Miten suhtautua hajuttomiin, värittömiin ja mauttomiin ihmisiin -
Iän karttuessa ja omien elämänarvojen kirkastuessa olen alkanut saada allergiaoireita joistain lähi-ihmisistä. Nimenomaan sellaisista, jotka sivuuttavat kaikki hankalat/vaikeat/ristiriitaiset asiat vaikenemalla. Vaihtavat puheenaihetta. Eivät ole mitään mieltä. Tai eivät ainakaan kerro sitä ääneen, jos heillä on asioihin joku näkemys.
Uskon, että nämä ihmiset eivät tarkoita pahaa. Enkä tarkoita sitä että aina pitäisi ottaa jyrkkä ja äänekäs kanta johonkin suuntaan, jonkun tai jonkin puolesta tai vastaan.
Nuorilla ihmisillä ymmärrän tämän myös. On ymmärrettävää, että silloin vielä halutaan erityisesti miellyttää muita ja koetaan sosiaalista painetta.
Mutta nämä hajuttomat ja omasta mielestään neutraalit aikuiset: olen törmännyt tapauksiin että ei tuomita edes lähipiirissä tapahtuvaa avointa väkivaltaa. Ei sanota yhtään mitään. Ei oteta mitään kantaa. Väkivallasta on puhuttu heille suoraan, mutta he eivät edes esitä pahoitteluja.
Kommentit (15)
Jospa he ovat masentuneita ja turtuneet kaikkeen tähän paskaan, silloin ei oikein jaksa innostua mistään. Ulkopuolisille sellainen sitten näyttäytyy hajuttomuutena ja mauttomuutena.
Pidin synttärit ja yksi tällainen väritön sanoi harkitsevansa, tuleeko. Sitten hän huomautti että päättikin olla poissa - en kehdannut sanoa ettei kukaan edes huomannut hänen poissaoloaan.
Minun kai piti vastata oletko suuttunut?
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 16:26"]Pidin synttärit ja yksi tällainen väritön sanoi harkitsevansa, tuleeko. Sitten hän huomautti että päättikin olla poissa - en kehdannut sanoa ettei kukaan edes huomannut hänen poissaoloaan.
Minun kai piti vastata oletko suuttunut?
[/quote]
Miksi? Dihän tuollaiseen sinunkaan tarvitse todeta muuta kuin "jaaha" ja kertoa miten mukavat pippalot pidit.
Minä taas olin pitkään sellainen, että reagoin voimakkaasti kaikkeen epäoikeudenmukaisuuteen. Ei siitä seurannut mitään hyvää. Jouduin itse silmätikuksi, tuhlasin muiden elämän pohtimiseen sen energian mitä piti käyttää oman elämän pohtimiseen. Ja lopulta huomasin että asiat ovat monimutkaisia, eivätkä kaikki uhrit ole tosiaan uhreja eivätkä edes kaipaa mitään apua.
Lopetin. Ajattelen nykyään, että ihmisiet Suomessa elävät aika pitkälle sellaista elämää kuin haluavat, ja handlaavat sen kuten parhaaksi näkevät. Lapsiin, eläimiin ja muihin suojattomiin kohteisiin kohdistuva laiminlyönti on nykyään oikeastaan ainoa, joka herättää voimakkaita tunteita, muulloin ajattelen aina, että asiat eivät ole mustavalkoisia.
Mä keskustelen henkilön A asioista ainoastaan henkilön A kanssa ja vain silloin, kun henkilö A niin haluaa. Ja silloinkin olen ennemminkin kuuntelijana kuin kerron henkilölle A mielipiteeni hänen elämästään ja ongelmistaan.
Tuskinpa niitä olet päässyt maistamaan!!
Sinä olet vastuussa vain omasta ja lastesi elämästä.
Jos joku ei halua keskustella läheisesi ongelmista kanssasi, et voi heitä siihen pakottaa, joten teet asian suhteen omat ratkaisusi.
Kaikki eivät voi olla sellaisia kuin sinä joten erilaisiin ihmisiin kuin sinä itse suhtaudut asiallisesti ja neutraalisti.
Et voi toisten ihmisten puolesta elää tai olettaa että he ovat asioista samaa mieltä kuin sinä.
Vaikka sinä olet muuttunut "vahvemmaksi" ihmiseksi ja mielipiteesi ovat selkeät niin ei kaikilla ole samanlaista vahvuutta tai varmuutta.
Vaikutatat vähän sellaiselta joka tuputtaa "omaa ainoaa oikeaa näkemystään muille" halusivat he sitä tai ei :(
[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 13:42"]
Iän karttuessa ja omien elämänarvojen kirkastuessa olen alkanut saada allergiaoireita joistain lähi-ihmisistä. Nimenomaan sellaisista, jotka sivuuttavat kaikki hankalat/vaikeat/ristiriitaiset asiat vaikenemalla. Vaihtavat puheenaihetta. Eivät ole mitään mieltä. Tai eivät ainakaan kerro sitä ääneen, jos heillä on asioihin joku näkemys.
Uskon, että nämä ihmiset eivät tarkoita pahaa. Enkä tarkoita sitä että aina pitäisi ottaa jyrkkä ja äänekäs kanta johonkin suuntaan, jonkun tai jonkin puolesta tai vastaan.
Nuorilla ihmisillä ymmärrän tämän myös. On ymmärrettävää, että silloin vielä halutaan erityisesti miellyttää muita ja koetaan sosiaalista painetta.
Mutta nämä hajuttomat ja omasta mielestään neutraalit aikuiset: olen törmännyt tapauksiin että ei tuomita edes lähipiirissä tapahtuvaa avointa väkivaltaa. Ei sanota yhtään mitään. Ei oteta mitään kantaa. Väkivallasta on puhuttu heille suoraan, mutta he eivät edes esitä pahoitteluja.
[/quote]
Luulin aluksi, että kirjoitat ns. tylsimyksistä, mutta taisit kirjoittaa ihmisistä, joilla ei ole halua tai kykyä kohdata ja käsitellä vaikeita asioita. Syystä tai toisesta he vaikenevat tai selittävät kaiken parhain päin. Syynä voi usein olla pelko omasta turvallisuudesta tai haluttomuus puuttua toisten ihmisten asioihin. Jos ihminen on ulkopuolinen, hänen onkin viisasta miettiä, millä tavalla puuttuu toisten ihmisten elämään. Alussa kirjoitat yleistäen, mutta kirjoutuksen lopussa taitaa tulla aloituksen pointti: väkivalta. Kehen se kohdistuu ja kuka sitä tekee? Mielestäni se on viranomaisasia. Pelkkä asioista juoruaminen ja tilanteen päivittely ei auta ketään. Jos sinua ei auta kukaan, auta itse itseäsi ja ota yhteyttä viranomaisiin.
Elämää helpottaa mielettömästi tuo neutraalina olo. Ei ole vaaraa että saa vihamiehiä kenestäkään jos ei vaan ota kantaa. Mielipiteitä saa ja varmasti onkin kaikilla, mutta oikeasti fiksut ihmiset pitää ne itsellään kun kyse on asiasta joka ei heitä koske.
Noista neutraaleista yleensä suuttuvat vain ne jotka halusivat niistä itselleen liittolaisen johonkin asiaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mulla sama. En voi sietää sitä, että vietetään elämä ilman yhtään kannanottoa, tai irtiottoa. Väistellään vaan kaikkea ja muuten ollaan kuin kuivattu turska. Olen alkanut epäillä, että jotkut ihan oikeasti pelkää elää. Sitähän voi vaikka kuolla.
Yksi hyvä esimerkki on koulukiusaaminen, tai mikä tahansa muu kiusaaminen. Ne 20 ihmistä ympärillä jotka eivät sano mitään mahdollistavat sen, että kiusaaminen jatkuu.
Nämä 20 varmaan omasta mielestään ovat vain asiallisia ja neutraaleja :-(
ap
Annat heidän olla rauhassa ja hyväksy, että on muunkinlaisia ihmisiä kuin sinä.
No tuollaisia ihmisiä on aika paljon, vaikkapa itselläni työkavereina. Luulen, että kysymys on tietynlaisesta persoonallisuudesta. Omalta mukavuusalueelta eli poistuminen eli vastustavuus ja kantaaottavuus ei tällaisilla ihmisillä yleensä onnistu kovin helposti.