kolmenkympinkriisi

Ollaan noin 30-vuotiaita. Mulla on hirveä ikäkriisi ja paniikki elämästäni, miehellä ei. Ollaan oltu yhdessä noin 5 vuotta ja meillä on hauskaa yhdessä ja elo toimii noin niinkuin yleisesti ottaen paitsi että:

Mulla on tosiaan ikäkriisi ja en tiedä mitä tehdä elämäni kanssa.

*Työpaikka mietityttää (onko tämä se työ mitä haluan tehdä?),

*asuminen mietityttää (haluanko omakotitalon, koska muillakin on?),

*lapset mietityttää (koska haluan lapsia, pitäisikö jo haluat lapsia, jos haluan lapsia miten selviän niiden kanssa, kun omakin elämä on näin hujanhajan, jos saan lapsia, mitä se tarkoittaa työni kannalta, onko nyt hyvä hetki, voinko edes saada lapsia ja viimeisenä kuitenkin jyskyttää ajatus etten kyllä oikeasti vielä halua lapsia, en mä osaa hoitaa lapsia, en mä jaksa hoitaa lapsia, ei mua kiinnosta lapset mutta kun muillakin on jo)

mies ei tätä panikointia tajua ja ilmoittaa vain, että näin on hyvä kuten on ollut jo pari vuotta. Välillä sanoo että ei halua lapsia toisinaan puhuu, että oltaisiin kyllä hyvät vanhemmat. Asunnosta valittaa, kun ei ole tarpeeksi tilaa mutta ei halua kuitenkaan lähteä asuntonäyttöihin edes katselemaan vaihtoehtoja mutta toisaalta taas välillä itsekin katselee potentiaalisia myytäviä asuntoja.

Ongelma on siis se, että mä en tiedä mitä mä itse haluan ja en tiedä mitä haluan mieheni haluavan tai mitä hän oikeasti haluaa. ja loppuuko aika kesken?

Miksen voinut saada teininä vahinkolasta, niin ei tarvitsisi siitä panikoida, että hedelmällisyys kuihtuu eksponentiaalista vauhtia? Olen miettinyt, että mä en voi ikinä saada lasta, koska en tiedä voinko koskaan haluta sitä niin paljon, että olisin valmis luopumaan ehkäisystä. Vahinkolapsi olisi siis ainut vaihtoehto mutta ehkäisyä käytettäessä se on aika epätodennäköinen tulos. Ystäväni sai "vahinkolapsen", koska hänen oli lopetettava hormonaalinen ehkäisy sen sivuvaikutusten vuoksi ja kondomin kanssa kävi vahinko. Mulla ei ole mitään sivuvaikutuksia, joten mulla ei ole mitään syytä vaihtaa ehkäisymenetelmää.

Voitteko rakkaat av-mammat kertoa, että lapsen saamisen ja lapsen haluamisen kanssa on sama asia kuin seksin aloittamisen kanssa, eli jos epäröit, et ole valmis?

Mietin, että onko ratkaisu tässä tilanteessa ero, jotta voin tietää mitä itse haluan? Kun onhan se vaikea toiselta tivata mitä tämä haluaa, kun ei itsekään tiedä.