Tuhoaako perfektionismini mahdollisuuden saada kavereita?

Pitää paikkansa, että tarkkailen itseäni ja olen "jäykkä". Ja salaa arvostelen toisten tekemisiä, kun ovat vain.

Up!

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 21:28"]Kiitoksia sanoistanne, jään miettimään...

Olisiko käytännön vinkkejä, miten tulla ulos naamion takaa? Ja solmia aitoja kaveruuksia?
[/quote]

Kutsu kaverisi saunailtaan.kAlsarikännit ja saunaan. Näytätte toisillenne alastoman totuuden

Oisko terapian paikka? Tai perehdy kirjallisuuteen aiheesta, esim. ihmissuhdeasioita, tässä hetkessä elämisestä yms käsitellään laajasti.

Hanki harrastuksia joissa pääset tutustumaan uusiin ihmisiin ja aloittamaan puhtaalta pöydältä. Voit näyttäytyä aivan erilaisena ihmisenä kuin aiemmin eikä kukaan pidä sitä outona koska he eivät tosiaan vielä tunne. Millainen ihminen haluaisit olla? Millaisia piirteitä arvostat muissa? Voit tehdä etukäteen suunnitelmaa vaikkapa kirjoittamalla paperille muistin tueksi puheenaiheita.

Myös vanhoja ihmissuhteita kannattaa virkistää, se voi olla mukavaa muistella "vanhoja hyviä aikoja". Netistäkin voi aloittaa facen kautta tai kokeilla jopa nettideittailua. Mitä enemmän sitä altistuu ihmiskontakteille, sitä helpommaksi se lopulta tulee kun halua on riittävästi.

Tsemppiä suureen elämänmuutokseen!;)

saat olla norsunluutornissasi rauhassa muiden yläpuolella

hyvää loppuel

ämää

Minulla sama! Olen aivan eri ihminen ulkomaailmassa ja kotona. Kärsin tästä todella. Kun kuka tahansa tulee meille kylään, en pysty olemaan rennosti. Ennen sovittua kyläilyä minulla on paniikki kodin siisteydestä, vaikka se on siisti. Teen kaiken ikään kuin peitelläkseni jotain ja jaksan tätä roolia vain ulkomaailmassa ja kotona lamaannun enkä jaksa mitään. Mitä tämä on.. Häpeää jostain?

Mi nä myös siivoan hädässä jos joku joskus (pari kertaa vuodessa) joku tulee käymään. 

Ja todellakin vedän roolia ulkomaailmassa, kotona olen uuvuksissa ja jaksan vain lukea av:ta.. mistä en ikinä puhuisi muille. 

Jotain häpeää kai. Opin lapsuudesta asti häpeämään kotiolojani. Vanhemmat tekivät viikot tunnollisesti töitä, äiti kiillotti kotia. Viikonloppuisin olivat humalassa. Kai minun lamaannukseni sitten on tuo "humalatilan" jatke?

ärsyttävältä kuulostat

minun kavereita voi tavata pierukalsareissaan ja puhutaan kaikesta, huonoista päivistä.. ei vain menestyksestä

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 00:52"]

saat olla norsunluutornissasi rauhassa muiden yläpuolella

hyvää loppuel

ämää

[/quote]

Äläs nyt. Perfektionistien vertaistukea ei ole taidettu vielä kehittää, mutta mikään ei estä. Niin outoa olentoa ei taida olla keksittykään, ettei sitä joku ymmärtäisi ihan tarkkaan.

Perfektionisti kun vain oppii suuntaamaan tarmonsa sielunsa paljastamiseen, se tekee senkin kunnolla. Katso vaikka: oma häpeäperintöni tulee kai siitä, että minulla on ollut lopultakin hyvin vähän tilaa omille tunteille lapsena ja kuitenkin minua on kohdeltu kaltoin, joten tunteita oli enemmän kuin kestin itse kantaa, eikä uskottua ollut. Häpeähän siitä seuraa. Syvä häpeä.

Kuulostat aika paljon minulla. En todellakaan haluaisi olla tällainen, mutten tiedä miten asiaa voisi korjatakaan. Ehkä pitäisi hoitaa masennuksena, mutta aiemmin olen kokenut kyseiset hoidot aika hyödyttömiksi.

mitä tarkoitat

"Perfektionisti kun vain oppii suuntaamaan tarmonsa sielunsa paljastamiseen, se tekee senkin kunnolla. "

??

Minäkin olen juuri tuollainen. Kun keksitte, kuinka alkaa käyttäytyä normaalisti, kertokaa mullekkin.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:25"]

Minäkin olen juuri tuollainen. Kun keksitte, kuinka alkaa käyttäytyä normaalisti, kertokaa mullekkin.

[/quote]

No mene lähikauppaan pyjamassa

juo kulmabaarissa kaljaa ja laula karaokea

iske kaverisi mies

siinä inhimillisiä tekijöitä elämääsi

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:27"][quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:25"]

Minäkin olen juuri tuollainen. Kun keksitte, kuinka alkaa käyttäytyä normaalisti, kertokaa mullekkin.

[/quote]

No mene lähikauppaan pyjamassa

juo kulmabaarissa kaljaa ja laula karaokea

iske kaverisi mies

siinä inhimillisiä tekijöitä elämääsi
[/quote]

Mitä sulla on mua vastaan? Luuletko, ettei perfektionisti voi olla inhimillinen? Yleensä perfektionisti pitää itseään riittämättömänä ja liian huonona, ei suinkaan muita.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 01:23"]

mitä tarkoitat

"Perfektionisti kun vain oppii suuntaamaan tarmonsa sielunsa paljastamiseen, se tekee senkin kunnolla. "

??

[/quote]

kirjoita seiskaan juttu

Sinusta on varmaan vaikea saada mitään meheviä juttuja irti tai seuraa mihinkään spontaaniin hauskanpitoon?

Ei. Sinä itse tuhoat.

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 00:46"]

Käytin sanaa perfektionismi tiivistämään, en ole varma onko se sana mitä haen. 

Haluan näyttäytyä ihmisille rohkeana, ulospäinsuuntautuneena, onnistuvana, reippaana, hyvänä kuuntelijana, kärsivällisenä, hauskana.

Kotona usein vaivun johonkin masennuksenkaltaiseen, pelkään astua ulos ovesta, inhoan itseäni, kertaan menneitä.

Sitten taas laitan hymyn huulille, huolitellut vaatteet jotka ovat aina yhteensopivat asusteiden kanssa. Ja naamion naamalle. Vain siten kehtaan mennä ihmisten seuraan. 

Pidän ihmisistä muutaman ensikohtaamisen verran. Kun heidän muut piirteet alkavat paljastua, vetäydyn. En jaksa riippuvuutta. En halua paljastaa naamioni takana olevaa todellista minää.

Mutta ei tämä mahdollista todellista, intiimiä ystävyyttä koskaan. 

[/quote]

Ystävyys on yliarvostettua. Hyväntahtoinen tuttavuus on minusta riittävää.

Yritä hiukan löysätä ja muista, että koskaan et voi miellyttää kaikkia. Ja vaikka saavuttaisit intiimin ystävyyden huomaisit, että siinä on omat ongelmansa. Lapsuus on se aika jolloin pitäisi saada varaukseton rakkaus ja sen jälkeen sitä ei ole olemassa.

Dear Human:
You've got it all wrong.

You didn't come here to master unconditional love. This is where you came from and where you'll return.

You came here to learn personal love.
Universal love.
Messy love.
Sweaty Love.
Crazy love.
Broken love.
Whole love.
Infused with divinity.
Lived through the grace of stumbling.
Demonstrated through the beauty of... messing up.
Often.

You didn't come here to be perfect, you already are.

You came here to be gorgeously human. Flawed and fabulous.

And rising again into remembering.

But unconditional love? Stop telling that story.

Love in truth doesn't need any adjectives.
It doesn't require modifiers.
It doesn't require the condition of perfection.

It only asks you to show up.
And do your best.
That you stay present and feel fully.
That you shine and fly and laugh and cry and hurt and heal and fall and get back up and play and work and live and die as YOU.

Its enough.

It's Plenty

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 02:18"]

[quote author="Vierailija" time="13.09.2014 klo 00:46"]

[/quote]

Ystävyys on yliarvostettua. Hyväntahtoinen tuttavuus on minusta riittävää.

Yritä hiukan löysätä ja muista, että koskaan et voi miellyttää kaikkia. Ja vaikka saavuttaisit intiimin ystävyyden huomaisit, että siinä on omat ongelmansa. Lapsuus on se aika jolloin pitäisi saada varaukseton rakkaus ja sen jälkeen sitä ei ole olemassa.

[/quote]

eikö ap juuri ole sellainen, joka ei siedä noita ongelmia vaan pakenee johonkin haaveeseen varauksettomasta rakkaudesta? eikö elämässä oleminen, ongelmien kohtaaminen, haavoitetuksi tuleminen ole sen haaveen hylkäämistä, todellisuuteen astumista?