Lue keskustelun säännöt.
Lapsien suhde isovanhempiin katkolla kokonaan
17.09.2014 |
Aina kirpaisee syvältä kun näen kaupungilla lapsen, joka yhdessä oman vanhempansa ja isovanhempansa kanssa esim. ostoksilla/syömässä/ihan vain kadulla kulkemassa.
Omat vanhempani kuolleet, kuten myös appiukko. Anoppi taas päätti, että ei halua olla meidän kanssamme missään tekemisissä ja silloinkin kun vielä yhteyttä pidettiin, anopin alkoholin käyttö rajoitti yhteisiä tekemisiämme selvästi.
Syy, miksi välit katkesi on se, että viina maistui kesällä yllättäin silloinkin kun lapset ja lapsenlapset olivat paikalla. Jouduimme poistumaan paikalta, koska salaa maistellut mummo muuttui agressiiviseksi. Tämä ei siis ollut mitään lapsille sopivaa katsottavaa. Poistumisemme aiheutti niin ison loukkaantumisen, että ei halua enää edes selvinpäin olla meidän kanssamme missään tekemisissä.
Isommat lapset ymmärtävät tilanteen, eivätkä itsekään halua enää joutua vastaavaan tilanteeseen, mitä kesällä oli. Mutta pienimmän mummo-ikävä on lohdutonta kuultavaa :(
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Yrittäisittekö korjata välejä vielä (anoppi kun on selvinpäin vielä kuitenkin ainakin pääosin päivisin, mitä iltaisin tehdään sitä ei tiedä kukaan)? Vai antaisitteko olla? Huolissaan ollaan anopin terveydestäkin, maksaongelmia kun on jo ollut, mutta valitettavasti kaikki puheyritykset asiasta ovat kaikuneet kuuroille korville, emmekä enää ole edes yrittäneet; niillä saa vain lisää riitoja aikaiseksi.
Kommentit (10)
Eipä taida kannattaa väkisin tunkea juopon mummon elämään. Hän on tehnyt selväksi ettei halua olla tekemisissä eikä vastaa edes puheluihin niin antaa nyt vaan ajan kulua ja mummo itse ottaa yhteyttä jos haluaa.
Häm on aikuinen ihminen ja on tehnyt valintansa...hän haluaa rauhassa ryypätä ja ei halua olla teidän kanssanne missään tekemisissä koska viina on tärkeämpää. Unohda!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääpä yrittää, jos vaikka saisimme jonkin kirjeen aikaiseksi ja katsoa, mitä se aiheuttaa.
AP
En kyllä olisi anopin kanssa missään tekemisissä lasten kera, jos ei pysty olemaan raittiina ja selvinpäin ihan normaalisti. Yrittäisin löytää lapsille varamummon tms. naapurustosta. Keskittyisin omaan, onnelliseen perhe-elämään kummien, serkkujen, tätien, setien ja ystäväperheiden kanssa.
Olisiko ihan hölmö ajatus jos lapsi tai lapset olisivat mummo kanssa kirjeenvaihtoa? Ihan perinteisesti postin kautta?
Harmillinen kuvio, alkoholisti tai muuten vaan paljon juova kun harvoin näkee omassa käytöksessään mitään vikaa. Vika on juoppojen mielestä aina muissa, eli ette te tod.näk. tätä muoria tolkkuihinsa saa. Minä unohtaisin, juopottelu tuppaa ajan myötä vain lisääntymään, ei vähentymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjeenvaihto, miksei: Tosin kesän tapahtumien jälkeen isommat lapset eivät ole edes halunneet pitää mummoonsa yhteyttä; vanhin (ja herkin) lapsemme sanoi jopa, että hänelle tulee ihan fyysisesti paha olo, kun ajattelee mummoa. Lapset siis todella pelästyivät kesällä, kun mummo käyttäytyi ikävästi humalassa (itki, uhkasi itsemurhalla, syytti ettei kukaan edes välitä ja osoitti sanansa tietysti omille lapsilleen, mutta myös näille jo vähän isommille lapsille (10 ja 12 v.). Voi olla siis, etteivät nyt ainakaan vähään aikaan löydä sanoja edes kirjeeseen.
Pienin lapsemme ei osaa vielä kirjoittaa, mutta kuten sanoin, ikävöi mummoaan kovin. Voisin tietysti pyytää häntä piirtämään ja vaikka sanelemaan kirjeen. Toisaalta, todennäköisesti mummo tulkitsisi sen vain meidän aikuisten yritykseksi saada välit kuntoon. Mutta haittaako se, eipä kai?
Ap
Tehkää selväksi, että vain selvinpäin ollaan tekemisissä. Tosin voi olla vaikeaa alkoholistin kanssa, mutta voi kuitenkin yrittää. Mulla oli alkoholisti mummo ja muistan, että selvänä oli tosi kiva. Juovuksissa oli aggressiivinen ja katkera, soitteli kännipuheluita sukulaisille ja haukkui kaikki paitsi lapset vuoron perää. Harmi olisi ollut, jos en olisi häntä tuntenut ja onneksi vanhemmat piti välit suurinpiirtein kunnossa häneen. Muistan kyllä vanhempieni keskustelleen hänen kanssaan useasti siitä, että selvänä vain voi soitella ym. Varmasti oli aika raskasta vanhemmilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, kyllä minäkin/miehenikin haluaisin vielä olla anoppiin yhteydessä. Selvinpäin on oikein mukava ihminen ja ongelmineenkin meille hyvin rakas.
Eli mielellään pidettäisiin yhteyttä aina silloin kun alkoholi ei ole mukana kuvioissa. Mutta nyt hän on tosiaan sanonut, ettei halua olla meidän kanssa kesän tapahtumien takia missään tekemisissä. Puheluihin ei ole vastannut (nyt ei tosin olla enää noin kuukauteen yritettykään). Sen lapsensa kanssa, joka ei ollut kesän tapahtumissa paikalla, hän on ollut normaalisti yhteydessä, mutta sanonut tälle, ettei halua olla meidän muiden kanssa tekemisissä.
Anoppi asuu kaukana ja kynnys lähteä yllättäin tapaamaan on todella suuri (onko humalassa, päästääkö kotiinsa, miten käyttäytyy??). Ja jatkuvat soittoyrityksetkin tuntuu asiattomilta. Jos ei kerran halua niin ei kai meillä ole oikeutta väkisin yhteydenpitoa vaatia.
AP.
3 vielä. Uskon että anoppi ilahtuisi jos nuorimmalta lapselta tulisi kirje :) Voihan siihen kirjeeseen liittää mukaan vastauskuoren osoitteella ja postimerkillä? Ja jos lapsi piirtäisi jonkun kuvan ja juuri sanelemalla aikuinen kirjoittaisi. Voisihan siihen laittaa vielä että "Iirolla" on sinua kova ikävä ja hän toivoisi sinulta kirjettä?
mä annan olla rauhassa.ottakoot itse yhteyksiä kun aika on sopiva.