Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelet, kun näet vanhemmat ja oletettavasti kv-adoptoidun lapsen?
22.09.2014 |
Tuossapa kysymys olikin. Täältä saa kuulla kaiken rehellisesti, tämä kiinnostaa.
HArkitsen adoptiota eivätkä tämän palstan vastaukset vaikuta harkintaan, mutta asia tosiaan kiinnostaa. Ja joo, tiedän prosessin raskaudesta paljon, ne asiat voidaan jättää toiseen ketjuun. Nyt toivon vastauksia tähän kysymykseen.
Kommentit (34)
Ajattelen että nuo ovat loistavia ja epäitsekkäitä vanhempia kun eivät ole korostamassa ja kasvattamassa "vain minun OMIA geenejä jotka kelpaa meille" vaan rakastavat lasta kuin omaansa, lasta jota kukaan muu ei ole pystynyt rakastamaan ja siitä huolehtimaan, samalla olen onnellinen lapsen puolesta kun tulee varmasti saamaan hyvän elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis onko KV tässä yhteydessä kansainvälinen, vai kehitysvammainen?
Ajattelen, että tuohon lapseen suhtaudun kuin suomalaiseen lapseen. Sehän on suomalaistan kasvattama. Ulkomailta tänne tulijat harmittavat muuten, kun heitä tulee liikaa ja he muuttavat suomalaista kulttuuria liikaa.
Ensimmäisenä tulee aina mieleen että vanhemmat on varakkaita ja muutenkin mallikkaita kansalaisia. Sitten iskee ahdistus. Pystynkö itse koskaan saavuttamaan sitä asemaa että voisin adoptoida lapsen.
Joskus tulee adoptoiduista mieleen, että onko sen isä raiskaaja ja lapsi on saanut sen geenit. Ei ole tullut mieleen muuta kuin itsekseni ollessa. Ulkona katselen låhinnä söpöä lasta. Tuttavani sai adoptiolapsen keväällä. Asiantuntijat arvelevat, että sillä on adhd, mutta testit tehdään vasta isompana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että olisiko tuollekin lapselle ollut parempi saada apua omaan maahansa ja pysyä omassa kulttuurissaan, eikä tulla revityksi toiselle puolelle maailmaa, missä saa jatkuvasti ihmetellä minne kuuluu ja missä juuret ovat. Jos kotimaan sisällä adoptoiduilla on ongelmia hylkäämisen tunteen kanssa, kansainvälisesti adoptoiduilla niitä on potenssiin kymmenen.
Enpä mitään. Itselläni kaksi kv. adoptoitua lasta. Tasapainoisia koulumenestyjiä muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.09.2014 klo 23:00"]
Ajattelen, että olisiko tuollekin lapselle ollut parempi saada apua omaan maahansa ja pysyä omassa kulttuurissaan, eikä tulla revityksi toiselle puolelle maailmaa, missä saa jatkuvasti ihmetellä minne kuuluu ja missä juuret ovat. Jos kotimaan sisällä adoptoiduilla on ongelmia hylkäämisen tunteen kanssa, kansainvälisesti adoptoiduilla niitä on potenssiin kymmenen.
[/quote]
Tätä minäkin olen miettinyt. Jos lapsi on vaikka adoptoitu Afrikasta, niin mitenhän vanhemmat hoitaa sen lapsen oman kulttuurin. Jos lasta siis itseä vanhemapana alkaa kiinnostaa, mistä on tullut. Ja tuleekohan lapselle jonkinlaista identiteettikriisiä, että mihin hän kuuluu? Luultavasti ajattelee kuitenkin olevansa suomalainen, jos ikänsä asunut Suomessa ja suomalaisen kasvatuksen saanut. Mutta silti Suomessa tuntemattomat voivat pitää ulkomaalaisena, esim. kadulla kulkiessa voi joku puhutella ensin englanniksi. En nyt oikein osaa pukea sanoiksi mitä tarkoitan, mutta ehkä ymmärrätte.
Ajattelen että vanhemmilla on raha-asiat kunnossa, lujat turvaverkot ja vahva luottamus omiin sosioemotionaalisiin resursseihin että ovat uskaltaneet ottaa mahdollisesti vaikeita varhaislapsuden traumoja kokeneen lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan mitään. Mun tuttavapiirissä se on hyvin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee hyvä mieli. Lapsi saanut tod.näk. rakastavan kodin ja vanhemmat/vanhempi kaipaamansa lapsen.
En ajattele juuri mitään. Tai no, itse asiassa en ole ajatellut että selvästi vanhemmistaan ulkonäöltä eroava lapsi olisi adoptoitu, vaan tuppaan ajattelemaan, että lapsi on äidin aiemmasta suhteesta. Adoptio on tullut esille sitten jossan muussa yhteydessä, siis niistä perheistä joista olen saanut tietää että lapsi on adoptoitu. Itse olen olettanut että äidillä on ollut suhde ulkomaalaiseen mieheen.
Nykyään ihmisillä on paljon monikulttuurisia suhteita, niistä syntyy lapsia, ja lapset on aina rikkaus ja lahja elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelen, että melkein meillekin tuli lapsi Kiinasta. Positiivisen raskaustestin tein sinä päivänä, kun paperit Kiinaan olisi saanut lähettää, adoptioneuvonnan siis kävimme läpi.
Mietin että mistähän maasta lapsi on adoptoitu. Adoptioasiat kiinnostaa minua kovasti, mutta toki en vierailta ihmisiltä mene mitään urkkimaan:D
Ajattelin, että onkohan lapsettomuuden takia vai eettisistä syistä, mutta en kehdannut kysyä. Omaan mieleen tuli myös eettiset kysymykset kv adoption toimivuudesta, koska itse joskus asiasta netistä luin, kun itse asiaa pohdin paljon.
Ajattelen, että verorahoistani tämäkin menee.
Olen väsynyt myös tähän, että ihmiset eivät voi hyväksyä lapsettomuuttaan.
Minä mietin heti onko tuossa pariskunta, joka kärsinyt lapsettomuudesta. Mietin sitä surua, joka on ollut pariskunnan elämässä kenties vuosia. Ja iloa, jonka lapsi on tullut. Katson miten kanssa lapsen kanssa kommunikoidaan (lellitäänkö) ja inko isän tai äidin tyttö/poika.
Olen onnellinen lapsen ja hänen vanhempansa takia.
Ajattelen, että vihdoin ovat oikea lapsi ja vanhempi kohdanneet :)