Parisuhde pelkkää tappelua

Kerro edes yksi hyvä syy, miksi olette yhdessä.

Luonteenpiirteet. Olette todennäköisesti molemmat mulkkuja. Olkaa vaan yhdessä, niin ei tarvitse uusien siippojen elämiä pilata.

Jos molemmat olette kyllästyneet tilanteeseen niin miksi sitä toisen kunnioitusta, kuuntelemista ja hänen tarpeiden tyydyttämistä ja joustamista omista jutuistaan sitten ei löydy?

Yksi helppo tapa hoitaa parisuhdetta kun ei päästä jumista eteenpäin on mennä terapiaan. Jos teillä on pieniä lapsia niin neuvolasta löytyy perheneuvola. On paljon pareja jotka käyvät parisuhdeilloissa tai -leireillä ilman että heillä on ongelmia. Niistä kun saa vinkkejä jottei suhde pääse alkujaankaan syviin myrskyihin. Ainahan ihmisillä on toistensa kanssa haasteita niin niihin löytyy paljon vinkkejäkin. Osa ei teille ehkä sovi mutta jotain varmaan kannattaa tehdä.

Ero on se helppo juttu, mutta omat toimintamallit saattaa siirtää siihen uuteenkin suhteeseen niin siinäkin ne tulee eteen ellei toinen ole tossukka.

Jos kumppani ei tahdo lähteä terapiaan kanssasi niin yksinkin käymällä saatte apua ja edes jotain uutta näkökulmaa tilanteisiin joissa ongelmia tulee. Ainakin saat vahvistusta omaan toimintaan ja lukkotilanteisiin jotain vinkkejä joita voit sitten käyttää. Ja kun mies siinä käytännönongelmassa näkee että teet toisin ja sanot että terapeutti jotain tälläistä näytti niin hän saattaa lämmitä itsekin sinne terapiaan kanssasi lähtemistä.

Jos suhteessa ei ole molemminpuolista kunnioitusta, ei sillä ole mitään tulevaisuutta. Ehkä teidän kannattasi muuttaa erilleen vaikka koeajaksi, niin ehkä saisitte vähän etäisyyttä toisiinne? Kumpikin voisi tykönään miettiä, mikä oli se syy yhdessäoloon. Olisi myös hyvä oivaltaa, ettei ole tervettä sanoa: No me molemmat olemme mulkkuja, joten siksi olemme tällaisia. Miksi on lupa olla mulkku? Otatte toisenne liian itsestäänselvyytenä ja se jos mikä tappaa, ihan minkä tahansa ihmissuhteen.

Miten teillä kummallakin menee omassa elämässänne, onko stressiä töistä tms? Onko jotain mitä toinen/molemmat haluaisi saavuttaa mutta oottekin vielä "jumissa" jossakin vaiheessa, mikä turhauttaa ja se ehkä purkautuu riitelynä ja toisen provosoimisena? Kuinka kauan olette olleet yhdessä, voisiko kyse olla vielä alkuvaiheen tasapainon hakemisesta (power struggle) tai muusta kriisistä?

Joka tapauksessa joskus on puhdistettava ilmaa, meillä se puhdistui kun kävimme eron partaalla ja pohjamudissa. Samalla on tietoisesti yritettävä kohdella toista kuin kukkaa kämmenellä, muistaa hyvät sanat ja asiat ennemmin kuin ne huonot ja sanoa kiitos ja anteeksi. Yksinkertaisia käytöstapoja mutta silti niin vaikeita joskus.

Eron pohtiminen voi auttaa selvittämään päässä, mitä haluaa (olla yksin vai sittenkin siinä toisen kanssa). Haluaako molemmat parisuhteelta samaa vai pyristelläänkö eri suuntiin. Vain ääneen sanotuista asioista kumppanikin voi saada kiinni ja yrittää parantaa tapojaan jos siitä on kyse. Molemmilta tarvitaan panostusta, jos halutaan yhdessä jatkaa.

Jos kahdella ihmisellä on lääninkokoiset egot ja ne ovat jatkuvasti törmäyskurssilla - ei hyvä.

Teillä on varmasti liian tiivis suhde tyyliin asutte yhdessä, sama työ jne. Kaikki, mitä teitä yhdistää, on samalla myös tukahduttava vankila. Nyt olette tulleet siitä tietoisiksi. Keski-iänkriisi.

Mitenköhän tämä vastaa kysymykseen: "miten saisimme tämän loppumaan?"

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:04"]Mitenköhän tämä vastaa kysymykseen: "miten saisimme tämän loppumaan?"
[/quote]
Siis toi kolmos kohta.

[quote author="Vierailija" time="22.09.2014 klo 14:04"]

Mitenköhän tämä vastaa kysymykseen: "miten saisimme tämän loppumaan?"

[/quote]

Alas sieltä oman erinomaisuuden norsuunluutornista. Voi välillä tehdä kompromissejä ja myöntää olevansa väärässä. Jos taas ärsytätte toisianne liikaa, niin siihen ei varmasti ole mitään parannusta.