Mulla diagnosoitiin ednos

Ole vain tyytyväinen siihen, että et täytä vakavan sairauden kaikkia kriteerejä. On helpompi selviytyä tuosta.  

Minä alan mennä kovaa kyytiä kohti anoreksiaa. Paino ei ole vielä hälyyttävä, vaikka olenkin lyhyen ajan sisällä pudottanut 52 -> 47kg (pituus 165cm). Oon jostain 13-veestä syömisvammaillut, pyörinyt terveen syömisen, bulimian, ja ortoreksian välillä. Herään joka aamu ennen viittä tehdäkseni tunnin jumpan omassa huoneessani, ja illalla koulun jälkeen sama uusiksi. Ihan sama, vaikka jalat kramppaisivat ja veren maku nousisi suuhun, jumppa ja joka ikinen vatsalihasliike on vedettävä loppuun. Ja tosiaan teen väh.1500 vatsaa/aamu. En tiedä onko tämä mitään tavoiteltavaa. Kavereita en pysty tapaamaan, ettei vahingossakaan mennä syömään tai nämä tarjoa mulle mtn. Perheelle pitää puhua paskaa syömisistä, ja rytmihäiriökohtaukset pitää salata. Se on pelottavaa, miten tuntee, ettei sydän oikein jaksais. Alimmillani olin 14-veenä 40-kilossa. 13-veenä, 50-kiloisena, aloin laihduttaa ja pudotin 10kg. Nyt haluaisin siihen takaisin. Syömättömyys on ainoa asia, missä olen hyvä... :/

t. myös 17v

Mä oon aina ollut pullea. Äitin kuoleman (6lk) jälkeen aloin lohtusyömään ja sitten siitä lihomaan. Yläasteella oli paastoamista, ahmimista ja oksentamista. Välillä söin terveellisesti ja välillä ei oikeastaan kiinnostanut mitä söin, vaikka ruoka olikin kokoajan mielessä. Ysiluokan terveystarkastuksessa olinkin jo huomattavasti ylipainoinen ja aloin laihduttamaan ja tuo 20kg menikin n. vuodessa. Nyt paino pysyy paikallaan ja sekös vasta ahdistaa. 

Jotenkin outoa, sain "vain" psykologin, jossa käyn 2 krt. kuussa. Ei mitään ns. ravintoneuvontaa. Toki mulle sanottiin, että koitapas syödä tarpeeks ja säännöllisesti ym. Kaipa se tästä. Vaikka en oikeastaan haluaiskaan parantua. Ap