Lue keskustelun säännöt.
Tunnekylmä anoppi
20.08.2014 |
Nyt sitten kymmenen vuoden tuntemisen jälkeen on pakko tunnustaa että anoppini on todella tunnekylmä ihminen. Tähän asti olen jotenkin katsonut mieheni perhettä joidenkin idealistitsten lasien läpi. Anoppi ei ole sanonut yhtään henkilökohtaista asiaa minulle koko tuntemisemme aikana (ei kiitosta ei kehuja ei mitään kannustavaa tms. Mielestäni se ei ole normaalia ottaen huomioon elämän erivaiheet ja haasteet. Pelkistä arjen asioista jutellaan kun tavataan. Olen kertonut perheestäni, elämästäni jne. Näistä asioista ei koskaan kysy, eikä kommentoi. Mikään keskustelu ei jatku vaan aina on aloitettava alusta. Kun siskoni oli vuoden ajan sairaana vakavasti ei tästäkään kysytty sanottu sanaakaan.
Kommentit (5)
No, onneksi et ole anopin kanssa naimisissa... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa liiankin tutulta. Päätin vastikään, etten enää käy anoppilassa. Turhaan sitä vierailee siellä, kun ei kukaan siellä minua kaipaa!
Meillä sama meininki. Mitään tunneilmaisua ei harjoiteta ja etenkin silloin, kun omassa lähipiirissä on sairautta ja kuolemaa pidetään etäisyyttä. Uskomaton kuvio.
5 siis lisään vielä, että odottaisin, että noina hetkinä haluaisivat tuoda iloa lastenlastensa ja poikansa elämään. Mutta ei. Toivovat, että olemme paikalla jouluisin ja osallistuvat syntymäpäiviin. silkkaa kulissia ilman mitään kiinnostusta meidän kuulumisista.
Tiedän tunteen. Oma anoppini on samanlainen ja olen aina kärsinyt siitä.