Arvot?
Uskotteko tosissaan arvojen olemassa oloon. Arvonihilistinä ns. arvokeskustelut hämmentävät. Tyhmempää viedään retoriikalla kuin pässiä narussa. Moraaliarvostelmia käytetään työkaluina toisten yksilöiden ajattelutapojen ohjailemiseksi. Arvo pelkistetään yhteen käsitteeseen, jonka kaikki mielessään tulkitsevat sisällöltään erilaiseksi, mutta koska sana on sama, niin syntyy illuusio "jaetusta arvosta". Arvonihilistinä on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea erilaista ihmiset tarkoittavat käsitteellä arvo. Se että arvo on arvostamisen kohde ei mielestäni vielä selitä mitään. Mitä tarkoittaa arvostaminen onko se tiettyä toimintaa, kokemusta, tunnetta vai mitä. Mitä tarkoittaa että "arvostan" jotain. Eli kertokaan arvon/arvostamisen riittävät ja välttämättömät ehdot.
Kommentit (5)
Arvot onkin siitä huonoja, että niitä ei ole olemassa. Silti ne ovat välttämättömiä, jos haluamme elää yhteiskunnassa ja taata parhaamme mukaan henkiinjäämisen. Kun enemmistö on sitä mieltä, että yhteiskuntajärjestelmä on tärkeä, enemmistö jyrää toisinajattelevat. Jos suurin osa ajattelisi, että arvoja ei olisi olemassa, jengiä lahdattaisiin varmaan ihan huolella. Oma selviytyminen olis vaikeeta. Eli vaikka arvot tuntuvat olevan paljon omaa päätöstä, ovat ne oikeastaan yhteiskuntasopimuksia. Kuvittele itsesi autiolle saarelle toisen ihmisen kanssa. Jotta teidän molempien elämä olisi helpompaa, teidän kannattaa sopia muutama sääntö (okei nää on jo normeja, mutta näiden olemassaolosta syntyy arvot tai toisinpäin). Esim. Älä tapa toista. Älä varasta toisen omaa (ruokaa jne, koska muuten toinen voi varastaa sun ruuat ja sä kuolet, sääntö on siis sun eduksi). Älä pakota toista mihinkään. Näillä pääsee jo pitkälle. Kun toista ei saa tappaa, ihmishengestä ja sen koskemattomuudesta tulee jo jonkinlainen arvo. Ainakin itse olen päätynyt siihen tulokseen, että välttämättömimmät arvot ovat olemassa, jotta yhteiskuntakäyttäytyminen olisi johdonmukaista ja siihen voisi jollain tapaa luottaa. Jos eläisin ihan yksin, mitä väliä arvoilla olisi? Ehkä vapaus olisi silloin tärkein arvoni. Saisin riistää itseltäni hengen jos haluaisin tai saisin olla elossa jos haluaisin.
3 jatkaa: arvostaminen on tietenkin jokaisen henkilökohtainen ajatus siitä, onko jokin asia minun mielestäni arvokas. Eli kyllä, siinä arvotetaan jokin tietty kohde. Arvot ovat kuitenkin usein käyttäytymiseen liittyviä perustavanlaatuisimpia pohdinnan tuloksia, kun taas monia muita asioita voi arvostaa ilman, että se olisi yksi elämän suurimmista arvoista. Esim. Jennan mielestä uutteruus ei ole hänen elämässään arvo, mutta hän voi silti arvostaa uutteran ihmisen toimintaa kyläyhteisössä tai muuten vaan.
Ajattelin heti, että puhuttiin kilpirauhasarvoista. Ne on mulle ne tärkeimmät.
Kuulostaa ihan siltä, että joku on päässyt yliopistoon opiskelemaan filosofiaa ja ensimmäinen luento on nyt takana ;)
Ei objektiivisia moraaliarvoja ole olemassakaan. Jokainen meista varmaan toimii omantunnon mukaan. Minusta yksi hyvä ohjenuora on se ettei käyttäydy tekopyhästi. Jos tuomitset toisen ihmisen etnisen taustan perusteella, salli muidenkin tehdä niin itsesi kohdalla.