Miksi kouluissa pidetään yu-kisoja?

Aika monia lapsia innostaa se että on parempi kuin toinen, huonoimpia kun yleensä on vain yksi... On joku itsetunnossa pielessä jos ei yleisurheilukisoja kestä. Aina tietysti joukkoon kuuluu juuri kaltaisiasi ihmisiä joiden mielestä kilpailu on turhaa, monesta se nyt vaan sattuu olemaan aika kivaa olla hyvä jossain :)

Mikä koulun liikunnanopetuksen tehtävä on? Laittaa lapset paremmuusjärjestykseen vai innostaa lapsia liikkumaan?

"it's not how hard you study. It's how hard you play football."

- Jane Lane

Olen nyt lukiossa ja mielestäni meille on aina sanottu että ei saa verrata toisiin yms. en tiedä millaisia opettajia teillä on mutta meillä ainakin on aina ollut reiluja, kannustavia eikä vertaavia opettajia.

Tuo vertailu on erityisen ikävää siinä iässä kun osa luokasta on jo murrosiän loppupuolella ja osalla murrosikä ei ole alkanutkaan. Juokse siinä sitten kilpaa tai hyppää pituutta, korkeutta jne. 130-senttisenä 170-senttistä vastaan. Reilua?

Niin, olisihan se aika hauskaa, kun kuvityöt laitettaisiin paremmuusjärjestykseen ja näytettäisin täsmälleen, kuka on surkein. Matikassakin voitaisiin kisailla päässälaskuissa ja laittaa tulokset seinälle. Ei, kaikissa aineissahan voitaisiin kisailla ja laittaa koetulokset seinälle kaikkien katsottavaksi.

Meillä ne yleisurheilutulokset ovat koulun aulassa kaikkien pällisteltävissä. Taitaisi monella itku tulla, jos samalla tavalla laitettaisiin matikan kokeen tulokset kaikkien näkyville.

Olen samaa mieltä. Kilpailut vapaaehtoisiksi. Ei meillä matikan päässälaskukilpailuukaan ketään pakoteta, ne osallistuvat jotka haluavat.

ope

Liikunnanopet ovat itse niitä jotka olivat aina siellä kärkipäässä, eihän niillä ole hajuakaan miltä tuntuu olla siellä häntäpäässä.

Eikö olisi mukavaa kun työpaikoillakin olisi kaikille pakolliset kisat/kuntotestit ja sitten tulokset olisivat kaikkien näkyvillä kahvihuoneen seinällä?

Meillä ala-asteella hiihtokilpailut järjestettiin niin että kaikki hiihtivät tietyn matkan mutta vain niiltä otettiin aika jotka itse niin halusivat. Ne sitten kilpialivat keskenään jotka siitä pitivät, hitaimpia ei pakotettu julkisen nöyryytyksen kohteeksi.

Kilpailu kuuluu harrastukseen. Ne kilpailevat, jotka haluavat. Opetukseen kuuluu tutustuminen eri lajeihin mahdollisimman turvallisella tavalla. Itseään vastaan voi toki kilpailla mutta muu kilpailu kuuluu harrastukseen.

Olen vasta aikuisena tajunnut, että voin esim. hiihtää, vaikka olin koulussa hidas hiihtäjä. Tajuan vasta nyt, että nopeudella ei ole mitään merkitystä kunnonkohotukseen. Nautin Lapin keväthangilla hiihtämisestä ja saatan hiihtää vuoden aikana satoja kilometrejä.

Meillä lapsi itki koko aamun kun sanoi ettei halua kisoihin. (Osallistui koska kaikkien luokasta oli pakko). Kertoi kuinka ei yleisurheilussa oikein pärjää, (pienikokoinen ja kevyt) ja opettaja vertaili tuloksia kisan jälkeen, nauraen muille kuin kolmelle ensimmäiselle. :( Lapsi tykkää kyllä liikkua luonnossa, ei siis ihan rapakuntoinen kuitenkaan)
No, sanoin sitten että saa jäädä kotiin. Näytti paljon iloisemmalta. :)

Miten nykyaikana voi vielä olla tuollaista nöyryytystä koulussa, vaikka muissa oppiaineissa huolehditaan, että kaikilla säilyy motivaatio ja koenumerot ovat salaisia? Eikö kisoja voi järjestää niin, että on kilpailun vaihtoehtona on kokeilla lajeja ilman tai mennä vaikka lenkille?

Täällä ainakin kilpailuihin osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Poikani on hyvä urheilija, ja olisi päässyt edustajaksi moneen lajiin. Mutta aikoo osallistua vain viestiin, ja tämäkin siksi että pääsee tunneilta.

[quote author="Vierailija" time="07.09.2014 klo 09:14"]

Meillä ne yleisurheilutulokset ovat koulun aulassa kaikkien pällisteltävissä. Taitaisi monella itku tulla, jos samalla tavalla laitettaisiin matikan kokeen tulokset kaikkien näkyville.

[/quote]

Meillä myös oli! Ja ymmärtäisin, jos seinällä olisi TOP3 parhaat tai vaikka TOP10 vuosiluokittain. Mutta ei, siellä oli myös se viimeinen. Näin ainakin 90-luvulla ala-asteella. 

Tosi törkeetä, miettikää nyt opet! Nöyryyttävää. Miksei samantien sitte todistusten keskiarvot ekasta vikaan seinälle...

Lapseni on todella stressaantunut yu-kisoissa.Opet arvostelevat tulokset joten ei ihme jos lapsia itkettää.

Tuota olen minäkin ihmetellyt ja yleensäkin miksi liikunnasta annetaan numero. Sen lisäksi olen miettinyt, miksi kuviksesta ja niistä töistä annetaan numero, kaikki kun eivät yksinkertaisesti vain osaa piirtää ja maalata.

Molemmista riittäisi mielestäni suoritusmerkintä, kunhan on osallistunut ja tehnyt parhaansa mukaan.

Kokeekohan moni meidän lasten koulussa yleisurheilukisat pahoiksi? Meidän perheessä ainakaan ei.

Meidän esikoinen on varmasti luokan huonoin yleisurheilun kaikissa lajeissa (paitsi pitkänmatkan juoksu onnistuu ihan kivasti, mutta siitä täällä ei kilpailla). Ei yhtään koe että nuo mittaamiset olisivat pahoja. Opekin on kehunut, että on kehittynyt paljon viime vuodesta ja poika on ollut tosi tyytyväinen. Meidän poika on just näitä hitaastikehittyviä, eli lähes puoli metriä lyhempi kuin osa pojista, joten opettaja on kuulemma sanonut että ei kannata verrata itseään niihin lihaksikkaisiin hujoppeihin. Vaikka tulokset mitataan ja niillä on vaikutusta liikuntanumeroon (meidän pojalla 7), niin ainoastaan kolmen parhaimmiston tulokset ovat ilmoitustaululla.

Tätä esikoista ei liikunta juurikaan kiinnosta. Hän tietää olevansa luokan parhaimmistoa lukuaineissa, liikunnalla ei ole hänelle väliä. Jonkunhan se viimeinenkin pitää olla.

Kuopus taas ei koe itseään koulussa hyväksi missään muussa kuin liikunnassa. Hänestä on ihanaa päästä sinne ilmoitustaululle (tai jännittää pääseekö) ja kerrankin olla hyvä. Tuolla liikunnalla on suuri merkitys koko koulumotivaation kannalta. Ilman liikuntaa kokisi koko koulun aika paljon tylsemmäksi paikaksi.

Siksi koska pikku veronmaxajat pitää opettaa jo pienestä pitäen siihen että koko ajan on kilpailtava kaikkien kanssa ja kaikkia vastaan. Elämä on kilpailua, kulutusta ja työntekoa ja verojen maxua. Töihin ei pääse jos ei saa kymppejä koulussa ja urheilussa. Opettajien vastuulla on että pienet ihmiset ehdollistetaan kapitalistisen riistotalouden lainalaisuuksiin jo pikku piltistä lähtien. Mitään muuta tietä elämässä ei ole.