Lue keskustelun säännöt.
Imetys ennen
16.09.2014 |
Mua on aivan hirveästi ruvennut kiinnostamaan imetyksen historia. Oma äitini on saanut lapset 70-, 80- ja 90-luvuilla, ja silloin ei imetystietoutta juuri jaettu ja neuvottiin käyttämään korvikkeita. Meidän kahden vanhemman sisaruksen imetys kaatuikin tiedon puutteeseen ja korvikkeeseen. Näin on käynyt monen muunkin tuon ajan äidin kohdalla.
Olen nyt alkanut kysellä tuttavapiirini eri ikäisiltä naisilta imetyksestä (mulla onkin hyvä otanta, koska tunnen hyvin eri ikäisiä naisia) heidän omalla kohdallaan sekä heidän lapsuudessaan. Tässä muutamia kuulemiani kertomuksia:
Juttelin juuri erään ystäväni äidin kanssa, koska tiesin hänen imettäneen pitkään 80-luvulla. Koska tuolloin pitkä imetys oli harvinaista, kysyin häneltä, puhuiko hän kellekään imettävänsä 2-vuotiasta tai kertoiko esim. neuvolassa. Hän sanoi, että imetti salaa, eikä kehdannut missään nimessä kertoa neuvolassa.
Tänään juttelin erään seitsenkymppisen naisen kanssa. Hän sanoi, että imetti itse pari lapsistaan 2-vuotiaaksi, toisilla oli lyhyempi ikäero. Hän sanoi, että pari hänen sisaruksistaan oli käynyt tissillä myös kouluiässä, mutta hän itse ei.
Kaksi yli 80-vuotiasta kertoi, ettei heillä noussut maito. Toisella näin oli kaikkien lasten kohdalla, toisella ensimmäisen. Muita hän oli imettänyt pitkään, 2-vuotiaaksi.
Noita kouluikäiseksi imetettyjä on ollut näiden yli 70-vuotiaiden ikäisissä paljon. Kukaan tuossa seurueessa ei tuntunut pitävän sitä mitenkään epänormaalina. Useimmat olivat imettäneet ainakin osaa lapsistaan suunnilleen kahden vuoden ikään.
Mua kiinnostaisi kuulla muiden omia tai kuultuja imetystarinoita menneiltä vuosikymmeniltä. Itse jatkan kyselyä, parin viikon päästä on taas tilaisuus kuulla vanhempien naisten imetystarinoita.
Kommentit (21)
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 21:31"]
Käsittääkseni äitini on imettänyt 70-luvulla meitä lapsia molempia n.3kk. Sillon käskettiin aloittaa kiinteät ruuat ja oletettavasti myös korvike.
[/quote]
Mun yksi tuttu, joka on saanut esikoisen 75, muisteli just, mitä kaikkia ruokia aloitettiin jo tosi pienenä. Kyllä nykyajan pienten lasten äitiä hirvittää :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummoni(20-luvulla syntynyt, nyt jo edesmennyt) kertoi että neuvolassa kiellettiin imettämästä liian usein, korkeintaan kolmen tunnin välein. Mummo kertoi imettäneensä 'salaa' useammin kun ei pystynyt kuunnella lapsen itkua.
Äitini on imettänyt meitä 80-luvun alussa syntyneitä noin vuoden ikään(kuitenkin mennyt töihin äitiysloman loputtua eli 3kk synnytyksen jälkeen, eli imettänyt vain iltaisin/öisin). Äiti sai vielä iltatähden 80-luvun lopussa ja silloin muistaakseni vauva oli jonkinverran vierihoidossa, toki myös vauvalassa, äiti imetti tuota nuorinta veljeänikim väh. vuoden ikään. Enkä muista hänen koskaan maininneen mistään aikarajoista miten usein sai imettää.
Anopilla ei imetykset ole onnistuneet, toisen lapsen kohdalla lapsi ei osannut imeä, toisen kohdalla'maitoa ei vain tullut' hän kertoi että sairaalassakin vauva tuotiin rinnalle 3-4 tunnin välein, muun ajan oli vauvalassa. Ja sieltä vauvalasta tuotiin nälkäänsä karjuva vauva ja jossei sitä heti saanut rauhoittumaan rinnalle niin annettiin korviketta.
Appiukkoa on omien sanojensa mukaan imetetty lähelle kouluikää.
On kyllä muutenkin mielenkiintoista kuunnella vanhempien ihmisten juttuja. Tuossa seurassa oli monia, jotka olivat synnyttäneet kaikki tai osan lapsistaan kotona. Eräs yli 80-vuotias kertoi, että sai nuorimpansa sairaalassa, ja se oli kaikkein vaikein synnytys. Muut kotona tapahtuneet synnytykset olivat helppoja. Kätilönä oli joissain synnytyksissä ollut koulutettu kätilö, joissain joku kylän lapsenpäästäjä.
Ap
Meidän äiti kertoi myös, että 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa neuvottiin imettämään 3-4 tunnin välein. Ja sairaalassa piti synnytyksen jälkeen olla viikko omasta voinnista riippumatta, vauvat vauvalassa... Äiti imetti kuitenkin kotona lapsentahtisesti, ja jokaista lasta vähintään vuoden ikään. Kiinteiden aloitus on suositeltu ainakin mun neuvolakortin mukaan 4 kuukauden iässä, mutta korvikkeesta ei oo mainintaa.
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 21:46"]
Meidän äiti kertoi myös, että 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa neuvottiin imettämään 3-4 tunnin välein. Ja sairaalassa piti synnytyksen jälkeen olla viikko omasta voinnista riippumatta, vauvat vauvalassa... Äiti imetti kuitenkin kotona lapsentahtisesti, ja jokaista lasta vähintään vuoden ikään. Kiinteiden aloitus on suositeltu ainakin mun neuvolakortin mukaan 4 kuukauden iässä, mutta korvikkeesta ei oo mainintaa.
[/quote]
Mietin, että kuinkahan moni on mahtanut noudattaa noita suositeltuja välejä. Oma äitini sanoi, ettei niitä enää niin voimakkaasti painotettu, kun hän sai lapsensa, mutta jonkin verran kuitenkin. Hänelle oma äiti oli sanonut, että vauvaa pitää imettää silloin kun vauva on nälkäinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 21:33"]
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 21:31"]
Käsittääkseni äitini on imettänyt 70-luvulla meitä lapsia molempia n.3kk. Sillon käskettiin aloittaa kiinteät ruuat ja oletettavasti myös korvike.
[/quote]
Mun yksi tuttu, joka on saanut esikoisen 75, muisteli just, mitä kaikkia ruokia aloitettiin jo tosi pienenä. Kyllä nykyajan pienten lasten äitiä hirvittää :D
Ap
[/quote]
Sekä mieheni että minä olemme syntyneet 70-luvun puolessa välissä. Meillä on mieheni neuvolakortti, jossa kerrotaan vauvalle aloitetun appelsiinimehun antamisen tämän ollessa 3 kuukauden ikäisen. Sama lukee minun vauvakirjassani. Tuolloin ajateltiin, että lapsi tarvitsee C-vitamiinia.
Miestä imetettiin kolme kuukautta, minua jopa vuoden ikäiseksi, jolloin olin itse menettänyt mielenkiinnon rintaan. Jännää kyllä, oma lapsi alkoi myös kieltäytyä rinnasta oma-aloitteisesti paria viikkoa ennen 1. syntymäpäivää. Myös mummoni imetti äitini sisaruksia yli vuoden 50-luvulla, perhe asui maalla, oli köyhä ja ruoka oli aika ankeaa. Äitiäni mummo imetti lyhyemmän aikaa, koska tuli raskaaksi ilmeisesti noin 6-8 viikkoa (!) synnytyksestä. Tarkkaan tätä ei tiedetä, koska tuolloin ei mitään ultraääniä ollut, eikä mummo tajunnut edes olevansa raskaana ennenkuin toisella kolmanneksella. Maito loppui vähän raskauden puolenvälin jälkeen. Mutta kun monessa perheessä elää perinne, jonka mukaan imetys ei onnistu, niin meillä oikeastaan ollaan aina pidetty suvun naisia "maitoisina" ja hyvinä imettäjinä, ja mummoni varsinkin on näistä asioista ja jopa kuukautishuollosta entisaikaan todella avoimesti sukupolvensa naiseksi kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätini sai esikoisen 74 -vuonna ja silloin oli sanottu että vauvaa saa imettää 3tunnin välein että vauva tottuu siihen ettei saa aina haluamaansa ja että keuhkot kasvaa. Vauva oli ollut tyytyväinen 30min -1tunti ja sen jälkeen huutanut kurkku suorana niin kauan että oli kulunut 3tuntia
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 21:46"]Meidän äiti kertoi myös, että 70-luvun lopulla ja 80-luvun alussa neuvottiin imettämään 3-4 tunnin välein. Ja sairaalassa piti synnytyksen jälkeen olla viikko omasta voinnista riippumatta, vauvat vauvalassa... Äiti imetti kuitenkin kotona lapsentahtisesti, ja jokaista lasta vähintään vuoden ikään. Kiinteiden aloitus on suositeltu ainakin mun neuvolakortin mukaan 4 kuukauden iässä, mutta korvikkeesta ei oo mainintaa.
[/quote]
Itse olen syntynyt -77, ja juuri näin on äiti kertonut minullekin. Olin synnärillä karjunut 4h:n imetysvälin jäljiltä usein jo niin karmeasti nälkääni etten rauhoittunut rinnalle oikein millään. Vartti sitä yritettiin ja sitten hoitaja totesi että "no he antavat sitten vauvalassa" (ilmeisesti korviketta ja/tai vettä). Viikko piti tosiaan sairaalassa viettää ihan tavallisenkin synnytyksen jäljiltä. Kotiin päästyämme äiti imetti ihan lapsentahtisesti, reilun vuoden ikään. Päivähoitoon menin 7-kuisena, siellä olen varmaan saanut korviketta tms. päivän aikana, mutta aamuisin ja töiden jälkeen vielä useampi imetyskerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulin juuri eräästä sukulaisnaisesta jolta maitoa ei tullut esikoiselle. Naisen äiti oli sitten imettänyt lapsenlastaan sillä hänellä oli itsellään vielä parivuotias lapsi ja ilmeisesti imetys vielä käynnissä. Tämä tapahtui joskus ennen sotia.
Eräs toinen sukulainen imetti lastaan ainakin 3-vuotiaaksi 50-luvulla. Lapsi oli sitten jossain vaiheessa tokaissut että eihän sieltä enää tule mitään :)
Mummoni imetti esikoistaan 50-luvulla 5 kk kunnes tuli taas raskaaksi ja lääkäri käski lopettaa. Toinen lapsi sai myös korviketta. Kolmas lapsi sai korviketta niin ettei rintaa enää halunnut. Äitini puolestaan imetti minua 80-luvun lopulla 9 kk mikä kuulemma oli pitkä aika. Sairaalassa ei tuolloin mitenkään kannustettu vauvantahtisuuteen. Itse olen nyt imettänyt 8 kk ja haluaisin imettää yhteensä kaksi vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämähän on tosi mielenkiintoisia! Olen syntynyt 90-luvun alussa ja silloinkin neuvolassa oli ohjeistettu äitiäni antamaan korviketta. Sainkin kuulemma aina korviketta ekaksi, sen jälkeen rintaa. Myös kiinteät aloitettiin aikaisin, 3 kk iässä.
Nyt oman lapsen saatuani olen huomannut, miten äitini ikäpolvi jaksaa kummastella oman lapseni imetystä. Täysimetin 6 kk, sen jälkeen olen jatkanut osittaista imetystä. Lapsi nyt reilun vuoden ja olen ajatellut imettää häntä kaksivuotiaaksi. Saan jatkuvasti kuulla äitini ikäisiltä naisilta kummasteluja, miten muka maitoa voi riittää, syökö se lapsi ollenkaan ruokaa ja ei tämän ikäinen enää tissiä tarvitse. Sen sijaan mummoni ikäiset suhtautuvat asiaan paljon positiivisemmin ja olen itsekin kuullut noita tarinoita melkein kouluikään imetetyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ala dokumentoida näitä kertomuksia tarkkoine tietoineen johonkin. Arvokasta tietoa.
[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 08:32"]
Ap, ala dokumentoida näitä kertomuksia tarkkoine tietoineen johonkin. Arvokasta tietoa.
[/quote]
Mua kiinnostaa tää aihe hirveästi, haaveilen, että voisin kirjoittaa tästä kirjan, mutta tarvitsisin ehkä kyllä jotain historioitsijaa siihen kaveriksi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 23:55"]
Nämähän on tosi mielenkiintoisia! Olen syntynyt 90-luvun alussa ja silloinkin neuvolassa oli ohjeistettu äitiäni antamaan korviketta. Sainkin kuulemma aina korviketta ekaksi, sen jälkeen rintaa. Myös kiinteät aloitettiin aikaisin, 3 kk iässä. Nyt oman lapsen saatuani olen huomannut, miten äitini ikäpolvi jaksaa kummastella oman lapseni imetystä. Täysimetin 6 kk, sen jälkeen olen jatkanut osittaista imetystä. Lapsi nyt reilun vuoden ja olen ajatellut imettää häntä kaksivuotiaaksi. Saan jatkuvasti kuulla äitini ikäisiltä naisilta kummasteluja, miten muka maitoa voi riittää, syökö se lapsi ollenkaan ruokaa ja ei tämän ikäinen enää tissiä tarvitse. Sen sijaan mummoni ikäiset suhtautuvat asiaan paljon positiivisemmin ja olen itsekin kuullut noita tarinoita melkein kouluikään imetetyistä.
[/quote]
90-luvulla lapsen saaneena muistan, että ei todellakaan kehotettu antamaan korviketta! Sain neuvolasta lainaksi lypsykoneen. Sen tarkoitus oli edistää maidontuloa, vaikka se pullosta annettiinkin. Kiinteät aloitettiin 3 kk:n ikäisille, joku antoi jo nuoremmallekin jos oli kovasti kasvava ja nälkäinen vauva. Eli silloin oli ohjeena mieluummin kiinteitä kuin korvikkeita.
80-luvun puolivälissä minua on täysimetetty puolen vuoden ikään ja osittaisimetetty yli vuoden ikään. Neuvolassa oli päivitelty että kannattais jo lopettaa... Eli ei ollut kannustettu, mutta äitini piti päänsä :). Synnytyssairaalassa olin vierihoidossa.
Mummu on kertonut, että 50-luvun lopussa oli ehdoton sääntö imettää vain neljän tunnin välein. Kuulemma erityisesti isälleni tämä sääntö oli hankala, oli usein huutanut kurkku suorana. Mummu hämmästeli, miten minulla maitoa riittää niin hyvin, kun hänellä riitti vain vähän aikaa. Ei siis ilmeisesti tiennyt, että juuri tuo harvoin imettäminen johti maidontulon vähentymiseen. Ukki taas ihmetteli jo lapseni ollessa 3 kk, miten nykyään lapsia imetetään "niin kauan." :) He myös suhtautuvat selvästi kiusaantuneesti siihen, jos imetän heidän nähtensä vaikka tissiä ei näkyisi vilaustakaan, kun taas omille ja miehen vanhemmille se ei ole mikään juttu.
Toinen mummu sai kaikki lapsensa vuoden ikäeroilla ja on kertonut, ettei pystynyt/ehtinyt juuri imettämään, mutta ovat lapset sentään vähän rintamaitoa saaneet. Ei suhtaudu minun ihmetykseni kuitenkaan mitenkään kummastelevasti.
Minä synnyin 80-luvun alussa. Äiti on kertonut, että tuntui kamalalta ja luonnottomalta, kun minut vietiin vauvalaan ja piti olla erossa, koska äidin piti muka levätä ja kerätä voimia. Ihan kuin levosta olisi mitään tullut sairaalaympäristössä ja omaa vauvaa kaivatessa. Äiti ihastelee sitä, miten nykyään kuunnellaan ja kunnioitetaan äitejä enemmän. Anoppikin kertoi, että kun hän huomasi neljännen lapsensa kääntyneen perätilaan, autoritäärinen ja äiteihin alentuvasti suhtautunut terveydenhoitaja oli ykskantaan todennut "eikä oo kääntynyt". No, yksityisen lähetteellä oli sitten suoritettu ulkokääntö.
Minua imetettiin reilut 4 kk, olin kuulemma tehnyt rintalakon totuttuani pullolle. Sain siis koko ajan lisämaitona korviketta, koska olin sen ansiosta nukkunut paremmin ja äiti koki, ettei hänen maitonsa riittänyt, koska halusin syödä usein. Kun juttelimme asiasta, kävi ilmi, ettei äiti ollut kuullutkaan esim. tiheän imuun kaudesta eikä tiennyt, että rintamaidon määrässä pätee kysynnän ja tarjonnan laki eli säännöllisesti annettu korvike vähentää rintamaidon määrää. Äiti on kyllä fiksu, tietoa on vaan ollut huonosti saatavilla. Meidän uniongelmiimmekin hän ehdotti ratkaisuksi lisämaitoa illalla. Minun pitkään jatkuneeseen ihmetykseeni hän on suhtautunut niin, että hienoa kun mulla riittää paljon paremmin maitoa kuin hänellä. En ole viitsinyt suoraan sanoa, että kyse ei ole hyvästä onnesta vaan lapsentahtisesta imetyksestä ja korvikkeen välttämisestä.
Anopilla imetykset ovat sujuneet ja tyhmiä kommentteja en ole kuullut, mutta joitain välähdyksiä vanhentuneesta tiedosta hänelläkin on. Nyt lapsen lähestyessä vuoden ikää hän asennoituu rintamaitoon niin, ettei se ole enää vauvalle ravintoa, vaan janojuomaa. Lisäksi on joka välissä tarjoamassa vettä lapselle.
Tämä tosiaan on erittäin mielenkiintoinen aihe! Olen itsekin googlannut tietoa imetyksen historiasta. On jännää, miten voimakkaita asenteita niinkin luonnolliseen asiaan (ihminen kuitenkin on nisäkäs) on liittynyt. Tuntuu myös, että joskus maidon riittävyyttä kyseenalaistavat tai 6 kk täysimetystä kummastelevat mummot siirtävät alitajuisesti eteenpäin omia imetyspettymyksiään, jotka johtuivat sen ajan ohjeista.
Nopea kommentti:
Mun äiti on pessyt nännit joka kerta ennen imetystä! (77) myös mulle juotettu 3 kk appelsiinimehua ja heti vastasyntyneestä vettä. .. huh. ..
Käsittääkseni äitini on imettänyt 70-luvulla meitä lapsia molempia n.3kk. Sillon käskettiin aloittaa kiinteät ruuat ja oletettavasti myös korvike.