Miksi erityislasten vanhemmista äiti on aina se joka vastaa hoidosta?

Varmaan äidin hoitajaksi jääminen on jatkumo äitiys- ja vanhempainlomalle. Erityislapsen hoito voi olla vaativaa, joten täysillä ei välttämättä pysty olemaan työelämässä. Toki varmasti riippuu siitäkin, minkälainen erityisyys on kyseessä ja missä iässä se on havaittu.

Tuttavillamme on down-lapsi ja molemmat vanhemmat ovat olleet töissä siitä asti, kun lapsi oli parivuotias. Molemmat osallistuvat hoitoon. Toki on helpompi jakaa esim. hoito- ja terapiakäyntejä niin, että tietty vanhempi hoitaa tietyt jutut, jotta pysyy mukana paremmin. Down-lapset monesti käyvät päivähoidossa tukihoitona muutenkin. Vapaa-ajalla mutuni mukaan isä käy lapsen kanssa paikoissa. Nyt kouluikäisenäkin lapsi osallistuu juttuihin vain vanhemman kanssa, koska ei itse vielä selviä esim. kaverikyläilyistä tai vastaavista.

Hoitoon liittyvien asioiden oppiminen ei ole aina sama kuin kotiin lasta hoitamaan jääminen.

Meilläkin mies hoitaa niin erityistä kuin tervettäkin lasta, käy lääkäreissä ja neuvoloissa, kuntoutuksissa ja harrastuksissa näiden kanssa. On ollut mukana sairaalaosastolla ja leikkauksissa. On lähtenyt mm yksin lasten kanssa parin viikon lomareissulle ja voisi taitojensa puolesta ihan hyvin olla koti-isä.

Silti käytännönasiat ovat ajaneet siihen että olen ollut se vanhempi joka on pitänyt suurimman osan vanhempainvapaista.

Meillä mies ei kestänyt sitä, ettei lapsi ole täydellinen. Eli olen erityislapsen totaaliyh äiti...

Meillä on päädytty siihen, että toinen vanhemmista jää kokonaan kotiin. Hoito on ollut vuosikausia niin raskasta ja yöunista alkaen kaikki ihan retuperällä, ettei työssäkäynnistä vain tulisi mitään, jos kotona odottaisi täysi hoitovuorokausi taas ennen seuraavaa työvuoroa.

 Meillä siis toimii systeemi, jossa työssäkäyvän (mies) uni turvataan ensin. Hän nukkuu kokonaiset yöt ensisijaisesti, lähtee töihin ja tekee perheen tulot. Sillä aikaa minä hoidan lapset, mutta kun mies tulee kotiin, menen välittömästi lepäämään tai ihan oikeasti nukkumaan. Otan takaisin sen mitä olen menettänyt omissa unissani. Mies nukkuu aamuisin pitkään, minä herään varhain. (Poikkeuksena äitienpäivä!) Vaihdamme sitten osia keskellä päivää, jos työvuoro sen sallii. Lopun ajan hoidamme lapset kahdestaan.

Silti kummalla tahansa on koska vain "optio" pyyttää toiselta lepotaukoa, jos tuntuu ettei millään jaksa. Se suodaan aina. Samoin omaa aikaa voi pyytää koska tahansa urheilun vuoksi, se tekisi kummallekin hyvää oman terveyden ja ja jaksamisen kannalta. Tämä optio on siis pieni palkkio, jos saa ahterinsa ylös hoitotyön keskellä :D

Kesäaikaan kummallakin on myös mahdollisuus viettää ainakin yksi päivän puolikas yksin uimarannalla. Kun helteet alkavat, mies tarjoaa yleensä ensimmäistä rantapäivää minulle <3 MInä puolestani päästän hänet yhdeksi päiväksi omille teilleen. Tänä vuonna ei jaksanut lähteä kotoa mihinkään, mutta nukkui takapihalla riippukeinussa ja nautti.

Vielä tuosta hoitamisen osaamisesta: mies kyllä osaa ihan samat hoitotoimenpiteet, lääkitykset ja laitteet kuin minäkin. Päävastuu kokonaiskuvasta on kuitenkin minulla, koska olen aina läsnä. Tiedän millä tolalla terapia-asiat ja hekemukset, lausunnot, lääkärikäynnit ovat. Pidän huolen niiden pyörimisestä. Raportoin miehelle vain pätkän tuevia tapahtumia kerrallaan, hänen ei tarvitse rasittaa päätään sentään ihan joka asialla. Saatan nakittaa hoitamaan jonkin yksittäisen käynnin, puhelun tai hakemuksen teon miehelle, mutta pääasiassa hallitsen itse sellaiset sekä yhteistyön kodin ulkopuolelle.

Kakkonen

up

Isä osaa sen hoidon ihan yhtä hyvin ja hoitaa kotona ollessaan tasapuolisesti, jopa päästä äitiä lepäämään pitkän päivän jälkeen, vaikka itseläänkin on työvuoro takana. Mutta se kotiin jääminen on rahakysymys. Miehellä on parempi palkka yhä edelleen.

Koska miehet nyt harvemmin kotona vastaavat mistään muustakaan, kaikki on äidin vastuulla.

Hienoa yleistystä ap. Itse olen mies, yksinhuoltaja, ja tyttäreni on erityislapsi. Pitääkö minunkin tehdä siis nyt yleistys aivan kuten sinäkin, että miksi vain miehet hoitaa erityislapset, kun naiset ottaa ja lähtee ja jättää perheensä....

Eikö Suomessa tilanne ole se että naiset jäävät yleensä kotiin terveidenkin lasten kanssa?

Meillä on erityislapsi ja mä olen hoitanut häntä enemmän kotona kuin mies. Mä siis 2v ja mies vähän vajaan vuoden. Meillä on myös terve lapsi josta mä olin kotona koko sen 2v mitä lapsi oli kotihoidossa.

Meillä syitä tuohon kotihoidon jakaantumiseen on ollut mm miehen isompi palkka ja työtilanne. Mun oli helpompi jäädä pidemmäksi aikaa kotiin ja nuoremman, terveen lapsen kohdalla oltiin vähän aiemmin ostettu talo jonka lainojen kanssa miehen ei olisi ollut mahdollista jäädä koti-isäksi.

Mä olen enemmän kotona olleena vanhempana ollut se joka on ollut päävastuussa terapioista, kelan kanssa asioinnista jne. Käytännön hoitoa ja treenausta ollaan tehty molemmat, sairaan lapsen kanssa kotiinjäämisiä ja lääkärikäyntejä pyritty jakamaan tasaisesti mutta myös työtilanteen ja järkevyyden mukaan. Käytännössä olen hoitanut noistakin 3/4, arviolta. On vaan jossain jutuissa helpompi että lapsen kanssa käy lääkärissä se vanhempi jolla on se vetovastuu.

Kakkosellakin mies tahtoisi jäädä kotiin vaikka vuorotteluvapaalle, jotta minä pääsisin välillä töihin. Hän haluaisi olla (erityis)lasten kanssa enemmän. Teemme silloin tällöin laskelmia pärjäisimmekö minun palkallani, mutta on se vielä ollut mahdotonta. Toivottavasti pian onnistuu, olen ollut kohta 10v pois työelämästä.

oon kahden erityislapsen äiti enkä tajua miksi edes kysyt tuollaista? Tottakai isäkin hoitaa.

Kaikki eivät jaksa tai tahdo tai osaa. Ihan niinkuin tavallisissakin perheissä.