Lue keskustelun säännöt.
Teinin kylmyyttä vai mitä ihmettä?
29.07.2014 |
Minun on pakko tehdä tästä oma ketjunsa, sillä olen jotenkin niin hämmentynyt ja pettynyt etten tiedä mitä ajatella.
Onko teidän mielestänne ihan normaalia, että kun teinille hyvin läheinen ihminen tekee kuolemaa, teini ei käy kuolevaa edes sairaalassa katsomassa, ja kuolemaa seuraavana päivänä latailee Instaan iloisia biletyskuvia?
Olenko vain vanhanaikainen, kun olen hirveän pettynyt enkä osaa ymmärtää tällaista käytöstä teiniltä, joka on aiemmin vaikuttanut hyvinkin fiksulta tytöltä?
Kommentit (34)
Jokainen käsittelee asiaa tavallaan. Teini voi kieltäytyä ajattelemasta koko asiaa ja suru vyöryy päälle myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt hyvä ihminen muistaa, että teini ei ole vielä aikuinen. Fiksua käytöstä tulla nettiin arvostelemaan toisen tapaa surra?
hänen tapansa kieltää läheisen poismeno ja iso suru. kyllä häntä varmasti koskee kovastikkin, vaikkei hän sitä halua tai osaa näyttää. hän tarvitsee nyt sinua, keskustele asiasta hänen kanssaan kauniisti.
Itse teininä ihmettelen myös hieman (en olekkaan mikään kauhean tavallinen teini), mutta voi olla että hän työntää surullisen asian pois mielestään ja yrittää paeta surua yrittämällä elää tavallista elämää. Varmasti on asiasta surullinen, mutta yrittää väistyä siltä. Sairaalaan meneminen tarkoittaa, että hän joutuu kohtaamaan asian ja ei tiedä miten olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sen, että jokainen käsittelee asioita tavallaan. Tosin minun mielestäni on iso ero siinä, yrittääkö olla ajattelematta asiaa pitämällä hauskaa, vai lataako siitä vielä kuvia Instagramiin. En tähän hätään keksi mitään mauttomampaa, mutta kuten sanoin: olen luultavasti vanhanaikainen.
Enemmän minulla on paha olo tämän edesmenneen läheiseni puolesta, joka kovasti odotti teiniä käymään katsomassa ennen kuolemaansa, mutta tämä ei käynyt, vaikka aikaa kyllä oli monta viikkoa.
t: ap
Torjunta. Ei pysty käsittelemään ja torjuu tapahtuneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 01:15"]
Koita nyt hyvä ihminen muistaa, että teini ei ole vielä aikuinen. Fiksua käytöstä tulla nettiin arvostelemaan toisen tapaa surra?
[/quote]
No ei ole fiksua ei, mutta eihän tämän ketjun perusteella voi surevilta ihmisiltä fiksua käytöstä odottaakaan? Sovitaan, että minä puran suruani olemalla pettynyt ihmiskuntaan.
Eipä teini tästä itseään tunnista, joten sama se kai on mitä minä anonyyminä AV:llä vuodatan.
t: ap
Olen monesti ihmetellyt nykyteinejä - lapsesi ei kai ole mitenkään poikkeava, mutta maailma ja teinit on oikeasti muuttuneet. Olen itse nlikymppinen, ja 80-luvun teinien, ainakin omassa ympäristössäni, oli pakko olla kypsempiä ja aikuisempia. Vanha kai itse jo olen, ainakin vanhanaikainen, mutta mikä ihme siinä on, että teinien huonoa käytöstä katsellaan läpi sormien? En nyt tarkoita lastasi, kuolema ehkä on vaan nyt liian iso juttu kerralla nieltäväksi, varsinkin jos sattui kohdalle ekaa kertaa. Vierestä olen seurannut sukulaispoikaa 16-v, jota palvellaan kuin kuningasta, ja käytös on sitten kun huonolla hallitsijalla konsanaan. Ihan kylmää, mitä näistä vielä kehittyy... Jokatapauksessa jotain kovin erilaista kun meistä entis-teineistä, eikä meissäkään hurraamista ole. Mutta kuolema on iso asia, ehkä sen edessä sopiikin ottaa aikalisä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko täsmentää, että tämä teini ei ole minun lapseni, enkä itse asiassa ole häntä edes kovin paljon vanhempi. Vainaja oli minun läheiseni, ja tämä teini oli hänelle hyvin tärkeä ja rakas. Ei tämä muuten minua koskettaisikaan, tai olisi mikään arka paikka. Ihmiset käyttäytykööt miten lystäävät; en minä ole mikään etikettipoliisi.
Ei ole minun tehtäväni puhua kuolemasta tälle tytölle, saatikka sitten kasvattaa häntä. Mutta kyllä, rakkaan läheiseni puolesta olen hyvin pettynyt siitä, ettei normaalijärkinen teini - joka ei toki ole aikuinen, muttei myöskään mikään pumpulissa kasvanut 5-vuotias enää - muka pysty sen hetken verran ajattelemaan jonkun muun tunteita enemmän kuin omiaan, että tekisi kuolevalle ihmiselle hyvän mielen käymällä katsomassa häntä EDES KERRAN. Se ei voi olla niin kohtuuton toive, ei vaan voi. Tuntevia ihmisiä me kaikki olemme, myös me aikuiset surijat, ja ihan varmasti jokainen meistä olisi mieluiten juossut karkuun tekemään jotain kivaa ja torjunut koko asian mielestään.
Kukaan ei tietenkään odota teinitytön istuvan kuolevan vieressä tukemassa ja lohduttamassa päivästä toiseen, mutta edes se yksi lyhyt vierailu…! Edes yksi kymmenen minuuttia, jonka jälkeen olisi voinut rientää ihan vapaasti jatkamaan hauskanpitoa! Jos todellakin pidätte tuollaista kohtuuttomana odotuksena ihmiselle, joka on kuitenkin jo melkein aikuinen eikä mikään pikkutyttö enää, niin olen sanaton.
t: ap
Haluaa ajatukset muualle, keskittyä eteenpäin menemiseen. Miettii pinnan alla. Minä teen noin vieläkin, vaikka olen aikuinen. Muiden kanssa asioiden puiminen ei aina auta, päinvastoin. Saan sisäisen rauhan lopulta oman ajatusketjun kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 02:03"]
Haluaa ajatukset muualle, keskittyä eteenpäin menemiseen. Miettii pinnan alla. Minä teen noin vieläkin, vaikka olen aikuinen. Muiden kanssa asioiden puiminen ei aina auta, päinvastoin. Saan sisäisen rauhan lopulta oman ajatusketjun kautta.
[/quote]
Ei kai tässä nyt mistään asioiden puimisesta olekaan kyse...
Ei vaan näytä tunteitaaan t.19v jolta kuoli tärkeä ihminen pari kuukautta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja itse en pystynyt aina mennä mummiani katsomaan, koska tuntu vaan niin pahalta..Ja se myös hyväksyttiin, onneksi. Olin joinakin kertoina mukana, en viimesellä..
Niinäkin kertoina kun olin mukana en oikeen tiennyt miten olisin ollut, mitä olisin sanonut, pitääkö olla ilonen? vai mitä ihmettä teen..
TÖRKEE TEINI, KAIKKI TAKAVARIKKOON JA ARESTIIN JA PIISKAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mun mummu kuoli ku olin 32. Koko ajan ennen koulua ja sen jälkeenki olin mummulla hoidossa. Hän oli 89v ja sairastui keuhkokuumeeseen. Paria päivää ennen kävin hänen luonaan ja oli se vaikeeta. Ku tiesi toisen kuolevan. Oli raskaat askeleet sinne mennessä ja vielä raskaammat tullessa. Nuorimman ristiäiset olis ollu 2vkon päästä mutta ei mummu niin kauan jaksanut. Että minusta teiniltä liikaa vaadittu mennä kuolevan luo. Kun se on aikusellekki nii vaikeeta.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 01:19"]
Ymmärrän kyllä sen, että jokainen käsittelee asioita tavallaan. Tosin minun mielestäni on iso ero siinä, yrittääkö olla ajattelematta asiaa pitämällä hauskaa, vai lataako siitä vielä kuvia Instagramiin. En tähän hätään keksi mitään mauttomampaa, mutta kuten sanoin: olen luultavasti vanhanaikainen.
[/quote]
Olet vanhanaikainen. En keksi mitään syytä olla laittamatta kuvia Instagramiin, jos kuitenkin on juhlimassa ja pitää hauskaa.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 01:59"]
Kukaan ei tietenkään odota teinitytön istuvan kuolevan vieressä tukemassa ja lohduttamassa päivästä toiseen, mutta edes se yksi lyhyt vierailu…! Edes yksi kymmenen minuuttia, jonka jälkeen olisi voinut rientää ihan vapaasti jatkamaan hauskanpitoa! Jos todellakin pidätte tuollaista kohtuuttomana odotuksena ihmiselle, joka on kuitenkin jo melkein aikuinen eikä mikään pikkutyttö enää, niin olen sanaton.
[/quote]
Kuolevan ihmisen kohtaaminen ei onnistu kaikilta aikuisiltakaan. Nyt minulla on siitä kokemusta, mutta ei varmasti olisi onnistunut teininä. Olen kolmikymppinen ysärin teini.
Sen tajuaa kyllä myöhemmin. En minäkään pienempänä oikein sisäistänyt mummini kuolemaa, vaan vuosien jälkeen se sillai kolahti ja alkoi ymmärtämään että lapsuudesta hyvin tärkeä henkilö ei olekaan enää täällä