Olen hyvin hankkivan miehen vaimo

Mitä tapahtuisi, jos miehesi haluaisikin erota sinusta? Saisitko helposti töitä vai nousisiko CV:si aukko ongelmaksi? Entä jos miehesi jättää sinut juuri ennen eläkeikää, niin miten selviät eläkkeellä? Miten pysyt henkisesti vireänä, jos et käy töissä?

Kuinka useasti valitat ystävillesi kun ei ole rahaa?

Minäkin olen hyvin tienaavan vaimo. Käyn töissä vaikka tultaisi hyvin toimeen ilmankin. Kysyttävää? Minua ei kyllä yhtään kiinnosta sinun elämäsi.

Ap on ilmeisesti porvoolaisrouva jolla ei oikein ole ollut edellytyksiä opiskella itselleen kunnon ammattia. Niinpä hän joutuu olemaan kotona panopuuna hieman vanhemmalle miehelleen, ja toivoa että ei joudu kiertoon. Asiahan on niin että harvaa miestä kotirouva kiinnostaa, nykyaikainen nainen pärjää myös ammatissa ja on henkisestikin samalla tasolla miehen kanssa. Elätti on elätti.

..

Miksi nämä "elätit" niin ärsyttää joitakin? Jokaisen perheen omia valintoja, ei vaikuta muhun mitenkään. Ja siinähän voi sitten nauttia omasta ylemmyydentunteesta, kun on itse hyvä kansalainen eikä kenenkään elätti. Niin, että en ymmärrä, miten voi ärsyttää niin paljon.

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 11:32"]

tämähän on provo, mutta uskon että nyky-Suomessa on aika vaikea elää edustusrouvan elämää ja työssäkäymättömyyttään joutuu selittelemään.

[/quote]

ei joudu, kyllä se lopulta aika yleistä on. Ei toki monessakana kohdin täysin vapaaehtoista, mutta eräänlaista pihlajanmarjojen happamuudella perusteltua puolitarkootuksellisuutta kuitenkin .

ongelma on siinä, että suurimmassa osassa hyvintoimeentulevienkin suomalaisperheiden talouksia "puolet omaisuudedsta" puolison kuollessa tai erotessa ei riitä tarjoamaan mukavaa elämää, hädin tuskin edes kattoa pään päälle. Oma äitini on tässä tilanteessa nyt. Hän oli kotirouvana jouduttuaan jättämään yritystoimintansa terveyden pettäessä. Isäni eläessä he tulivat hyvin toimeen, isällä oli hyvät tulot. Isäni kuoli yllättäen vähän ennen eläkeikää ja nyt puolet omaisuudesta tarkoittaa käytännössä arvotonta vanhaa omakotitaloa, jossa äiti ei enää edes pysty asumaan, koska se vaatii fyysistä työtä, johon äiti ei pysty. Sitä ei saa myytyä, ja myymättä ei saa asumistukea tai toimeentulotukea, joten varaa muuttaa osakkeeseen tai edes vuokralle ei ole.  Koska isä kuoli liian nuorena, on leskeneläke pieni: sillä äiti saajuuri ostettua näkkileipää ja juustoa, mutta asumiskulujen jälkeen ei mitään ylimääräistä ole. Ei mitään, mistä äiti on nauttinut (taidetta, teatteria, matkustamista), eikä oikein edes tavallista vaatimatonta elämää. Henkivakuutus oli, mutta siitä ei lopulta saanut juuri mitään. Ja kun otetaan huomioon, että vanhempani olivat huomattavasti keskituloista (se kuuluisa 3200€/kk) parempituloisia, ei voi kuin myöntää, että tämä tilanne koskee suurinta osaa suomalaisista kotiäideistä ja kotirouvista. Ette usko sitä vielä, mutta kaivatte omaa hautaanne!

Eli normaali miehen lompakolla loisiva av-mamma. Olet tylsää massaa palstalla siis.

Raskautunut vai miten kiristit miehesi naimisiin?

Kieltäydyithän avioehdosta? 

Mitä mieltä olet Skotlannin itsenäisyydestä?

Mikä v...:n hinku täällä joillakin on käydä esisttelemässä mielestään erinomaista elämäänsä jonkun elättinä? Te ette ole mitään muuta kuin laillistettuja lutkia. Kontilleen vaan ja suu auki ukon eteen, sillähän te elantonne käytännössä tienaatte.

t. työssäkäyvä, ehkä vain keskituloinen mutta hoikka ja hyvännäköinen sinkku, joka saisi miehesi petiin pikkurilliä koukistamalla, jos haluaisi

Todennäköisesti mielellä onkin omat huvinsa työpäivän aikana. Mukava palata sitten kotiin jossa pikkurouva on pitänyt paikat siistinä.

No huh

Minulla on tuttu, jonka mies todella tienaa paljon. Niillä on asuntoja pitkin maailmaa ja rva. lentelee niihin milloin minnekin. Miehen palkkaa en tiedä, mutta sen täytyy olla paljon, kun on ison kansainvälisen firman johdossa. Hienot autot sitten siellä perillä odottamassa, siivoojat ja puutarhurit hoitaa kotihommat. Lapset jo maailmalla, eli mikäs pidättelee.

Olen kyllä ihan oikeesti kade....mutta minkäs teen.

tämähän on provo, mutta uskon että nyky-Suomessa on aika vaikea elää edustusrouvan elämää ja työssäkäymättömyyttään joutuu selittelemään.

Mä olen ollut viimeksi töissä vuonna 19... Ja ihan hyvin pärjätään, vaikka mies ei mikään hyvä hankkia olekaan.

Täällä yksi myös :) 11 vuotta sitten minäkin olen ollut viimeeksi niissä töissä, joihin kouluttauduin. Meidän perhe toimii hyvin näin: mies tienaa ja saa tehdä töitä rauhassa ilman huolta kotihommista. Kun tulee kotiin, pyhittää ajan perheelle. Niin iltaisin kuin viikonloppuisinkin. Olemme tosi tiivis perhe ja puuhaamma kaikenlaista yhdessä. Päivisisin mä hoidan kaikki kotihommat ja juoksevat asiat + huolehdin, et lapset tekevät läksyt ja hoitavat koulutyönsä kunnialla. Jos ero tai kuolema tulee, niin puolet omaisuudesta on minun. Lisäksi ainoana lapsena perin myös vanhempani, joten uskon, et eläkkeellä pärjään ihan hyvin. Tykkään elää säästeliäästi, joten se ei ole ongelma. Olen onnellinen, kun saan elää ja nauttia nyt enkä sitten, kun lapset ovat aikuisia ja minä vanha :) Mutta kaikki tyylillään ja kunnioitetaan jokaisen tapaa elää, jos sillä ei muita vahingoita :)

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 12:54"]

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 11:07"]

[quote author="Vierailija" time="16.09.2014 klo 15:14"]

Ap on ilmeisesti porvoolaisrouva jolla ei oikein ole ollut edellytyksiä opiskella itselleen kunnon ammattia. Niinpä hän joutuu olemaan kotona panopuuna hieman vanhemmalle miehelleen, ja toivoa että ei joudu kiertoon. Asiahan on niin että harvaa miestä kotirouva kiinnostaa, nykyaikainen nainen pärjää myös ammatissa ja on henkisestikin samalla tasolla miehen kanssa. Elätti on elätti.

[/quote]  En ole porvoolaisrouva, ja toisekseen minulla on ammatillinen tutkinto ja työkokemusta jaettavaksi monelle nuoremmalle kolleegalleni. Verojakin maksan tälläkin hetkellä. Mieheni kylläkin makselee ja on maksanut vieläkin enemmän kuin minä, ja monta kertaa enemmän kuin yksikään pikkutuloinen tai ikänsä sosiaalisen avun saajat puhumattakaan lusmut, jotka eivät töihin ikinä ole edes halunneet.

Toisekseen meillä kotirouvilla riittää enemmän virtaa seksielämään kuin työssä käyvillä kanssasisarillamme, joiden mehut menevät duuninsa myötä, ja sänkyelämä kärsii. Univaje ja jatkuva väsymys, lomilla ehkä sitten jaksaa sekstailla, jos jaksaa sittenkään? Samalla mitalla olevalla henkisyydellä miehen&naisen välillä ei ole mitään merkitystä riippuen naisen töissä käymisellä tai käymättömyydellä.

Olen aivan varma, että jokainen nainen, joka vain voisi, jäisi mielellään pois kuluttavasta työelämästä, jos se vain olisi käytännössä mahdollista, mutta eihän se vaan kaikilta naisilta onnistu, ja sekös se korpee joitakin naisia, ja sen kyllä huomaa tässäkin keskusteluketjussa noista joistakin kommenteista, että pitää keksiä kaikenlaista skeidaa, kun itse moittijalla ei edes ole edellytyksiä tai mahdollisuuksia olla rouvan päivillä ja ns. vapaa työelämän velvollisuuksista.

[/quote]

Nyt olet kovasti väärässä. Voisin aivan hyvin olla kotona jos haluaisin. Olen kuitenkin paljon ylpeämpi siitä että hankin itse omat sijoitusasuntoni ja maksan veroni, kuin että istuisin yhteiskunnalle täysin hyödyttömänä kotona niinkuin sinä teet. Et ehkä yksinkertaisesti kykene siihen mihin monet meistä kykenevät, eli mielenkiintoinen ura, taloudellinen menestys, hyvä avioliitto. Mutta jatka vaan valitsemallasi tiellä. Ehkä sekin jonkinlaista elämää on.

[/quote] Pisti silmääni tuo luulosi, että istuisin toimettomana kotonani, jota en tee, en kertakaikkiaan ehdi istuskelemaan hirvittävän pitkiä aikoja, koska minulla on niin paljon tekemistä, puuhaa ja harrastuksia. Kykenisin tekemään töitä, mutta en vaan halua, koska pärjäilen näinkin. En vaan halua työelämän pyöritykseen, koska olen nähnyt senkin puolen elämässäni, ja en pidä työssä käyntiä minään ylpeyden aiheena, enkä itsetarkoituksena elämässäni. Minä elän vain ja ainoastaan itseäni varten, en muita varten, kuten sijoitusasuntojen hankkija näköjään tekee, ja ei osaa olla ylpeä itsestään kuin työnsä kautta. Minä en  ylpeile yleensäkään mistään, sillä ylpeys käy lankeemuksen edellä. Varo vaan. Toisekseen kun kerran kuolet, niin kukaan ei arvota sinua pelkästään työsi kautta, ja jos ehdit kuolinvuoteellasi miettiä taaksejäänyttä elämääsi, niin työ tuskin on ensiksi ajatelmissasi, vaan mitä minä olen likeltä nähnyt kuolemaa tekeviä ihmisiä, niin heidän ajatuksensa ovat liittyneet ihmissuhteisiin; ja läheisimmät ja tärkeimmät ihmiset ovat mielessä eniten sekä niihin liittyvät huippukokemukset ja tapahtumat elämän varrelta.

[quote author="Vierailija" time="17.09.2014 klo 13:13"]

Ap muut yksineläjät on tienanneet eläkettä, sinä joutuisit elämään kansaneläkkeellä, eli käytännössä hakemaan toimeentulotukea, joka ei riitä vaatteisiin, lehtiin, ulkonasyömiseen, tai muuhunkaan mikä ei ole välttämätöntä.

[/quote] Voi, voi, sen aika näyttää, miten kukin pärjää sitten kun on eläkkeellä, minä elän vain ja ainostaan tätä päivää ja nykyhetkeä, en mieti niin pitkälle elämääni, koska välttämättä en sitä kansaneläkepäivääni edes tule ikinä elämään.

Mikä sun pointtisi oli tulla kirjoittaan tänne? Ilkkumaan?

[quote author="Vierailija" time="15.09.2014 klo 16:58"]

Eikö ota luonnon päälle elää siivellä?

[/quote] Missä hiton siivellä mä mukamas elän???höh, kaikkea sitä kyselläänkin; taitaa kysyjä itse olla jokin Finnairin lentäjä tai perämies, kun siivellä elää.

Jos nyt tosissani vastaan, että miltä tuntuu elää toisen kustantamana, niin ei sen kummoisemmalta kuin niin monelta muultakaan, jopa töissä käyviltä, jotka saavat tulonsa meidän kaikkien maksamien veroista. Minun mieheni sentään tienaa rahat yksityissektorin puolelta, eikä valtiolta tai kunnalta. Ei ongelmia, täysin vapaaehtoista miehelleni elättää minut, en ole vaatinut häneltä sitä, hän on elättäjäni ihan omasta tahdostaan.  En kuitenkaan ole ikinä mistään sossusta mitään saanutkaan, joten olen ylpeä siitä.