Antimaterialistinen minimalismi

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 16:32"]

Olen minimalisti, myös viestinnässä.

[/quote]

diddo.

Mä törmäsin minimalismiin ekan kerran muutama vuosi sitten jossain blogissa tai youtubessa. Luin sitten kaiken minimalismista erilaisista blogeista.

Aloitin tavaran raivaamisen kodissani: kaikki laatikot, lipastot, kellarikomero, keittiönkaapit, vaatekaappi jne.

Myin/annoin/lahjoitin/heitin pois kaikki ylimääräiset (esim ruokailuvälneitä oli aivan tajuttoma määrä ja suurin osa käyttämättöminä, rajasin järkevämpään määrään), kaksoiskappaleet (kun on liikaa tavaraa ja lähtee etsimään jotain tai unohtaa että jo omistaa sen ja ostaa uuden samanlaisen, niitä kertyy...) ja kaiken millä ei ollut joko

-käyttöarvoa

-erityisen voimakasta tunnearvoa

Aika monet tunnearvotavarat lähti menemään, osa CD-levyistä ja kirjoistta suurin osa. En kuitenkaan luovu tai digitalisoi rakkaita levyjäni tai tärkeimpiä kirjojani enkä varsinkaan valokuva-albumejani (olen siinä mielssä vanhankaikainen, että valokuvat pitää olla printattuna. Ne eivät ole turhaa roinaa, mitä pitäisi karsia).

Kaikesta turhasta luovuin ja vahingossa lähti jotain tärkeitäkin juttuja, mutta sellaista sattuu. :)

Minimalistiraivaus kesti muutaman viikon, mutta se ei suinkaan riitä: päätin, etten vaan enää osta ja keräile mitään turhaa. En osta enää ollenkaan heräteostoksia (lähinnä tarjoustuotteita), euron kynsilakkoja vaatekaupan kassalla, vaatteita joita en ehdottomasti käytä nyt ja heti. Muutin kertaheitolla kulutustottumuksiani. 

Tajusin myös, etten välitä sisustamisesta. Ennen piti aina ostaa uutta, vaihdella ja laittaa sitä sun tätä. Tajusin, että verhojen vaihtaminen tai uusi design seinäkello ei tuo elämääni mitään merkittävää arvoa eikä sisältöä. Saman rahan voi käyttää fiksumminkin, elämyksiin ja kokemuksiin.

Kotini näyttää melko tavalliselta, ei yhtään minimalistiselta: on kaikki huoenakulut telkkaria myöten, rokokoo-perintökalusteita, räsymattoja... mutta mulla on vain kaikki mitä tarvitsen ja haluan ja minkä koen parantavan kotiviihttyvyyttä. sisustus on tässä. Ellei joku mene rikki, niin ettei sitä voi korjata, vasta sitten ostan uutta.

Mulla on nykyään siistiä aina, koska siivoaminen on niin helppoa. Tasot ovat pääosin tyhjinä. Mulla on ehkä noin 25% tavarasta mitä mulla oli ennen kuin hurahdin minimalismiin. En koe, että mun pitää säästää varmuuden vuoksi mitään, mitä en juuri tällä hetkellä tarvitse.

Aiemmin halusin muuttaa isompaan asuntoon, enää ei ole tarvetta.

Minimalisti pisti mut miettimään, mikä tekee mut onnelliseksi ja mikä on tärkeää. Se on jatkuva prosessi ja aloin pistämään asioita niiden omille paikoilleen (myös kirjaimellisesti, heh) ja priorisoimaan. Mietin: jos himoitse mageeta bilemekkoa gina tricotista, kumpi tekee mut onnelliseksi: jos käytän sen rahan siihen mekkoon (joka jää kaappiin kuitenkin odottamaan ja jota en ehkä edes käytä kuin kerran) vai vaikkapa leffa + ravintola ystävän kanssa? Eikä nuo valinnat muuten ole kovinkaan vaikeita :)

Olen köyhästä perheestä ja kokenut 90-luvun laman. Siksi varmaan aloin aikuisena "palvomaan" tavaraa. Oli kiva kun oli vaikkapa valinninvaraa kun pöydällä nökötti 9 erilaista hajuvesipulloa. Jotenkisn sitä luuli, että materialla saisi paremman ja laadukkaaman elämän. Mutta kun mietin elämäni tärkeimpiä muistoja, ne eivät liity millään tavalla siihen, mitä hajuvettä ole käyttänyt tai joinko juuri sillä ja sillä elämäni tärkeällä hetkellä teeni design mukista vai kirpparimuksita, tai oliko se muki harmaa vai valkoinen. En mä kuolinvuoteellani muistle millaiset hienot verhot olen joskus ostanut.

Tajusin myös, että aina kun mun elämässäni on tosi tylsää, tyhkää ja merkityksetöntä, alan sisutamaan hulluna. Aina kun on eelämänmakuista elämää, ei vois vähempää kiinnostaa muu, kuin että kämpässä on suurinpiirtein joku paikka missä nukkua ja muulla ei väliä.

Nykyään ihmiset antavat aivan järjettömän vallan ja merkityksen tavaroille, muodille, sisustamisellee, merkkivaatteille ja kaikenmaailman scandinavian design roinalle.

Minimalismihurahduksen alussa tunsin ahdistusta tavaroista, mutta se kuuluu siihen alun karsintavaiheeseen. Enää mua ei ahdista tavarat, mutten halua niitä liikaa ja turhia enää omistaa, vaikeuttaa elämää liikaa. Yleensäkin multa on tosi paljon kadonnut sellaista omistamisen tarvetta. Miksi omistaisin espressokeittimen, jos juon espressoa vain kerran kuussa ja voin lähteä ovesta ulos ja mennä juomaan sen espressoon kahvilaan vaikka ystävän kanssa? Miksi hommaisin isomman kämpän, jotta saisin sinne enemmän tavaraa, kun voin tarvittaessa seinien alkaessa ahdistaa lähteä ulos ihmisten ilmoille! Ihmiset tekee ihan turhaan kodistaan vankilan.

Mä olen onnistunut nyt parissa vuodessa kehittämään sellaisen terveen suhteen omistamaani tavaraan. Mietin aina, että se on vain tavaraa, ei se ole tärkeää eikä sen vuoksi kannata itkeä. Jos vaikka lautanen menee rikki, en sen perään rikki vaikka olis mikä perintökalleus tai edes sittenkää vaikka sillä olisi jokin tunnearvo, koska tosiasia on, että se on vain lautanen! En myöskään varmaankaan romahda niin pahasti jos vaikka tulisi tulipalo tai murtovarkaita. Tavaroilla ei ole mulle sellaista arvoa, että niiden yhtäkkinen menettäminen saisi mua pois tolaltaan. Mun arvomaailma on nyt toisenlainen.

Mua ei myöskään nykyään haittaa, jos esim. ruokapöytään tulee kynsilakkatahra (äsken tuli heh) eikä sitä saa kokonaan pois pilaamatta pöydän pinta. Yks tahra sinne tai tänne, se on vain pöytä! Mulla ei myöskään ole minkäänlaista tarvetta sisustaa ollenkaan, mulla on kaikki tarvittava, enkä välitä mitä muut ihmiset ajattevat asunnostani (eivät mitään: kylään tulee vain ystäviä ja perheenjäseniä, jotka pitäisivät minusta olisi sisustus millainen tahansa). Jos menettäisin koko kämpän huonekaluineen ja tavaroineen, voisin aivan hyvin kerätä uuteen kämppään kaiken elämiseen tarvittavan annetaan-ilmaiseksi palstoilta.

Mä tiedän mitä moni nyt ajattelee ja millinen kuva tulee mieleen: "siellä kirjoittelee joku peseytymistä ja deodoranttia pelkäävä rastapäähippi". Mut ei :) (vaikka ei hipeissä mitään vikaa). Jos näkisitte mut, niin olen huolitellun näköinen, meikattu ja siististi pukeutuva nainen. Ihan tavallinen. Musta vois ulkonäön perusteella saada tosi keskiluokkaisen ja jopa pinnallisen kuvan.

En muutenkaan varmaan ole sitä kuvaa vastaava, mitä moni ajattelee minimalistista varsinkaan kun en harjoita ns. tyyliminimalismia, eli mun kodin huonekalut ja tyyli on kaukana minimalismiestetiikasta (rokokoo, värit jne) mutta tässä on mun versio tästä aatteesta.

Testaan kohtapuoliin myös minimalistista matkustamista. Lähden neljäksi päiväksi erääseen Euroopan kaupunkiin ja otan mukaani vain kosmetiikan pienissä matkapulloissa ja tietty meikit, 1 pyyhe, sateenvarjo, vaihtoalusvaatteet ja sukat. Aion olla samoissa vaatteissa neljä päivää. :)

Aika paljon ainakin kakkonen miettii materiaa ollakseen antimaterialistinen minimalisti. Tyypillistä...

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 13:29"]

Aika paljon ainakin kakkonen miettii materiaa ollakseen antimaterialistinen minimalisti. Tyypillistä...

[/quote]

Hah, onhan se aivan kamalaa kun itse et pysty kuin yksirivisiin provoihin, kun taas mulle kirjoittaminen on nopea, miellyttävä, helppo ja luonteva tapa ilmaista itseäni. Pitkät kirjoitukset kun eivät katsos kerro mitään siitä, mihin ihminen ajatuksensa päivästä toiseen laittaa, ainoastaan kyvystä ja halusta ilmaista itseään kirjallisesti. Hanki itsetunto, niin ei tarvitse av-provoilla.

-minimalisti

up

Mulla on vähän samanlaista kuin kakkosella. Nyt tosin sisustan hiukan: haluan kotiani siistimmäksi, avarammaksi ja helpommaksi siivota. Olen hankkinut joitakin säilytyslaatikoita, purkkeja ja seinähyllyjä. Nyt on mukavampaa. Tavarat ostin muuten kirpputorilta ja hävitän samalla muuta, mitä löydän ylimääräistä.

Kirjoja ja videoita kierrätetään ystävien kesken, sain juuri kirjan tutulta, seuraavaksi sen saa joku muu / vien kirpputorille, lajoitan siis edelleen. Vaatteita kierrätetään myös. Niitä en juuri osta uutena muutenkaan paitsi sukat yms.

Oma minimalismini on lähinnä sitä, että keskityn siihen että minulla on aikaa olla läheisteni kanssa. Olen tehnyt vähemmän töitä. Olin 3 v hoitovapaalla, kun lapseni oli pieni. Sitten olen tehnyt osa-aikatyötä että on aikaa lapselle. Se on karsinut tuloja ja kulutusta, joka ei tosin ollut suurta ennenkään.

Huonekaluni ovat kaikki perittyjä tai kierrätettyjä muuten, osa vaihdettuja. Aion pitää ne lopun ikääni, kunhan vain kestävät. Mieluummin kuin ostan uuden sohvan verhoilutan vanhan, jos se kuluu pahasti. Tiedän, että se maksaa enemmän kuin uusi sova, mutta en halua uutta, joka kestää 5 v. ( Sovani on 1800-luvulta :)

Kulutan mieluummin palveluja, ajattelen että se on kulttuurista ja henkistä pääomaa. En tosin kuluta niitäkään kovin paljoa, päin vastoin. Leikkasin vasta muuten opiskelijaystäväni hiukset.

Yksi kulutuksen vähentämisen muoto on syödä erittäin vähän lihaa. En syö lihaa edes kerran viikossa, lehmää tai sikaa tuskin kerran kuukaudessa. Mieluummin itse kerättyjä sieniä ja kauden kasviksia. Nyt omenoita pihamaalta, tietysti!

En tilaa lehtiä (paitsi yhtä ammattilehteä). Syy siihen on tosin se, ettei kiinnosta. Miksi ostaisin sisustuslehtiä, kun en aio sisustaa. Ideoita löytää tarvittaessa muualtakin. Luen lehtiä joskus kirjastossa, joskus töissä. Naistenlehdet ainakin ovat jatkuvaa mainosta. En koe olevani vähääkään kohderyhmää: en sisusta, ostan harvoin vaatteita, en halua kalliita meikkejä yms.

En ole silti mikään ituhippi minäkään. Pidän hiukseni niin, että ne ovat siistit ilman isompaa laittamista ja huoltoa. Ompelen itse vaatteita omien kaavojen mukaan tai ostan kirpputorilta. Meikkaan hiukan lähinnä luomutuotteilla. En käytä ylimääräisiä tuotteita, mietin tarkkaan, mitä tarvitsen ja mikä on turhaa. Esim. levyt ovat minulle tärkeitä, haluan soittaa hyvää musiikkia kotonani. Muuten harrastan kulttuuria, käyn näyttelyissä, konserteissa, elokuvissa ja luen paljon: kirjat kirjastosta / kierrättämällä. Ostan välillä itsekin, jos kirja on vaikea saada kirjastosta. Laitan sen sitten kiertämään, en hyllyyn tomuttumaan.

Niin ja matkat kuljen polkupyörällä / joskus julkisilla / kimppakyydillä. Autoa ei siis ole eikä tule :)

Miksi minimalistit ovat kuitenkin niin perverssillä tavalla kiintyneitä erilaiseen tavaroilla näpertelyyn? Siis kun pidetään anaalin tarkasti kiinni siitä, ettei ole mitään ylimääräistä, niin siihen erilaisen puuhasteluun ja miettimiseen menee näköjään todella paljon energiaa. Kuvaavia ovat myös minimalistien pikkutarkat ja pitkät listaukset tarpeettomien tavaroiden ja hyödyllisten tavaroiden tiimoilta.

En ollut koskaan kuullutkaan tästä, mutta nähtävästi kuulun tähän ihmisryhmään ihan maalaisjärjen ja pienen budjetin vuoksi.

Olen minimalisti, myös viestinnässä.

Ostan mitä tarvitsen, olen köyhimmässä tuloluokassa. En liiku paljoa kulkuvälineillä tai kuluta paljon. Ruokakaupassa käyn lähinnä kävellen.

Yritän pitäytyä ap:n määrittämässä aiheessa. Olen karsinut ihmissuhteita, jotka aiheuttavat lähinnä syyllisyyttä ja pahaa mieltä. Vapaa-aikani olen järjestänyt aikatauluttomaksi. En osallistu tilaisuuksiinj joihin en ihan oikeasti halua mennä. En katso televisiota tai käy netissä myöhään iltaisin. Minulla on tietty iltarutiini, jonka jälkeen enää luen, kuuntelen musiikkia tai vietän parisuhdeaikaa.
Materiaa on yllättävän vaikea muuten erottaa ajankäyttönsä kuvailuun. Helposti syntyisi lista kuinka paljon aikaa jää kiireettömään elämään kun ei hanki tiettyä kulutushyödykettä

*kuvailusta

Vierailija kirjoitti:

Miksi minimalistit ovat kuitenkin niin perverssillä tavalla kiintyneitä erilaiseen tavaroilla näpertelyyn? Siis kun pidetään anaalin tarkasti kiinni siitä, ettei ole mitään ylimääräistä, niin siihen erilaisen puuhasteluun ja miettimiseen menee näköjään todella paljon energiaa. Kuvaavia ovat myös minimalistien pikkutarkat ja pitkät listaukset tarpeettomien tavaroiden ja hyödyllisten tavaroiden tiimoilta.

Eivät minimalistit elä irrallaan tavarasta. Toki aina löytyy joku, joka ilmoittaa ettei kiinny tavaraansa eikä anna sille erityistä arvoa elämässään. Moni minimalisti kuitenkin tiedostaa, että tavara on osa ihmisyyttä. Pitää olla jokin kulho mistä syödä ja jotain mitä pukea päälle.

Minusta on vain tervettä, että minimalisti laittaa arvoa omistamalleen tavaralle. Tavara on kallista - mutta ei niinkään ostohinnan vuoksi vaan ympäristön tähden. Jokaisen velvollisuus on pitää tavaroistaan huolta ja auttaa niitä kestämään aikaa ja kulutusta mm. huoltamolla niitä oikein, jotta tilalle ei tarvitsisi olla ostamassa koko ajan uutta. Tämä ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys nykyaikana.

On lyhytnäköistä ajatella, että välinpitämättömyydessä tavaraa kohtaan olisi jotain ylevää. Tavara ei tietenkään ole elämän keskipiste eikä sen haalimista (tai karsimistakaan) kuulu ottaa elämäntehtäväksi, mutta kyllä esineitä saa arvostaa sen perusteella, että ne auttavat mm. ilmaisemaan itseä (kuten vaikkapa vesivärit) ja palvelevat arkisissa käyttötarkoituksissaan (kampa, haarukka, välttämättömät vaatteet jne.).

Kyllä minun minimalismiini ainakin kuuluu hyvin kokonaisvaltainen kulutustottumusten muutos - ja olen aidosti iloinen ja kiitollinen tästä kehityksestä. Kotoa opittu malli romuttui täysin kun kiinnostuin ensin kasvissyönnistä ja veganismista, sitten minimalismista ja lopulta mm. muovittomasta elämäntavasta (zero waste).

Nykyään olen aidosti kiinnostunut siitä, miten, missä ja keiden toimesta käyttämäni tuotteet (sekä pitkäaikaiset että ruuan lailla kertakäyttöiset) tuotetaan ja millainen elämänkaari erilaisilla tavaroilla on. Sitä paitsi pienillä asioilla saa paljon aikaiseksi. Olenkin esimerkiksi korvannut kertakäyttönenäliinat kankaisilla ja helpottanut siten paitsi ympäristön kuormitustani, myös arkeani - kankaiset nenäliinat ovat /paljon/ käytännöllisempiä.

Mikä tulee kysyjän alkuperäiseen kysymykseen, minimalismi ei ole muuttanut elämääni mitenkään tavattoman dramaattisesti ei-materialistisen elämän osalta.

Viihdyin jo ennestään paljon yksin ja sain nautintoa mm. maalaamisesta, lukemisesta ja kirjoittamisesta. Toisaalta viettäessäni aikaa perheeni tai ystävieni kanssa pyrin olemaan silloin läsnä kanssaihmisteni elämässä ja tekemään asioita yhdessä. Matkustaessa olen aina arvottanut hyvän matkustusseuran ja nähtävyydet (erit. museot) matkamuisto-ostostelua korkeammalle.

Tulevaisuudessa haluaisin ainoastaan kirjoittaa, maalata ja lukea vieläkin enemmän, matkustaa enemmän (erit. junalla) ja viettää vähemmän aikaa siivoten. En vaihtaisi lemmikkejä mihinkään, mutta lentelevä karva ja lievä pölyallergia ovat epämukava yhdistelmä. ": D Lisäksi haluaisin karsia ihmissuhteitani vähemmän. Olen siinä hieman turhankin tehokas, koska olen niin avuton sosiaalisen median ja sähköpostien kanssa.

Kun katson taaksepäin, arvelen ajattelevani rahasta eri tavalla. En enää suhtaudu siihen yhtä raskaasti kuin ennen tai murehdi siitä enää yhtä paljon. Olen toki edelleen todella tarkka rahankäytöstäni, mutta vähemmän pihi, mikäli käyttökohde on itselleni todella tärkeä.

Minun filosofiani on hyvin yksinkertainen. Hankin vain sen, mitä ilman en voi olla.

Ostin 128GB iPadin, vaikka enemmän muistia olisi ollut parempi.

kevytelämä.wordpress.com ; minimalismiaiheinen blogi

Olen ollut minimalisti kaikessa ja aina. Muiden on vaikea ymmärtää ongelmiani koska ne eivät ole heille ongelmia vaan normaalia elämää. Onneksi ongelmiakin minulla on minimalistisen vähän.