"Otat vain itseäsi niskasta kiinni"

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:11"]

Vastakysymys: Miten sellaisia ihmisiä voi auttaa joiden mielestä jonkun pitäisi tehdä jotain heidän tilanteensa korjaamisekseen ja jotka eivät halua ottaa itään vastuuta omasta elämästään?

[/quote]

Riippuu siitä, onko sinua erikseen pyydetty auttamaan, ja millainen tilanne on. Ylipainoisen auttaminen on _hieman_ eri asia kuin vaikkapa masennusta sairastavan. Ensimmäiseen voisi todeta, että jos sinulta erikseen pyydetään apua painonhallinnassa, voit kernaasti tarjota näkemyksesi. Jos sinulta taas ei pyydetä sellaista, on ehkä parempi, että otat itse vastuun omasta elämästäsi etkä yritä ratkoa toisten ongelmia. 

Ja jos taas puhutaan sairaudesta, vaikkapa masennuksesta. Kitketään aluksi tämä niskaoteutopia: masentuneella ei ole samoja resursseja ratkoa ongelmiaan kuin terveenä. Koetapa itse ratkoa jotakin yksinkertaista ongelmaa henkisesti kuormittuneena ja vaikkapa kolme, neljä unetonta yötä viettäneenä. Masentuneelle se paras ratkaisu saattaa vallan hyvin olla kivan, kevyen metsälenkin sijaan auton käynnistys ja lenkki lähimpään lyhtypylvääseen, näin raadollisesti ilmaistuna. 

Se, miten masennus pikku hiljaa valuu tähän pisteeseen ilman että on ajoissa saanut apua, on minulle mysteeri. Ehkäpä kansalaisen mahdollisuudet saada tänä päivänä apua masennukseensa ovat rajalliset? Ehkäpä hän on hakenut apua, mutta keskustelu tai lääkitys eivät syystä tai toisesta auta? Tai että masentunut kokee syyllisyyttä sairastaessaan, ja kieltää itseltään avun sättiessään itseään selkärangattomaksi luuseriksi? 

Jos haluat auttaa jotakuta sairastunutta läheistäsi, paras konsti on olla tukena omien voimavarojensa mukaan ja pyrkiä ohjaamaan masentunut ammattiavun piiriin. Sekin voi olla jo yksi iso askel, että uskaltaa vaikkapa kehottaa masentunutta hakeutumaan lääkäriin, tarjoutuu soittamaan hänen puolestaan ja tarvittaessa vaikka tulee saattamaan sinne.

Terv. itse masennuksen läpikäynyt ja kaupan päälle ylipainoinen

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:52"]

Niskasta kiinni tuntuu rangaistukselta. Pikemminkin pitäisi yrittää olla itselleen hyvä ja ymmärtäväinen, ja pikku hiljaa tehdä sellaisia muutoksia elämään, jotka ovat itselle aidosti hyväksi. Jokainen masentunut ja varmasti hyvin moni lihava on pikemminkin liian ankara ja tuomitseva itseään kohtaan - sitä mitä itse on identiteetiltään ja minuudeltaan, ja mahdollisesti häpeää itseään. Jos itseään voisi rakastaa vähän enemmän, voisi olla helpompi tehdä aktiivisia valintoja parempaan. Ja jotkuthan ovat masentuneita tai lihavia siksi, että ovat uupuneita ja paineita ja menetyksiä on enemmän mitä jaksaa kantaa. Silloin voi olla vaikea kannatella itseään ja sitä yrittää vain jotenkin selvitä eteenpäin. Kun on raskasta ja vaikeaa, hakee helposti helppoa ja välitöntä helpotusta omaan pahaan oloon ruoasta tai juomasta tms. mitä virkeänä ja jaksavana ei tekisi. 

[/quote]

Hemmetin hyvin sanottu. :) En uskalla kovin syväluotaavasti vetää yhtäläisyysviivoja masennukseen ja ylipainoon, mutta ainakin ylipaino-ongelma laihduttajan näkökulmasta saattaa nimenomaan olla sitä jatkuvaa itseään niskasta kiinni ottamista. Oma laihdutushistoriani on täynnä ylilyöntejä minikokoisista annoksista täyteen syömättömyyteen ja fanaattiseen liikunnanharrastamiseen - bonuksena siihen vielä syvä itseinho, pettymys kun kiloja ei viikossa lähtenytkään 1,5 kg ja jatkuva itsensä ruotiminen. Niillä opeilla ei paino pysynyt alhaalla, vaikka tasan taatusti otin itseäni "niskasta kiinni". Joskus sen otteen on pakko hölletä, kun on tarpeeksi kättään puristanut siellä niskassa kuristusotteeseen.

Kun olen luopunut tästä laihduttamisen pakosta, on itse asiassa helpompi tehdä viisaita valintoja. Kun ei enää jatkuvasti "ryhdistäydy" kauhealla raivolla, on paljon antoisampaa tehdä ihan oikea lounassalaatti, kun ei tarvitse miettiä joka ikistä kaloria ja lähteä reippaasti lenkille kuluttaakseen joka ikisen kerätyn kalorin. Ja se lenkkeilykin itse asiassa tuntuu mukavalta musiikit korvilla, kun tavoite ei ole kuluttaa niin-ja-niin-montaa kaloria, kiinteytyä sieltä ja kutistua täältä, vaan ainoastaan kohottaa kuntoa, virkistyä ja siinä salassa pienentyä. 

Miten nyt tässä ottaa itseään niskasta kiinni kun on niin uupunut ettei jaksa edes seistä. Ehkä sitten jos saisin edes levätä välillä mutta kokoajan pitäisi olla töissä koska flunssakausi kaataa ihmisiä kuin raekuuro viljaa. Olen niin jumalattoman stressaantunut ja tiedän että kaiken saisi tehtyä kun vaan tekisi. Mutta kun jumalauta minä en jaksa enää. Itkettää.

Itseään niskasta kiinni ottaminen ei ole helppo ratkaisu, yleensä masentuneet etsivät jotain helpompaa ratkaisua tai ulkoista syytä masennukseensa.

Aika moneen asiaan voisi antaa ohjeeksi- jos tykkää olla pirullinen- että otat vain niskasta kiinni itseäsi:

- jos miehesi hakkaa sinua ja pelkäät etkä uskalla lähteä liitosta

- jos sinulla on päihdeongelma

- jos et halua miestäsi(otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja levit jalkasi- ongelma ratkaistu

- jos sinulla on syömishäiriö

- jos sinulla on masennus

- jos olet pedofiili

- jos sinulla on paniikkihäiriö, et pysty poistumaan ulos sisätiloista, sinulla korkean paikan kammo jne jne

- jos sinulla on ylipainoa

Ja monta muuta asiaa. Siis niskasta vaan kiinni itseä ja reippaasti eteenpäin- ongelma ratkaistu!

Läskit ovat vain heikkoluontoisia, joten eivät ne kykene ottamaan itsestään niskasta kiinni.

Vinkuvat aina vaan ymmärrystä ja auttavaa kättä yhteiskunnalta. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:44"]

Miten nyt tässä ottaa itseään niskasta kiinni kun on niin uupunut ettei jaksa edes seistä. Ehkä sitten jos saisin edes levätä välillä mutta kokoajan pitäisi olla töissä koska flunssakausi kaataa ihmisiä kuin raekuuro viljaa. Olen niin jumalattoman stressaantunut ja tiedän että kaiken saisi tehtyä kun vaan tekisi. Mutta kun jumalauta minä en jaksa enää. Itkettää.

[/quote]

Sinulla on vapaus järjestellä elämäsi itse. Kukaan ei pakota sinua töihin. Stressi ei ole itseaiheutettua ainoastaan silloin jos sinä tai joku läheisesi kuolee/sairastuu vakavasti.

Asiantuntemattomat ihmiset puhuvat jostain tahdonvoimasta, myös vaihdevuodet aiheuttavat nälän tunteen lisääntymistä, itse koettua.

Syyt on poissuljettava sitten vasta niskavillat.  Ja sama vika rahikaisella.

Stressi ei ole itseaiheutettua, vaan siihen vaikuttaa suuresti ihmisen stressivaste ja millaiseksi se on kehittynyt ihmisen ensimmäisinä ikävuosina. Sosiaalipsykologi Juha Siltala sanookin, että stressivaste on tekijä, joka määrittää vahvimmin ihmiset pärjääjiin ja häviäjiin tässä meidän yhteiskunnassa, missä stressivasteen pitää olla vahva pärjätäkseen. Stressivaste kehittyy varhaisvuosina ja siihen vaikuttaa sekä perimä ETTÄ ympäristö, se millaista hoivaa on saanut osakseen. Huono stressivaste periytyy sosiaalisesti kasvuympäristössä mikä ei vastaa lapsen emotionaalisiin tarpeisiin. Jos ihmisellä on elämässä raskasta, ei ole voimia ottaa itseä niskasta kiinni. Stressi ei ole itseaiheutettua, ja eri ihmiset kokevat eri määrän ympäistöstä tulevaa painetta stressaavana riippuen oman stressivasteen vahvuudesta, joka siis vaihtelee yksilöllisesti. Joku voi ottaa itseään niskasta kiinni ja selvitä sillä, osa ei. Ihmisten elämäntilanteet ovat usein monimutkaisia ja eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Joskus stressaavien asioiden vyyhtiä on vaikea lähteä purkamaan, eikä kaikissa asioissa ihmisellä ole vapautta järjestellä elämää itse. Kukaan ei pakota töihin, mutta mitä jos sieltä hakeutuu pois? Helpottuuko stressi työttömyydellä? Joka toinen suomalainen tuntee, että työ vie enemmän voimia kuin pitäisi ja kokee siksi riittämättömyyttä. Joka toisen yksilönkö pitäisi järjestää elämänsä toisin - miten? Massatyöttömyys kasvaa, ja työolot kiristyvät. Voimia kaikille, joille arki ja siitä selviäminen on raskasta. 

Olen itsekin ollut masentunut ja syömishäiriöinen, enkä usko jyrkästi tuohon itteensä niskasta kiinni ottamiseen. Mutta sen sijaan jos on epätyytyväinen elämäänsä, voisi tehdä edes pieniä konkreettisia muutoksia jos haluaa kääntää kelkkaa parempaan. Esim jos ruokailutottumukset on huonot, niin opettelee pikkuhiljaa esim kasvisten syöntiä ja ruokailurytmiä sekä terveellisempiä valintoja. Usein jo se, että saa tasaisesti ravintorikasta ruokaa johtaa mielialan ja fyysisen olon paranemiseen. Eli usein huono ruokavalio ruokkkii sitä pahaa oloa ja seuraa myös henkistä morkkista liikakiloista ja mässäilystä. 

Mulla oli vain lievä bulimia, mutta käytyäni pienesti pohjalla päätin tietoisesti alkaa syömään paremmin ja lisäsin liikuntaa. Liikunta auttoi ajattelemaan kehoa työkaluna eikä vain rasvan mittarina. Liikunta onkin ennen kaikkea myös henkinen juttu. Ja monelle voisi olla apua ihan vain 10 minuutin kävelylenkistä. Jos sen pitää lyhyenä, kynnys lähteä kävelylle on tosi pieni, mutta siitä tullut olo voi yllättää ja saada ensi kerralla kävelemään pidempään. 

Kuulostaa varmaan jeesustelulta, mutta jos oikeasti haluaa muutosta niin kannattaa aloittaa pienistä jutuista. Masentuneelle ihmiselle suuret muutokset tuntuvat niin suurilta, että on helpompi luovuttaa edes kokeilematta. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 13:48"]

Itseään niskasta kiinni ottaminen ei ole helppo ratkaisu, yleensä masentuneet etsivät jotain helpompaa ratkaisua tai ulkoista syytä masennukseensa.

[/quote]

Okei. Olet jo lähellä ratkaisua. Eli masentunut ei luultavimmin osaa jaksa tai muuten pysty ottamaan itseään niskasta kiinni. Sitähän koitit varmaan sanoa. 

Koska se, että haluaa tehdä jotain ei automaattisesti tarkoita sitä, että osaa tai löytää (silloin kuin toivoisi) tietä opin äärelle. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 14:01"]

Läskit ovat vain heikkoluontoisia, joten eivät ne kykene ottamaan itsestään niskasta kiinni.

Vinkuvat aina vaan ymmärrystä ja auttavaa kättä yhteiskunnalta. 

[/quote]

Ei kykene ei ole mikään perustelu, yritä nyt vähän enemmän. Miksi eivät kykene?

"ota ittees niskasta kiinni" "miks sä et vaan syö?" "huomionhakuisuutta tollanen" ja kukaan ei nää sitä tuskaa kun yrittää tapella itsensä syömään, jokaisen suupalan jälkeen lyö itseään ettei jatkais syömistä, viiltelee vatsaansa ettei menis enää jääkaapille. Ja silti järki sanoo et on pakko syödä ettei kuolis mut sit kuitenki juoksee tunnin että polttais ihrat jotka siitä yhdestä annoksesta ruokaa tuli. Peilistä katsoo ihravalas takaisin vaikka kädellä tuntuu kylkiluut, aikuisten puolen kaikki vaatteet tippuu päältä ja ihmiset kuiskuttelee kauhuissaan kuin laiha tuo on. Mut niin.. miks toi ei vaan ota itteensä niskasta kiinni?

Niskasta kiinni tuntuu rangaistukselta. Pikemminkin pitäisi yrittää olla itselleen hyvä ja ymmärtäväinen, ja pikku hiljaa tehdä sellaisia muutoksia elämään, jotka ovat itselle aidosti hyväksi. Jokainen masentunut ja varmasti hyvin moni lihava on pikemminkin liian ankara ja tuomitseva itseään kohtaan - sitä mitä itse on identiteetiltään ja minuudeltaan, ja mahdollisesti häpeää itseään. Jos itseään voisi rakastaa vähän enemmän, voisi olla helpompi tehdä aktiivisia valintoja parempaan. Ja jotkuthan ovat masentuneita tai lihavia siksi, että ovat uupuneita ja paineita ja menetyksiä on enemmän mitä jaksaa kantaa. Silloin voi olla vaikea kannatella itseään ja sitä yrittää vain jotenkin selvitä eteenpäin. Kun on raskasta ja vaikeaa, hakee helposti helppoa ja välitöntä helpotusta omaan pahaan oloon ruoasta tai juomasta tms. mitä virkeänä ja jaksavana ei tekisi. 

Vastakysymys: Miten sellaisia ihmisiä voi auttaa joiden mielestä jonkun pitäisi tehdä jotain heidän tilanteensa korjaamisekseen ja jotka eivät halua ottaa itään vastuuta omasta elämästään?

Niskalenkki itselle on saman tason ohje kuin kehoitus "ajattele nyt omilla aivoillasi!". Sehän tarkoittaa sitä, että hylkää nykyinen kantasi ja ota tilalle minun kantani, niin sitten ajattelet omilla aivoillasi.

Mä taas en ymmärrä, että mitä taikaiskuratkaisuja ihmiset kaipaavat ongelmiinsa? Haluavat helppoja ja nopeita ratkaisuja, joissa ei tarvitse itse tehdä mitään, ainakaan mitään vaivalloista jossa joutuu poistumaan epämukavuusalueeltaan.

Jos haluaa tuloksia ja muutosta, ihan minkä asian suhteen vaan, pitää nähdä vaivaa. Ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa itseään siitä vitun niskasta kiinni ja alkaa tehdä asioita sen muutoksen eteen. Vaikka ne asiat tuntuisi vaikealta (ja kyllä, ne tuntuu aluksi todella vaikealta). Just siksi pitää vaan ensin pakottaa itsensä.

Jos et ole valmis tekemään asioita eri tavalla kuin ennen, et voi olettaa, että saisit mitään erilaisia tuloksia kuin ennen. Jos haluat muutoksia, sinun täytyy tehdä muutoksia. Ja kukaan muu ei niitä voi sinun puolesta tehdä. Siksi minä sanon, että otat itseäsi niskasta kiinni ja alat tehdä niitä asioita mitkä vie siihen suuntaan, mihin haluat. Ei kukaan ole väittänyt, että se olisi helppoa ja vaivatonta.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 15:14"]Mä taas en ymmärrä, että mitä taikaiskuratkaisuja ihmiset kaipaavat ongelmiinsa? Haluavat helppoja ja nopeita ratkaisuja, joissa ei tarvitse itse tehdä mitään, ainakaan mitään vaivalloista jossa joutuu poistumaan epämukavuusalueeltaan.

Jos haluaa tuloksia ja muutosta, ihan minkä asian suhteen vaan, pitää nähdä vaivaa. Ja silloin ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa itseään siitä vitun niskasta kiinni ja alkaa tehdä asioita sen muutoksen eteen. Vaikka ne asiat tuntuisi vaikealta (ja kyllä, ne tuntuu aluksi todella vaikealta). Just siksi pitää vaan ensin pakottaa itsensä.

Jos et ole valmis tekemään asioita eri tavalla kuin ennen, et voi olettaa, että saisit mitään erilaisia tuloksia kuin ennen. Jos haluat muutoksia, sinun täytyy tehdä muutoksia. Ja kukaan muu ei niitä voi sinun puolesta tehdä. Siksi minä sanon, että otat itseäsi niskasta kiinni ja alat tehdä niitä asioita mitkä vie siihen suuntaan, mihin haluat. Ei kukaan ole väittänyt, että se olisi helppoa ja vaivatonta.
[/quote]

Oletpa kapeakatseinen! Ei halua nähdä vaivaa? Tajuatko että tällaisessa tilanteessa missä minäkin olen ei välttämättä osaa sitä vaivaa nähdä. Yrittää parhaansa mutta ei onnistu. Menetkö sä sanomaan ms-tautisellekkin et senku vaan pistät kävellen, eihän se helppoa ole mutta..? Jotkut lamaantuu kivun edessä, oli se sitten henkistä tai fyysistä kipua.