Hermostuin lapselle
10 v. pelkää erästä asiaa (en kerro nyt tarkasti, mutta tavallinen asia, vähän kuten hissit) ja joskus niihin on vain pakko mennä. Ei siinä mitään, ymmärrän pelon, mutta nyt lomalla lapsi vain jankuttaa sitä asiaa. En saa tehtyä mitään (etätöitä kotona koneella) kun koko ajan pitäisi olla puhumassa siitä asiasta. Eihän se siten unohdu, pahentuu vaan... Äsken suutuin, että nyt menet ulos leikkimään, kai se pelko on sinussa, kun vain istut ja murehdit!! Huusin. Sanoin kyllä että ymmärrän pelon mutten tuota jatkuvaa jankkaamista. En voi ottaa pelon aiheuttajaa pois, niitä hissejä nyt vain on maailmassa ja sen kanssa on pakko elää! Olenko ihan kamala kun huudan ja suutun? :( En voinu enää hillitä, tuntikaupalla kun samaa asiaa jauhettu...
Kommentit (5)
Olet kamala! Mulle kävi kerran samoin. Sitten sain hepulin kauppakeskuksessa, kun lapsi ei suostunut ilman kantamista rullaportaisiin.
Vituttaa vieläkin rankasti, kun en osannut suhtautua kärsivällisesti asiaan. Silloin vain napsahti ja olin idiootti.
Sinusta on ilmoitettu viranomaisille.
On tätä käsitelty jo pidemmän aikaa mm. terkkarin ja psykologin kanssa. Välillä helpomaa, välillä hankalampaa. Irti ei ole päästy pelosta eikä syytä löytynyt muuta kuin temperamentti.
En halua että lapsi pelkää hiljaa itsekseen. Mutta välillä se pelko voi unohtua kun tekee muutakin kuin miettii asiaa. Tietenkään en saisi hermostua.
Aiheutat lapsellesi trauman. Toinen pelkää ja sinä sinä suutut.
Onko sitä asiaa yritetty käsitellä jotenkin kunnolla? Jos lapsi siitä koko ajan puhuu, niin silloin se asia häntä vaivaa. Voi toki olla aivan tajuttoman ärsyttävää, mutta toivoisitko mieluummin, että lapsi pelkäisi hiljaa itsekseen...