Lue keskustelun säännöt.
Tarvitsen kontaktia
29.07.2014 |
Olen ollut lapsena tosi ujo, hyvä jos suutani uskalsin avata. Ajan saatossa ujouteni hälveni aavistuksen, muttei radikaalisti. Nykyään minulla on pieni kriisi minuuteni kanssa :P En voi sanoa rehellisesti olevani ujo, paitsi ehkä joskus jos olen kaksin miehen, josta pidän, kanssa. Nykyään kuitenkin uskallan saoa vastaan, uskallan tarjota seuraani muille, uskallan puhua tuntemattomien kanssa puhelimessa (se oli joskus lähestulkoon mahdotonta minulle ja nykyäänkin jännitän puheluja muyya selviän niistä.) En koskaan esitä uusillekaan ihmisille mitään vaan kerron rehellisesti jos vituttaa, oli aihe mikä tahansa. Totta kai normaali juttusuodatin toimii enkä möläyttele tyhmyyksiä.
Olen puhelias ja tarvitsen lähes jatkuvaa ihmiskontaktia. Monelle alituiseen piippaava puhelin on kauhistus, mutta minä rakastan kun puhelin piippaa viestiä ja puhelua monelta eri ihmiseltä. En unohtele vastata vietsteihin vaan aina ne muistuvat mieleeni mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja sen jälkeen vastaan heti, ettei jatkossakaan unohdu. Siksi en ymmärrä ihmisiä, jotka "unohtavat" vastata viesteihin. Laiskuutta se vain on.
Olen siinä mielessä malttamaton, että jos haluan vastauksen nyt niin en kauan odottele vaan soitan viestin perään. Ja tästä päästään itse ongelmaan eli siihen, etten koe ikinä saavani tarvitsemaani ihmiskontaktimäärää, juttuseuraa, viesteihin vastataan liian hitaasti ja minä turhaudun, tylsistyn ja hermostun. Olen tavannut monia ihmisiä mutta kukaan ei ikinä jaa samanlaista yhteydenpitotarvetta kanssani. Se turhauttaa. En minäkään tietenkään AINA jaksa seurustella kaikkien kanssa, ja EI, en luule että kaikki pyörii minun ympärilläni. Pointti on se, että miksi en koskaan tapaa ihmisiä, joilla on samanlainen juttelutarve kuin minulla?
Kommentit (4)
Sinun täytyy saada todella paljon tuttuja joten saat aina olla yhteydessä johonkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viihdyn omassa seurssani niin, etten tarvitse muita ihmisiä ja jatkuvaa tekemistä täyttämään jotakin koloa. Se on tullut vasta iän myötä. Nuorena äitinä olin jatkuvasti seuraa ja aktivointia vailla, oli vaikeata jäädä yksin ajatustensa kanssa.
Puhelimeen vastaamattomuus ei ole laiskuutta, vaan en koe velvollisuudekseni olla aina saatavilla. Jos nukun päikkäreitä, jos löhöän uimarannalla, jos tahdon kirjoittaa vaikka novellia, en tahdo keskeytyksiä. Puhelin on silloin äänettömällä.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 18:11"]Viihdyn omassa seurssani niin, etten tarvitse muita ihmisiä ja jatkuvaa tekemistä täyttämään jotakin koloa. Se on tullut vasta iän myötä. Nuorena äitinä olin jatkuvasti seuraa ja aktivointia vailla, oli vaikeata jäädä yksin ajatustensa kanssa.
Puhelimeen vastaamattomuus ei ole laiskuutta, vaan en koe velvollisuudekseni olla aina saatavilla. Jos nukun päikkäreitä, jos löhöän uimarannalla, jos tahdon kirjoittaa vaikka novellia, en tahdo keskeytyksiä. Puhelin on silloin äänettömällä.
[/quote]
Ei tuo ollut mikään uutinen. Kysymys kuuluu että miksi minä törmään aina näihin erakkoihmisiin jotka eivät jaksa pidellä yhteyksiä.
Minua ei työtkään estele yhteydenpidossa. Kassalla töissä ollessani iltaisin, kun asiakkaita ei ollut näköpiirissä ehdin näpytellä kivalle tyypille parit viestit ja sanoa, että palataan taas pian asiaan. Jos teen kotitöitä voin laittaa kivan ihmisen kaiuttimeen ja jutella samalla kun puuhaiölen kotihommia. Minulta todella LÖYTYY aikaa tärkeille ihmisille, kun monille yhteydenpito on vähän sellaista, että katsellaan jos joskus jaksaisi. Tiedän kyllä että tämäkin aloitus saa taas sättimistä osakseen ja suurin osa luulee etten ymmärrä, että aina ei voi vastailla, jos
vaikkapa tiskaa tai ajaa autoa. Kyllä minä sen tajuan. Kyse on siitä, että miten asiat hoitaa. Tekosyitä on maailma pullollaan.