Lue keskustelun säännöt.
Teinin kylmyyttä vai mitä ihmettä?
29.07.2014 |
Minun on pakko tehdä tästä oma ketjunsa, sillä olen jotenkin niin hämmentynyt ja pettynyt etten tiedä mitä ajatella.
Onko teidän mielestänne ihan normaalia, että kun teinille hyvin läheinen ihminen tekee kuolemaa, teini ei käy kuolevaa edes sairaalassa katsomassa, ja kuolemaa seuraavana päivänä latailee Instaan iloisia biletyskuvia?
Olenko vain vanhanaikainen, kun olen hirveän pettynyt enkä osaa ymmärtää tällaista käytöstä teiniltä, joka on aiemmin vaikuttanut hyvinkin fiksulta tytöltä?
Kommentit (34)
Ei teini osaa surra, koska ovat itse kuolemattomia. Ei siis kosketa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en varhaisteininä pystynyt menemään tätini hautajaisiin. Sisäisesti hänen kuolema sattui, mutta en edes itkenyt kun kuulin huonot uutiset.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 09:51"]
Ei teini osaa surra, koska ovat itse kuolemattomia. Ei siis kosketa heitä.
[/quote]
Pakko sanoa, ettei tämä kyllä ollut minun kokemukseni teininä. Mutta ehkäpä teinit ovat nykyään kuolemattomampia.
No, kyllä meidän teinit (pojat) kävisivät läheistä katsomassa, ovat muutenkin aina valmiita kuuntelemaan ja auttamaan kavereitaan.
Ok, oli pakko tulla takaisin puolustamaan tämän teinin kunniaa, sillä kyse ei ollutkaan hänen välinpitämättömyydestään, vaan jostain vieläkin oudommasta. Lähipiiri on suojellut tyttöä menetykseltä niin, ettei hän vieläkään tiedä kuolemasta. Hän ei edes tiennyt tämän läheisen olevan sairaalassa, saatikka tämän pyytäneen häntä lyhyelle vierailulle. Korostetaan, että hänelle EI SAA KERTOA kuolemasta.
En tiedä, mitä tällä yritetään saavuttaa. Meinaako perhe, ettei tyttö tule jossain vaiheessa huomaamaan, että joku puuttuu? Miltäköhän hänestä tuntuu myöhemmin, kun ei ole saanut edes jättää hyvästejä?
Luojan kiitos fiksu teini siis ilmeisesti onkin ihan oikeasti fiksu teini, kuten olen aina ajatellut, mutten tiedä, onko tällainen touhu nyt varsinaisesti vähentänyt pettymystäni ihmiskuntaan. Kaipa he tietävät, mitä tekevät. Minä keskityn nyt omaan suruuni.
Kiitos teille, jotka kuuntelivat vuodatustani, vaikka se olikin väärään suuntaan kohdistettu. Tässä on ollut nyt paljon sellaista, mikä on tehnyt minut surun lisäksi pettyneeksi. Ei vähimpänä suinkaan se, että tiettyjen ihmisten piti aloittaa perinnöstä kinastelu ja siihen liittyvä kieroilu ja valehtelu jo kuolinvuoteella. Ihmisten raadollisuus ei lakkaa yllättämästä.
t: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä hän ei tiennyt mitä sanoa. Mitä hittoa sanotaan kuolevalle muutenkaan? Itse sellaisissa tilanteissa olen muutaman kerran ollut ja ihan hirveäähän se oli.. kaikki mitä juolahti mieleen kuulosti järkyttävän latteilta ja turhilta lauseilta, lopulta vaan puristin kättä..
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:58"]
Ehkä hän ei tiennyt mitä sanoa. Mitä hittoa sanotaan kuolevalle muutenkaan? Itse sellaisissa tilanteissa olen muutaman kerran ollut ja ihan hirveäähän se oli.. kaikki mitä juolahti mieleen kuulosti järkyttävän latteilta ja turhilta lauseilta, lopulta vaan puristin kättä..
[/quote]
Eihän siinä ole pakko sanoa mitään. Tuo käden puristaminen kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 02:39"]Mun mummu kuoli ku olin 32. Koko ajan ennen koulua ja sen jälkeenki olin mummulla hoidossa. Hän oli 89v ja sairastui keuhkokuumeeseen. Paria päivää ennen kävin hänen luonaan ja oli se vaikeeta. Ku tiesi toisen kuolevan. Oli raskaat askeleet sinne mennessä ja vielä raskaammat tullessa. Nuorimman ristiäiset olis ollu 2vkon päästä mutta ei mummu niin kauan jaksanut. Että minusta teiniltä liikaa vaadittu mennä kuolevan luo. Kun se on aikusellekki nii vaikeeta.
[/quote]
Voivoi. Elämä on joskus sellasta. Raskasta. Ei todellakaan ole liikaa vaadittu minun mielestä. Se vaan pitää opetella sitä elämää ja se on joskus raskasta. Ei aina voi pistää päätä puskaan ku on liian raskasta. Kuolema on osa elämää! Jotkut hyvästit on viimeiset. Mitä jos harmittaa kun ne jäi välistä..?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2014 klo 10:16"]
Ok, oli pakko tulla takaisin puolustamaan tämän teinin kunniaa, sillä kyse ei ollutkaan hänen välinpitämättömyydestään, vaan jostain vieläkin oudommasta. Lähipiiri on suojellut tyttöä menetykseltä niin, ettei hän vieläkään tiedä kuolemasta. Hän ei edes tiennyt tämän läheisen olevan sairaalassa, saatikka tämän pyytäneen häntä lyhyelle vierailulle. Korostetaan, että hänelle EI SAA KERTOA kuolemasta.
En tiedä, mitä tällä yritetään saavuttaa. Meinaako perhe, ettei tyttö tule jossain vaiheessa huomaamaan, että joku puuttuu? Miltäköhän hänestä tuntuu myöhemmin, kun ei ole saanut edes jättää hyvästejä?
Luojan kiitos fiksu teini siis ilmeisesti onkin ihan oikeasti fiksu teini, kuten olen aina ajatellut, mutten tiedä, onko tällainen touhu nyt varsinaisesti vähentänyt pettymystäni ihmiskuntaan. Kaipa he tietävät, mitä tekevät. Minä keskityn nyt omaan suruuni.
Kiitos teille, jotka kuuntelivat vuodatustani, vaikka se olikin väärään suuntaan kohdistettu. Tässä on ollut nyt paljon sellaista, mikä on tehnyt minut surun lisäksi pettyneeksi. Ei vähimpänä suinkaan se, että tiettyjen ihmisten piti aloittaa perinnöstä kinastelu ja siihen liittyvä kieroilu ja valehtelu jo kuolinvuoteella. Ihmisten raadollisuus ei lakkaa yllättämästä.
t: ap
[/quote]
Kamalaa! Saattaa teinikin olla katkera tuommoisen jälkeen, voi ottaa koville kun saa tietää mitä on pimitetty. Ei todellakaan ole tervettä suhtautumista asiaan, joka pakostikin tulee koskettamaan meitä kaikkia.
Osanottoni aloittajalle, jos yhtään lohduttaa niin tiedän ammattini puolesta ihmisten raadollisuuden ja perintöriidat., tuo on erittäin yleistä. Perinnöstä kun saa riidan aikaiseksi, vaikkei mitään perittävää edes olisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluan ap sanoa sinulle, että olen joskus ollut tuo teini. Vaarini, joka oli minulle hyvin rakas, sairasti syöpää ja oli sairaalassa ihan viimeisillään. Syöpä oli levinnyt aika nopeasti, enkä oikeastaan tajunnut, että tässä on nyt lähtö lähellä. En tiedä, halusinko edes ajatella koko asiaa.
Kävin kyllä kerran katsomassa vaariani sairaalassa, luojan kiitos, sillä voin vain kuvitella miltä minusta tuntuisi nyt jos en olisi käynyt ollenkaan. Nimittäin en voi vieläkään ajatella asiaa, siis sitä että kävin vain kerran, itkemättä. Minua surettaa se, miten en yksinkertaisesti vain osannut tiedostaa sitä, että ihminen voi kuolla, mennä lopullisesti pois, vaikka tottakai minun täytyi se tietää.
Ehkä teinin aivot toimivat sillä tavalla, älä ole liian ankara tälle tutullesi, lohduta mieluummin että kyllä tämä pois mennyt henkilö tiesi, että välität.
Isäni kuoli syöpään kun olin 19v, minä esitin kanssa ihan kylmää ja tunteetonta vaikka kyllä sattui. En vaan osannut näyttää tunteitani, lisäksi jälkeenpäin olen ajatellut, että johtui ehkä siitäkin että meillä kotona ei puhuttu mistään, ei ainakaan miltä kenestäkin tuntui. Ilmoittettiin vaan että isällä on vatsasyöpä, elinaikaa pari kuukautta.
Sairaalassa kävin pari kertaa vaikka se oli ihan kauheata, kun en tiennyt miten siellä pitää olla.Olin jotenkin kauhean vihainen kaikille, kai sitä silloin tajusi jotenkin elämän rajallisuuden. Mutta tämä ap:n tuntema teini ilmeisesti käsittelee asiaa eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka aloituksen teini ei loppujen lopuksi toiminutkaan näin, olen todella yllättynyt, miten monen tänne kirjoittavan mielestä on täysin hyväksyttävää ja jopa kannustettavaa olla kohtaamatta kuolevaa läheistä, kun se tuntuu niin kurjalta. Välttelettekö elämässänne kaikkea, mikä ei ole tarpeeksi kivaa? Jätättekö sairastuneet perheenjäsenenne muutenkin omin nokkinensa, ilman tukea, kun sairaaloissa on niin ahdistavaa käydä? Olen utelias.
Syy siihen, että teini ei ehkä mennyt sinne sairaalaan niin tuon ikäisen voi olla vaikea kohdata kuoleva kun ei tiedä mitä sanoisi ja miten olisi. Lapset ovat vaan luonnostaan ja aikuiset (osa) ovat oppineet miten ollaan ja mitä siinä tilanteessa nyt oiekasti tarvitsee erilaista ollakaan, mutta teini ymmärtää tilanteen erilaisuuden, mutta ei ole ehkä toimintatapoja hallussa. Eihän siinä kait kummoista tarvitsisi, menisi ja juttelisi normaalisti, mutta se voi olla teinille vaikea paikka ja ehkä ei edes tiedä, että mitään kummallista ei tarvitse.
up