Lue keskustelun säännöt.
muita lapsia pelkäävä lapsi
13.09.2014 |
Miten saada lapsen pelot muita lapsia kohtaan hälvenevään. 3-vuotias pelkää itseään nuorempia lapsia niin, että jos leikkikentällä lähelle tulee nuorempi lapsi niin alkaa vaan huutamaan että haluaa pois. Myös kahvilassa jos viereiseen pöytään tulee perhe jossa pieni lapsi niin alkaa huutaa ja lähtee karkuun. Pelot alkoivat kun näimme leikkikentällä 1-2 vuotiaan lapsen joka huusi kovaa ja repi lelut kaikkien lasten käsistä, siitä on aikaa jo puoli vuotta, mutta edelleen pelkää muita lapsia. ollaan käyty leikkikentillä, pysytty vähän syrjemmällä ja olen yrittänyt varovasti houkutella lähemmäs muita lapsia, mutta pelko tuntuu edelleen olevan kova. Tänään sitten näytti hyvältä ja lapsi uskalsi olla kentällä suht lähellä nuorempaa lasta, kunnes lapsi alkoi lyödä lastani ja mummo joka oli lyövän lapsen mukana selitteli että lapsi ottaa kontaktia lyömällä ja selitti lyövälle lapselle että toinen lapsi ei ole niin rohkea kuin sinä ja pelkää sinua, että toinen lapsi on arka, minulla alkoi kiehua, kun laittaa oman lapsenlapsensa agressiivisuuden toisen lapsen syyksi, ei ihme että lapsi lyö kun se selitellään muitten syyksi. Lähdettiin pois paikalta ja jäi harmittamaan, etten sanonut suoria sanoja mummolle, ettei lapsen tarvitse olla arka pelätäkseen lyövää lasta. Miten tollaisissa agressiivisten lasten kohtaamisissa pitäisi toimia? Onko huono jos lähtee vaan pois? toisaalta en kyllä paljon muutakaan keinoa keksi, jos lapsi pelkää ja agressiivisen lapsen mukana oleva aikuinen ei saa lasta kuriin.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku on sanonu mummolle että "lapselle kuuluu selittää -ja se unohtaa käskemisen lopettaa". :)
Meillä on melko reippaita lapset ja joskus taaperoiässä joku on heittänyt hiekkkaakin kun menee kovaa, siihen pitää heti puuttua. Ja puistossa voi reagoida muidenkin lapsien aivopieruihin. Minä ainakin karjasen että nyt loppuu puun oksan repiminen tai hiekkaa ei heitetä. Piste.
Joskus kun oma lapsi on tehnyt jotain niin kamalan hyvilläni olen ollut jos joku näkee sen ja puuttuu.
Minusta sinun kannattaa ottaa sellainen ajatus että sinulla on kasvatusvastuu lapsesta ja se tarkoittaa MYÖS että jos sinä et pidä lapsesi puolta, kuka pitää? Ei ole väärin sanoa ääneen "tuo on väärin". Ei sen tarvitse olla vähättelevää ja arvostelevaa mutta jos olet puistossa, tulee joku konflikti niiin poistumalla paikalta vaan korostat lapselle että pitää vaan hissutella ja paeta tilanteita.
Olisin jäänyt leikkimään sanottuani lapseni kuullen että nyt noin ei tehdä. Ja jatkanut leikkejä, kohta vaikka innostaa keinusta.
Jotenkin tuntuu että koska olet arka niin se tarttuu lapseenkin. En usko että puolivuotta sitten tapahtunut yksi tilanne tekee lapsesta sisäänpäinkääntyvän ja aran. Mitä jos olisit vaikka vähemmän läsnä? Jos vaan menisitte puistoon ja lapsi menee siellä yksinään? Lopeta sen seuraaminen ja kaiken kommentoiminen. Jos lapsi näkee jonkun laitteen niin kehoita menemään siihen, näen että sinä kävelet lapsen kädessä kiinni ja olette tiivis paketti.
Joku harrastus voisi olla kiva, äläkä siellä kävele lapsen kädessä vaan luota lapseen. Ja tehkää välillä ääntä ja meteliä.
"Jotenkin tuntuu että koska olet arka niin se tarttuu lapseenkin. En usko että puolivuotta sitten tapahtunut yksi tilanne tekee lapsesta sisäänpäinkääntyvän ja aran. Mitä jos olisit vaikka vähemmän läsnä? Jos vaan menisitte puistoon ja lapsi menee siellä yksinään? Lopeta sen seuraaminen ja kaiken kommentoiminen. Jos lapsi näkee jonkun laitteen niin kehoita menemään siihen, näen että sinä kävelet lapsen kädessä kiinni ja olette tiivis paketti"
Lapsi leikki yksinään puoli vuotta sitten ja myös muitten lasten kanssa hiekkalaatikolla, eikä kaivannut minua viereen, olin yleensä jossai kauempana penkillä istumassa. Nyt ei uskalla mennä paria metriä kauemmas, jos paikalla on pienempiä lapsia. Jos kentällä ei ole muita tai on vaan isompia lapsia, leikkii nykyäänkin itseksee. En tosiaan pyri olemaan koko ajan läsnä, mutta mitä tehdä kun lapsi ei uskalla leikkiä kauempana?
"seuraaminen ja kaiken kommentoiminen" ?????
Ekalla kerralla yritin jäädä leikkimään kentälle, mutta agressiivinen lapsi tuli koko ajan perässä, kenttä tyhjeni isommistakin lapsista, kun kävi sotkemassa heidänkin leikit, itseasiassa kaduin etten lähtenyt heti, vaan ajattelin että kaikenlaisten lasten kaa pitää oppia tulemaan toimeen. tokalla kerralla ei jääminen ollut edes vaihtoehto, kun lapsi lähti itse peloissaan pois, olisiko pitänyt raahata huutava lapsi kohtaamaan toinen lapsi ja ehkäpä taas lyötäväksi?
Toivottavasti ei ole poika, koska arka mies tulee olemaan täällä niin halveksittu lassukka. Tyttö toki pärjää hienosti, vaikka miten kieroon kasvanut luonne olisi.
Toi on hyvä pointti, että pitänee harjoitella mielessä seuraavan kerran sanomaan heti, että toi on väärin ja ojentaa heti toista lasta, kun jostain syystä jään odottamaan, että lapsen oma vanhempi tai mummo tekee sen ja jos ei tee tai tekee ihan munattomasti, hämmennyn enkä tuu sanoneeks mitää. Hiekanheittelyä omakin lapsi harrasti jossain vaiheessa ja sanoin että lelut lähtee jos heittelee vielä hiekkaa muitten päälle, kokeili pari kertaa ja kun lelut lähti ei enään muutaman kerran jälkeen heitelly.
Kyllä me ääntä pidetään ja leikitään riehakkaastikin, mutta muita satuttamatta.
[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 14:21"] Lähdettiin pois paikalta ja jäi harmittamaan, etten sanonut suoria sanoja mummolle, ettei lapsen tarvitse olla arka pelätäkseen lyövää lasta. Miten tollaisissa agressiivisten lasten kohtaamisissa pitäisi toimia? Onko huono jos lähtee vaan pois? toisaalta en kyllä paljon muutakaan keinoa keksi, jos lapsi pelkää ja agressiivisen lapsen mukana oleva aikuinen ei saa lasta kuriin.
[/quote]
tuo on minullekin hankala juttu. parasta lapselle olisi varmaan, että sie sitten laittaisit sen lyöjän kuriin. että lapsi saisi malliin että vastaan voi pistää. mutta itsellä ei ainakaan onnistu tuo, jos sen lapsen vanhempi tms. on siinä vieressä, kun minusta asia kuuluisi hälle. varmaan siis lähtisimme myös vaikka keinumaan, mutta lapselle puhuisin asian lapsentasoisesti niin, että lähdemme, koska toinen ei osaa olla kaveri ja me ei tykätä olla siinä. eli ettei lapselle jää ajatus, että lähdettiin karkuun, vaan että lähdettiin koska haluttiin valita jotain kivempaa.