Lue keskustelun säännöt.
Millaisilla mielikuvilla viihdytät itseästi?
15.09.2014 |
Fantasiat ja unelmathan ovat elämän suola. Kertokaa omistanne. :) Mulla on aika villejä tavallaan, mutta arkisistakin saa kertoa.
Mulla on mielikuvitusystävä, lennän lohikäärmeen selässä ja joskus olen toiselta planeetalta ja tarkkailen ihmisiä. Oma kotipaikkani on tietty kaunis paratiisi, josta olen poissa vain hetken aikaa tutkiakseni universumia. Toisinaan olen maan päälle lähetetty enkeli ja mulla on supervoimia. Tylsillä kävelymatkoilla lähetän "henkeni" kamppailemaan demonien kanssa ja vapautan ihmiset pahan vallasta. Joskus olen suopeikko ja asun kylässä, joka on rakennettu mangrovepuihin. Kun olen oikein vihainen, lähden tappelemaan suolle tunkeutuvia painajaisotuksia vastaan. Joskus johdan suomalaiseen metsään karannutta anarkistista amatsonilahkoa.
Ja olen ihan töysjärkinen. Tykkään vain karata arjesta noihin unelmiin. Niitä on toki lisääkin ja paljon, mutta tuossa nykyiset suosikit.
Kommentit (30)
Mulla on myös tosi elävä mielikuvitus. Yleensä käyn aika tavallisia keskusteluja läpi eri ihmisten kanssa. Uskon, että loppujen lopuksi kyse on siitä, että haluan, että minusta pidetään. Etenkin jos on jotenkin vaikeaa, olen aika oman maailmani uumenissa.
Aina välillä myös mietin maailmaa mahdollisessa zombieapocalypse-tilanteessa; miten suojautumisen, hankkisin ruokaa jne :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä mietin myös ihan realiaikaisia keskusteluja. Usein ongelmanratkaisua siinä mun amatsoniheimossa, tai tilanteita, joissa pitää miettiä, hyväksytäänkö uusi jäsen, pitääkö hakea jotain ulkopuolisesta maailmasta tai jos joku tarvitsee lääketieteellistä toimenpidettä (yksi parhaista amatsonisoturitovereista on haavoittunut taistelussa) ja se tulee olemaan tuskallinen, ja vain mä voin suorittaa sen nopeasti. Lapsia syntyy myös joskus, ja orjamiehet aiheuttaa ongelmia.
Mutta eikö urheilijat ja esiintyjätkin käytä mielikuvia? Sellaisia mielikuvaharjoituksia? Niissä on voimaa. :D
Mulle oli muuten kerran todellista hyötyä tästä. Työmaalla oli oikea onnettomuus moottorisahan kanssa. Mä olin täysin tyynen rauhallinen ja toimintakykyinen. Olin silloin teini. Käskin pikkusiskon menemään ulos. Otin siitä kiinni ja käänsin ympäri, tyrkkäsin eteenpäin. Sanoin jotain sellaista, että: "mene ulos." Uhrin selviytymisestä ei siinä ollut vielä varmuutta, enkä voinut tehdä muuta. Ajattelin vaan, ettei sisko saa nähdä mitään pahaa. Sisko meni pois, yksi mies oli jo uhrin luona. Sekään ei olis voinu tehdä mitään, jos pahin olis tapahtunut. Mä tulin siihen ja totesin, että sidotaan tyyppi, kaikki hyvin. Selvittiin säikähdyksellä lopulta. Mutta tilanne oli pahan näköinen ja näytti varman tappavalta.
Mielikuvissa käyn usein hätätilanteita läpi.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:53"]
Mulla on myös tosi elävä mielikuvitus. Yleensä käyn aika tavallisia keskusteluja läpi eri ihmisten kanssa. Uskon, että loppujen lopuksi kyse on siitä, että haluan, että minusta pidetään. Etenkin jos on jotenkin vaikeaa, olen aika oman maailmani uumenissa.
Aina välillä myös mietin maailmaa mahdollisessa zombieapocalypse-tilanteessa; miten suojautumisen, hankkisin ruokaa jne :)
[/quote]
Toi voi olla myös kirous. Ihmiset saattaa ainakin mulla tulla jauhamaan mulle typeriä asiouta mun pään sisällä, ja se on tosi todellista. Toisaalta mun pään sisällä mä voin myös tehdä, mitä haluan. Usein ne ei vaan lakkaa puhumasta, vaikka niille tekisi mitä, ja on vaan järkeiltävä.
Mä mietin sellaista, että musta tulee lainsuojaton jostain "hyvästä" syystä. Mulla on paljon tietoa selviytymisestä ja muusta muutenkin. Se tuo todellisuutta noihin. :D
ap
Mä kuvittelen tulevia tapahtumia etukäteen. Kun olen menossa nukkumaan, kuvittelen mitä kaikkea upeaahienoamahtavaa voi tapahtua seuraavana päivänä vaikka ohjelmassa ei olisi muuta kuin kaupassa käynti. Voihan siinä matkalla vaikka tavata elämänsä miehen tai löytää maasta 500 euroa. Varsinkin jos tiedossa on joku tapahtuma tai bileet, niin ehdin fantasioida etukäteen 20 kertaa mitä kaikkea uskomatonta siellä voi tapahtua. Sen takia yleensä petyn kun mitään tavallisesta poikkeavaa ei tapahdukaan.
Sitä on kiva joskus miettiä, mitä tekisi lottovoitolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas rakennan ja sisustan haaveiden kotia! Saatan päiväkausia pohtia jotain ongelmaakin, kun joku aikaisemmin ajattelemani juttu ei vaikutakaan siltä miltä olin ajatellut. Ja uudestaan miettimään :)
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:22"]
Mä kehittelen yleensä ennen nukkumaanmenoa täydennyksiä suosikkisarjan puuttuviin kohtauksiin tai kirjoitan mielessäni lempihenkilön menneisyyttä. Mulla ei mielikuvitus riitä kovin usein omien henkilöiden kehittämiseen.
[/quote]
Jännää. Mä taas koen, että mä en voisi uskottavasti täydentää muiden keksimiä henkilöitä. :D Se olisi liian vaikeaa. En sanoisi, ettei sulla ole mielikuvitusta. Se on vain toisenlaista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:25"]
Kompensoin varhaislapsuuteni syvää turvattomuutta fantasioimalla voimakkaiden hahmojen alistamisesta. K18-osastolla mennään, mutta mielikuvituksen ansiosta en ole tarvinnut koskaan terapiaa :) Sisältö jää sensuroiduksi, koska haluan myös pitää fantasiani, ettei kukaan muu ajattele yhtä sairaasti.
[/quote]
Mulla on jotain samoja juttuja oikeastaan. Vastaan syvään avuttoman lapsen nöyryytykseen sillä, että mielikuviissani nöyryytän tätä henkilöä monin tavoin...
ap
Kuvittelen, että mulla on oma koti ja pieni perhe, vauva ja mies, sekä työpaikka. Minulle se on fantasiaa, mutta nautin kuvitelmista. Olen suunnitellut nimet, vaatteet, työpaikat minulle ja miehelle, minkälainen keittiö meillä on, millainen auto jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olen yksin kävelemässä, saatan alkaa kuvitella, että olen suorittamassa jotain salaista tehtävää, olen agentti, avaruusmatkailija tai muu sellainen. Olen suuressa vaarassa ja en saa paljastua, muut ihmiset voivat tunnistaa minut jos en käyttäydy ovelasti. Lenkillä kuvittelen joskus että olen viemässä salaista tärkeää viestiä vaarallisen maan halki, jotain hirviöitä, sissejä, zombeja tai muita voi vaania. Myös muita mielikuvitusleikkejä on. Ennen nukahtamista seksifantasiat on kuin kokonaisia kirjoja tai elokuvia, joskus en ehdi edes seksikohtaan, kun mietin vain henkilöitä ja kiinnostavia paikkoja. Ikävä kyllä nämä ovat vähentyneet vuosien mittaan kun arki on uuvuttanut ja ikä alkanut painaa. Laosena ja nuorena taisin olla kuvitelmissani enemmän kuin oikeassa maailmassa.
Ööö no ei kyllä oo tollasia :D lähinnä viihdytän itseäni haaveilemalla herkuista mitä ostan kaupasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen monessa suhteessa tosi lapsellinen. Mun leikkimielinen mielikuvitus ei koskaan kuollut. :D Mutta kyllä mäkin haaveilen herkuista.
Tylsissä sukulaistapaamisissa mä aina kuvittelen, että se mun mielikuvitusystävä onkin koko ajan ollu joku salaliiton agentti (niillä on kaikki telepatialaitteet ja muut) tulee tappamaan mua, koska mun aivoissa on tuhoisaa potentiaalia. Mutta se ei voi tehdä sitä, ja oikeestaan se tuli ite ja yksin vaan siksi, koska syvällä sisimmässään se halus pelastaa mut ja se epäilee sen salaliiton pyrkimysten eettisyyttä. Sitten me karataan yhdessä metsään ja taistellaan sitä pahaa salaliittoa vastaan. :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis tietty se mielikuvitusystävä oli mun päässä vaan sen takia, että sen piti päästä perille mun aivoista. :D Ja se hyökkää aina, kun pitää tavata tylsiä sukulaisia.
Kertokaa muutkin jotain? Ei niiden juttujen tarvi olla niin hurjia. :)
ap
Hullu terroristi pakottaa minut valitsemaan jonkun henkilön, joka tapetaan. Hetkeäkään epäröimättä valitsen exäni, ja olen äärettömän onnellinen siitä ettei häntä enää ole.
Fantasioin elämästä ihastukseni kanssa. Oikeasti en tekisi mitään, koska olen naimisissa - samoin kuin hän. Jotenkin fantasiointi on myös katkaissut pahimman terän ihastuksesta eli tehnyt vain hyvää.
Joskus oikein tylsistyneenä kuvittelen jotain maailmanlopputyyppistä selviytymistarinaa.
Siivotessa kuvittelen monesti olevani jossain tv-ohjelmassa - jotenkin edes ajatus siitä että on muiden katseiden alla saa siivoamaan tehokkaammin. :D
Eikö teillä muilla ole mitään? Kertokaa nyt jotain. :D Vaikka niistä ruoista, joista haaveilette. Mä unelmoin aika usein marengista. :3
ap
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 20:27"]
Fantasioin elämästä ihastukseni kanssa. Oikeasti en tekisi mitään, koska olen naimisissa - samoin kuin hän. Jotenkin fantasiointi on myös katkaissut pahimman terän ihastuksesta eli tehnyt vain hyvää.
Joskus oikein tylsistyneenä kuvittelen jotain maailmanlopputyyppistä selviytymistarinaa.
Siivotessa kuvittelen monesti olevani jossain tv-ohjelmassa - jotenkin edes ajatus siitä että on muiden katseiden alla saa siivoamaan tehokkaammin. :D
[/quote]
Mielikuvilla on voimaa. :D Selviytymisjutut on mullakin yleisiä. Siitä teemasta saa irti vaikka mitä.
Tulee tuosta siivousjutusta ihan mieleen kun lapsena ja vähän vanhempanakin (öhöm, lukio-ikäisenä) kuvittelin vetäväni jotain tv-show'ta milloin mistäkin aiheesta kun piti päntätä englannin sanakokeeseen. Ruotsin sanoja oli parempi treenata niin, että kommunikoin joidenkin alkuasukkaiden kanssa kielellä, jota ne osaa paremmin, mutta kuitenkin huonosti, ja mä koitan selvittää jotain.
ap
No tuota noin, esim. tänään mietin koko bussimatkan ajan kiimaista seksiä, niin kiimaista, että vaatteille käy siinä kiireessä vähän heikosti. Jääköön enemmät kuvaukset siitä nyt väliin.
[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 21:33"]
Jos olen yksin kävelemässä, saatan alkaa kuvitella, että olen suorittamassa jotain salaista tehtävää, olen agentti, avaruusmatkailija tai muu sellainen. Olen suuressa vaarassa ja en saa paljastua, muut ihmiset voivat tunnistaa minut jos en käyttäydy ovelasti. Lenkillä kuvittelen joskus että olen viemässä salaista tärkeää viestiä vaarallisen maan halki, jotain hirviöitä, sissejä, zombeja tai muita voi vaania. Myös muita mielikuvitusleikkejä on. Ennen nukahtamista seksifantasiat on kuin kokonaisia kirjoja tai elokuvia, joskus en ehdi edes seksikohtaan, kun mietin vain henkilöitä ja kiinnostavia paikkoja. Ikävä kyllä nämä ovat vähentyneet vuosien mittaan kun arki on uuvuttanut ja ikä alkanut painaa. Laosena ja nuorena taisin olla kuvitelmissani enemmän kuin oikeassa maailmassa.
[/quote]
Lenkeillä ja kävelyillä kyllä voi leikkiä salaisia tehtäviä. Metsissä hortoillessa varsinkin, tai rantakallioilla.
Mun iltatarinat etenee kanssa tosi hitaasti, kun useimmiten mietin, miten kirjoittaisin asian tai miltä se näyttäisi elokuvana. Saman kohtauksen hiomiseen menee monta yötä. :) Siirryn mielikuvitteluun silloin kun haluan siirtää oikean maailman murheet murehdittavaksi paremmalla ajalla, yöllä niille ei kuitenkaan voi tehdä mitään.
Tosin joskus kyllä käyn kokonaisia keskusteluja arkielämästä, mietin etu/jälkikäteen, miten jonkin asian voisi selittää. Esim. kuvitteellisia työhaastatteluja (en ole edes hakemassa töitä), hauskojen juttujen kertomista ja sellaista.
19