Miltä pettäminen tuntuu?
Ei siis itse akti vaan fiilikset homman jälkeen. Kaduttaako se helposti?
Olen miettinyt että voisi olla ihan hauska kokeilla.
~Mies 29v~
Kommentit (29)
Ekan kerran jälkeen kamalaa. Toisen kerran huippufiilikset. Saman kanssa. Sen enemmästä ei kokemusta. Joskus tekee taas mieli.
Luultavasti hyvältä, ainakin etukäteen ja tehdessä, koska eihän kukaan muuten pettäisi.
Jälkikäteen NORMAALI ihminen tuntee kyllä järkyttävää morkkista, jos esim kännipäissään sekoillut. Tunteeton, itsekäs idiootti ei tietenkään edes myönnä tekevänsä mitään väärää pettäessään!
Hyvältä : ) Oon ihastunut ja tuntuu että oon elossa pitkästä aika. Takana n. 12 v yhdessäoloa. Oman miehen kanssa seksiä ihan säännöllisesti, mutta oma ei kiihota mitenkään. Tässä mietin pitääkö koko elämä laittaa uusiksi ja jäädä omilleen. Kerran täällä eletään, en aio jättää elämättä ja ennen kaikkea tuntematta. Seksi ei tärkeintä vaan yhteys toiseen.
t. N32
Vaimo antaa minulle kaksi kertaa vuodessa enkä koskaan vaadi häneltä mitään. Pitäisi varmaan pettää.
~Mies 29v~
Aluksi ei välttämättä miltään. Aikaa kuluu ja voit miltei tuntea kivun sisälläsi fyysisesti. Aina kun puolisosi katsoo sinua, sanoo rakastavansa sinua tai rakastelee kanssasi, päässäsi pyörii vain morkkis kamalasta teostasi. Mätänet sisältäpäin.
Suosittelen harkitsemaan vielä..
Trying to tell you no, but my body keeps on telling you yes
Trying to tell you stop, but your lipstick got me so out of breath
I'd be waking up, in the morning probably hating myself
And I'd be waking up, feeling satisfied but guilty as hell
Kannattaa puhua ja sanoa että kaipaa seksiä enemmän. Kaksi kertaa vuodessa on tosi tosi vähän. Sano suoraan ettei muutama kerta vuodessa riitä sulle. Kyllä vaimonkin pitää suostua vaikkei aina niin halutakaan, ei se siitä kulu ja miksei toiselle voi antaa hyvää oloa ?
Mätäneminen sisältäpäin. Ja se morkkis tarttuu kaikkeen. Pidät itseäsi pahiksena kaikessa ja se estää sua katselemasta asioita oikein. Alennut, vaikka ennen sanoit mielipiteesi kainostelematta. Elät ystävillesikin valheessa ja kestää, ennen kuin voit taas puhua vapaasti kaikesta, et tunne oloasi arvolliseksi arvioimaan tai arvostelemaan. Et olekaan enää niin loistava kuin ennen luulit olevasi ja joissain asioissa olitkin. Puoliso vakuuttaa, että olet ok ja rakas, kunnes on pakko kertoa.
Sain anteeksi ja se oli meidän uusi alku. Minulla kesti toipua kauemmin kuin puolisolla. Kärsin kaiken hiljaa. Pahimman, rakastumisen kukistin ajan kanssa yksin. En voinut kertoa kellekään, kuinka kaipasin, surin ja podin pahuuttani Se oli kärsimystä, mutta selvisin.
Omassa tapauksessani pettäminen tuntui tosi hyvälle, koska olin niin paskassa suhteessa, etten vieläkään oikein ymmärrä, että kuinka olin yleensä ajautunut tuohon tilanteeseen. Elikkä suhteemme oli tosi myrskyisä (oli toki hyviäkin hetkiä). Mutta kun sain kerta toisensa jälkeen kuulla, (humalaisen suusta), että hänen entinen/entiset olivat kuulemma siinä ja siinä asiassa parempia kuin (minä), niin pettäminen olikin jo tuon jälkeen ihan ´´luonnollista´´ ja ´´helppoakin.´´ Ilmoitin (hänelle) pettämisestä vasta sen jälkeen, kun olimme eronneet jo ihan lopullisesti, ja hän sai tietysti hirmu-raivarin! Kerroin hänelle myöskin syyn, että miksi olin häntä pettänyt: elikkä kun hän aina (humalassa) kehui niitä entisiä, jotka kuulemma olivat niin ja niin hyviä, siis (minuun) verrattuna, ja niinpä sitten ajauduinkin toisten naisten lakanoihin. Olen myöskin kuullut, että hän on katunut erittäin syvästi sitä, kun hän vertaili minua niihin hänen entisiinsä. Itse olen kuitenkin suorastaan tyytyväinen, ja jopa onnellinen, että petin tuollaista helvetin luuskaa, joka jatkuvasti vaan kehui niitä hänen entisiä urpojaan.
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:32"]
Vaimo antaa minulle kaksi kertaa vuodessa enkä koskaan vaadi häneltä mitään. Pitäisi varmaan pettää.
~Mies 29v~
[/quote]
Eroa.
Pettämisen jälkeen olin sekaisin, ei morkkista eikä oikein mitään. Tyhjä olo enkä tiennyt mitä tehdä. Kerroin miehelle ja erottiin, nyt 3v jälkeen on alkanut tuntua pahalle toisen puolesta kun olen erosta toipunut. Sitä loukkauksen määrää toista ihanaa ihmistä kohtaan ja hänen murtumista on kamala muistella ja tuntuu tosi pahalle. Mutta siis tapahtuman jälkeen ei, olin niin sekaisin, sitten eron tultua olin itsekkäästi omissa tuskissani kun yhtäkkiä elämä muuttui 8v jälkeen, että jouduin yksin olemaan lasten kanssa, muuttamaan kerrostaloin vuokralle, pärjäämään omillani. Ketään ei iltaisin lohtuna, sillä kukaan mies ei kuitenkaan tuntunut miltään enkä tuntenut mitään. Turrutin pääni mielialalääkkeillä ja viinalla ensimmäisen vuoden. Toinen vuosi alkoi näyttää valoa tunnelin päässä ja kolmas vuosi toi tunteen, että olen selvinnyt. Nyt ahdistaa ensimmäistä kertaa oma toiminta ja olen pahoillani.
Siinä vaiheessa kun parisuhde oli siinä tilassa että petin, se ei tuonut tullessaan mitään huonoa omaatuntoa tai katumista. En kadu vieläkään.
Moni varmaan huutaa että miksi en eronnut ensin ja sitten etsinyt toista miestä; tuohon aikaan uskoin silloista aviomiestäni; olin huono, paha ihminen jolla ei ole mitään arvoa eikä kukaan muu koskisi pitkällä tikullakaan. Kun netistä löysin keskustelukumppanin, aloin pikkuhiljaa uskomaan jotain muutakin ajatusta. Seksiä harrastimme vasta vuoden viestittelyn jälkeen ja sen jälkeen meillä oli suhde joka jatkui muutaman kuukauden. Sen avulla sain itselleni voimaa irtautua huonosta avioliitosta.
Mies ei koskaan saanut tietää mitä olin tehnyt.
Onneks mun salarakas on lihonu espanjan ruuilla niin paljon, ettei seksistä enää tule mitään. Ja olen itsekin lihonut 20 kiloa puolessa vuodessa, joten voi hyvällä omalla tunnolla vastata tapaamispyyntöön en voi tavata. Ja voin käpertyä tuttuun sänkyyn oman kumppanin kanssa.
Minä petin kännissä ilman että tosiaan oli tarkoitus moista tehdä... Ja se katumus oli aivan järjettömän musertava, se että olin vaarantanut hyvän parisuhteen kännikiimaisen satunnaispanon takia. Mitään en edes itse seksistä muistanut, kun olin niin kännissä. Itse asiassa ensimmäinen muisto on että heräsin vieraasta sängystä vieressä vieras mies. Eli ei hyviä muistoja itse pettämisen seksistä, mutta kamalia muistoja syyllisyydentunteesta ja tuskasta. Pahinta tuskaa tuotti nähdä miehen ilme kun kerroin hänelle tapahtuneesta. Hän ei ollut edes vihainen, vaan vain surullinen, pohjattoman surullinen.
Tuntuu varmaan sellaiselta, että haluaa sitten uuteen pois tuosta pettävästä suhteesta.
ajatuksrn tasolla riittänee pettäminen.
narrilta pettäminen tuntuu, epäoikeudenmukaiselta ja raukkamaiselta...sellaiselta, että selkärankana on kastemato.
Tyhmältä ja tyhjältä.
[quote author="Vierailija" time="04.12.2014 klo 09:34"]
[quote author="Vierailija" time="24.09.2014 klo 13:32"]
Vaimo antaa minulle kaksi kertaa vuodessa enkä koskaan vaadi häneltä mitään. Pitäisi varmaan pettää.
~Mies 29v~
[/quote]
Eroa.
[/quote]
Miksi ? Voihan sen seksin ulkoistaa jos muuten menee hyvin. Kaikki voittaa, mies tyytyväinen kun saa seksiä, pihtari tytyväinen kun ei tarvitse antaa pillua.
En kyllä ymmärrä näitä vikisijöitä, en minä ainakaan ole katunut hetkeäkään eikä ole tullut edes mieleen kertoa puolisolle tai kenellekään muullekaan. Peittoa heilutellaan ja siinä se. Otetaan uusiksi kun kiima iskee, hoidetaan hommat ja sitten kotiin. Turha märehtiä sen enempää.
Kaduttaa ja morkkis on. Toisaalta se oli vapauttavaa, mielettömän nautinnollista ja fantasian kokeminen käytännössä, mitä vieläkin muistelen hekumoiden. Ristiriitaista. Tuo yksi kerta ja 20 vuoden parisuhde.