Huomenna hoitoon...

Olen saiarastanut kaksisuuntaista mieleialahäiriötä erittäin pahana ja eilen tuli tieto, joka tressaa elämääni ainakin seuraavan puolivuotta ja mahdollisesti jopa puolitoistavuotta. Eilinen päivä meni shokissa ja elämää miettien. Tänään sitten hermot romahti lopullisesti. Rauhoittavien määrän olen jo tuplannut, eikä helpota yhtään. Asiat pyörii mielessä ja ahdistusta ei saa pois mielestä vaikka mitä tekisi. Nyt tuntuu ainoana mahdollisuutena lopettaa itsensä kidutus.

Olisin jo tehnyt sen, mutta en voi lapsilleni sitä tehdä. En pysty oleen niin itsekäs, että tuhoan lasteni elämän vasta heidän ollessa näin nuoria. Tämä on ainoa syy miksi lähden hakemaan itselleni hoitoa psykiatriselta osastolta huomenna. Vaikkakin epäilen että minulle ei ole enää mitään tehtävissä ja tämä oli tässä.

Elämäni on mennyt päin persettä viimeiset kaksivuotta ja kaikki mitä on koittanut, on epäonnistunut. Kun olen edennyt metrin, on tullut pakkia viisi metriä. Eilinen puhelu lopetti jo henkisesti taistelun elämästäni ja nyt kun saan kaikki järjestettyä niin, että lapset ei joudu kärsimään päätöksestäni, niin lopetan kitumiseni.

Huominen ratkaisee minun tulevaisuuden.

ps. en tiedä edes miksi tänne kirjoitin, mutta oli pakko saada tämä asia jotenkin ulos sisältäni