Kahdeksan vuotta yhdessä, asutaan eri osoitteissa
Alkuun tuntui, että voi kun olisi kiva asua yhdessä, mutta sitten oli esteenä opiskelut eri paikkakunnilla. Nyt on kuitenkin tilanne se, että meillä molemmilla on omistusasunnot samassa kaupungissa, ollut jo pari vuotta. Vietetään paljon aikaa yhdessä ja öitä jommankumman asunnossa, mutta on myös niitä päiviä kun kummatkin on omissa menoissaan. Viikossa on kuitenkin ehkä 2-3 yötä kun ollaan yhdessä. Tämä on ollut kokoajan miellyttävä ratkaisu, kumpikin on ollut tyytyväisiä. Tuntuu että tämä on kuitenkin aika erilainen ratkaisu kuin useammilla koska meiltä kysellään kokoajan että "joko ootte kirjoilla samassa osoitteessa?" tai "ettekö vieläkään ole myynyt jommankumman asuntoa?" Emme ole enää siis mitään ihan nuoria, vaan 28- ja 30-vuotiaita. Lapsia emme aio hankkia.
Kommentit (2)
Minusta alkaa vaikuttaa siltä, että meidän suhdekin pysyy ns seurusteluna, molemmilla omat asunnot, "kyläillään" toistemme luona. Minä en sellaista haluaisi, vaan olla ihan ns oikeasti yhdessä ja asua yhdessä, mies sen sijaan tuntuu arvostavan omaa tilaansa niin paljon, etten usko hänen haluavan muuttaa yhteen. Ehkei ikinä. Tähän varmasti vaikuttaa sekin, että mies on minua (paljon) vanhempi, omat lapsensa jo kasvattanut ja mulla on kolme kouluikäistä...
So?