Exää ikävä

Typerä kana.

Mulle on melkein käymässä tuo virhe, ikää sen verran että lapsia on yritettävä heti jos meinaa. Tiedän kuitenkin että saisin unohtaa itseni naisena ja varmasti pettäisin tilaisuuden tullen, raivopää ex osasi kuitenkin saada minut tuntemaan itseni naiseksi. Ei taida saada tästä selvää, masentaa. Tsemppiä sulle, toivon että jotain ihanaa tapahtuu vielä rakkausrintamalla, lapset kasvavat kyllä.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:13"]

Typerä kana.

[/quote]

Noh, enpäs ole. Ikävöin exääni ja olen aika kyllästynyt nykyiseen mieheeni (tunteeton, karski, huonotapainen ja myöskin raivareita saava henkilö). Toki koko tilanteeseen voi olla syynä se, että en alle kolmekymppisenä ollut tapaillut kuin vain yhtä miestä ja ujostelen kovasti miehiä muutenkin. En kuitenkaan uskaltaisi edes tavata ketään uutta tyyppiä enää tämän elämän aikana (en käy baareissa enkä harrasta nettideittailua), mutta exän voisin ottaa takaisin ainakin unelmissani. Hän oli kuulemma mennyt terapiaan ja vihanhallintakursseille yms. sen eromme jälkeen, joten uskoisin, että hän on siitä heikkoudestaan hieman parantunut. Mutta virheen menin tekemään, kun hänestä erosin ja nykyiseen vaihdoin. Harmittaa. :/

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:25"]

Mulle on melkein käymässä tuo virhe, ikää sen verran että lapsia on yritettävä heti jos meinaa. Tiedän kuitenkin että saisin unohtaa itseni naisena ja varmasti pettäisin tilaisuuden tullen, raivopää ex osasi kuitenkin saada minut tuntemaan itseni naiseksi. Ei taida saada tästä selvää, masentaa. Tsemppiä sulle, toivon että jotain ihanaa tapahtuu vielä rakkausrintamalla, lapset kasvavat kyllä.

[/quote]

Kiitoksia! Samat sanat täällä, exäni kanssa oli tosiaan rakkauttakin sen äkäilyn lisäksi. Mietin tuossa juuri, että odottelen, kun lapset kasvavat isommiksi ja katson sitten tilannetta uudelleen. Tein hätiköityjä päätöksiä osittain juuri siksi, kun halusin myöskin saada lapsia ja olin jo jonkin verran yli kolmekymppinen. Nyt harmittaa, vaikka tietenkin olen kiitollinen ja onnellinen lapsistani ja perheestäni muuten.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:10"]

Harmittaa, kun tulin eronneeksi exästäni. Hän kyllä oli väkivaltainen ja sai raivareita, mutta exälläni oli muut ominaisuudet parempia kuin nykyisellä miehelläni. Tunnen itseni aivan idiootiksi, kun ihastuin nykyiseen mieheeni ja erosin exästäni. Olen muutamat viime kuukaudet vain ikävöinyt exääni ja muistellut kaikkea, mitä teimme yhdessä.

En jaksaisi olla nykyisen mieheni kanssa yhdessä loppua elämääni, mutta paha mennä eroamaan, kun on jo jälkikasvua siunaantunut ja vatsassani on sen verran karmivat raskausarvet, että toista miestä en varmaankaan tule saamaan. Huh, kunpa voisin ystävystyä uudelleen exääni edes kaverina. Olisi niin kivaa jutella hänen kanssaan. Ugh, olen puhunut.

[/quote]

Ap, luepa uudelleen aloituksesi. Eiköhän jo siinä, että eksäsi on väkivaltainen ja saa raivareita, ole ihan tarpeeksi hyviä syitä erota. Ne ovat hyviä syitä myös pysyä erossa eksästä. Sitäpaitsi sinulla on mies ja ilmeisesti yhteisiä lapsiakin löytyy.

Ilmeisesti vaihdoit lennosta miestä etkä ehtinyt toipua erostasi, kun olit jo uudessa suhteessa. Nyt sitten iski ikävä. Tyttö, sinä teet surutyötä erosi vuoksi. Anna ikävän tulla ja mennä, mutta älä tee mitään sitä ruokkiaksesi. Se menee kyllä ohi. Kunhan toivut tuosta, ihmettelet jälkeenpäin, miksi oletkaan tullut kaivanneeksi mokomaa väkivaltaista sääliötä, joka pimahtaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Ole silloin itsellesi armollinen ja muista, että ihmiset tekevät virhearvioita. Se kuuluu elämään. Kunhan olet surusi surrut, olet vapaa jatkamaan eteenpäin. Nauti uudesta miehestäsi ja lapsestasi (lapsistasi). Katse eteenpäin. 

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:13"]

Typerä kana.

[/quote]

Noh, enpäs ole. Ikävöin exääni ja olen aika kyllästynyt nykyiseen mieheeni (tunteeton, karski, huonotapainen ja myöskin raivareita saava henkilö). Toki koko tilanteeseen voi olla syynä se, että en alle kolmekymppisenä ollut tapaillut kuin vain yhtä miestä ja ujostelen kovasti miehiä muutenkin. En kuitenkaan uskaltaisi edes tavata ketään uutta tyyppiä enää tämän elämän aikana (en käy baareissa enkä harrasta nettideittailua), mutta exän voisin ottaa takaisin ainakin unelmissani. Hän oli kuulemma mennyt terapiaan ja vihanhallintakursseille yms. sen eromme jälkeen, joten uskoisin, että hän on siitä heikkoudestaan hieman parantunut. Mutta virheen menin tekemään, kun hänestä erosin ja nykyiseen vaihdoin. Harmittaa. :/

[/quote]

Olit exäsi kanssa - ei kelvannut ja haikailit muuta. Nyt kun on joku toinen, haikailet exää. Eli juuri niin kuin typerä kananen joka ei ole koskaan tyytyväinen vaan aina teloo itsensä piikkilankaan kun yrittää päästä aidan toiselle puolelle, missä ruoho "muka" vihreämpää. Pari viikkoa yhdessä sen entisen kanssa  niin kananaivosi muistaa mikä siinä olikaan vikana.

Nyt vaan uskoa itseen, nainen. Ei tarvitse alistua huonoon parisuhteeseen, kyllä sulle tässä elämässä vielä joku löytyy, mutta hyvä ettet hätiköi. En minäkään ole toivoa menettänyt, aika pirulainen vaan kuluttaa ne tärkeimmät vuodet. Mutta ehkä elämä voi olla hyvää ilman lapsiakin, eihän lapsia voi tehdä suhteeseen jossa tietää itse olevansa onneton. Eikä ollut kuittailua sulle, pohdin vaan tässä puoliunessa pitäisikö vai eikö pitäisi.

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:33"]

[quote author="Vierailija" time="14.09.2014 klo 00:10"]

Harmittaa, kun tulin eronneeksi exästäni. Hän kyllä oli väkivaltainen ja sai raivareita, mutta exälläni oli muut ominaisuudet parempia kuin nykyisellä miehelläni. Tunnen itseni aivan idiootiksi, kun ihastuin nykyiseen mieheeni ja erosin exästäni. Olen muutamat viime kuukaudet vain ikävöinyt exääni ja muistellut kaikkea, mitä teimme yhdessä.

En jaksaisi olla nykyisen mieheni kanssa yhdessä loppua elämääni, mutta paha mennä eroamaan, kun on jo jälkikasvua siunaantunut ja vatsassani on sen verran karmivat raskausarvet, että toista miestä en varmaankaan tule saamaan. Huh, kunpa voisin ystävystyä uudelleen exääni edes kaverina. Olisi niin kivaa jutella hänen kanssaan. Ugh, olen puhunut.

[/quote]

Ap, luepa uudelleen aloituksesi. Eiköhän jo siinä, että eksäsi on väkivaltainen ja saa raivareita, ole ihan tarpeeksi hyviä syitä erota. Ne ovat hyviä syitä myös pysyä erossa eksästä. Sitäpaitsi sinulla on mies ja ilmeisesti yhteisiä lapsiakin löytyy.

Ilmeisesti vaihdoit lennosta miestä etkä ehtinyt toipua erostasi, kun olit jo uudessa suhteessa. Nyt sitten iski ikävä. Tyttö, sinä teet surutyötä erosi vuoksi. Anna ikävän tulla ja mennä, mutta älä tee mitään sitä ruokkiaksesi. Se menee kyllä ohi. Kunhan toivut tuosta, ihmettelet jälkeenpäin, miksi oletkaan tullut kaivanneeksi mokomaa väkivaltaista sääliötä, joka pimahtaa pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Ole silloin itsellesi armollinen ja muista, että ihmiset tekevät virhearvioita. Se kuuluu elämään. Kunhan olet surusi surrut, olet vapaa jatkamaan eteenpäin. Nauti uudesta miehestäsi ja lapsestasi (lapsistasi). Katse eteenpäin. 

[/quote]

Perun sanani osittain. Luin nimittäin ketjuun tulleet uudet kommenttisi. Nimittäin myös nyksäsi vaikuttaa varsin epämiellyttävätlä ihmiseltä. Olet näköjään nainen, joka tekee huonoja miesvalintoja. Oletko miettinyt, mistä tämä johtuu? 

Sinuna unohtaisin eksän haikaulun ja hankkituisin myös nyksästä eroon. Sitten opettelisin elämään itsenäistä yksinhuoltajan elämää. Opettelisin myös itsesuojeluvaistoa. Renttuihin ei pidä rakastua. Ei koskaan. 

MIKSI pitää aina olla joku?? Paskakin mies siis kelpaa, kunhan vaan on mies. Onko itsenäistyminen jäänyt kesken vai mikä saa kokemaan, että huono mies on parempi kuin ei miestä ollenkaan?

 Hän kyllä oli väkivaltainen ja sai raivareita. Minä mummeli en lukenut yhtään keskustelua, vaan takerruin tähän. Jos mies tai vaimo on väkivaltainen, niin ei se miksikään muutu vuosienkaan eron  jälkeen. Jos ihan kaamee hinku on exän luokse saamaan turpaan, niin siitä vaan, mutta kannattaa kuitenkin miettiä enstex.