän hän varmasti pelkän ulkonäön vuoksi ole kanssasi.

Täällä samanlainen, ratkaisua en kyllä ole vielä keksinyt :( jossain vaiheessa elämää olin jonkin aikaa jotenkin erakoituneena, kotosalla vaan enkä tavannut ihmisiä juurikaan. Jotenkin niin totuin siihen yksinoloon ja omien ajatusten kanssa olemiseen, tuntuu että sosiaalisuuteni silloin katosi tai jotakin.

Tykkään kyllä ihmisistä ja haluaisin tutustua, mutten osaa! Pää lyö ihan tyhjää jos pitäisi keksiä jotain sanottavaa. Toisen aloittamaa keskustelua on hankala jatkaa.

Minulla on mies ja kaksi ystävää jotka olen tuntenut peruskouluikäisestä asti, heidän kanssaan läpätän mitä sattuu (meillä on joku henkinen yhteisymmärrys ja kehtaan olla vaikka miten ja tiedän ettei mua arvostella).

Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä ja kuulemma olen siinä oikein hyvä. Työympäristössä osaan olla asiakkaiden kanssa sosiaalinen ja jotenkin ihan erilainen kuin muualla.

Tämä nyt oli taas aika turha teksti, mutta ehkä edes vertaistukea! :)

[quote author="Vierailija" time="09.08.2014 klo 21:43"]

Ei tarvitse väkisin yrittää olla jotain muuta.

[/quote]

No ei kai väkisin tarvitsekaan, aina voi vapautua persoonana. Voi olla persoonana mietteliäämpi, mutta toteuttaa itseään ja olla rohkeampi ; Ei niin tylsä. Eikös tässä ollut siitä kyse, ei siitä, että muuttuu väkisin täysin? Aivan kuten 6/10 kirjoitti.

Samojen ongelmien kanssa olen paininut ja päässyt vähän eteen päin. Onko ketään ihmisiä, joiden kanssa rupattelisit luonnostaan vähän enempi? Joku jonka seurassa et jännitä? Yleensä omat perheenjäsenet ovat tällaisia, siis vanhemmat ja sisarukset. Yritä saada muiden ihmisten kanssa samaa tunnelmaa kuin näiden perheenjäsenten seurassa. Perheenjäsenten kanssahan sitä sanoo ihan mitä vaan sattuu mieleentulemaan ja mikä jostain syystä tuntuu sanomisen arvoiselta. Minusta on aina tosi ihanaa ja rakastettavaa ja rentouttavaa, jos joku ihminen suhtautuu minuun tuttavallisesti kuin perheenjäseneen (paitsi että ei rähjää kuten pahimmillaan perheissä rähjätään), joten yritän itse opetella samaan. Ihan hyvin voin hihkaista vain jotain "hei miks tossa pöydällä on karkkia" vaikka se ei mitenkään älykästä olekaan, koska perheenjäsenellekin saattaisin sanoa saman. Musta on ihan ihanaa kun löytää niin luonnollisen ja turvallisen olemisen tavan, jossa ei edes ole pakko koko ajan veistellä jotain vaan jossa voidaan myös olla hiljaa, sekin on perheenjäsenille luonnollista.

...ja tämä minusta todella auttaa myös niiden vitsien keksimisessä, jos niitä kaivataan. Jännittyneenä en meinaa keksiä mitään, puhumattakaan, jos tunnen itseni uhatuksi, että joku halveksii minua tms. Silloin ei onnistu. Ois hienoo jos sais niin hyvän itseluottamuksen ettei välittäis mitään vaikka joku kummajainen sua halveksiski. Mutta kun oot rento, niin alkaa vitsisuonikin pulputa.

Juopottele tasaisesti pitkin päivää. Seitin ohuita siivuja pitkin päivää, mutta varo ettei mene humalan puolelle. Maksahan tuosta pidemmän päälle kärsii.

Yksi hyvä konsti saada huomiota on seurassa ollessa valkata joku selvästi ekstrovertti ihminen ja rupeat toistamaan kaiken minkä hän sanoo. Ekstrovertin jutut ovat kiinnostavampia kuin omasi ja pääset vähän kuin hänen varjolla harjoittelemaan keskustelua, kun muut vastaavat vuorotellen hänelle ja sinulle. Jos haluat, voit etukäteen sopia ekstrovertin kanssa että toimitte noin. Ettei hän turhaan ihmettele mitä puuhaat.