Suhtaudutteko vakavasti 16-vuotiaan sydänsuruihin

Se ei tunnu tyttärestäsi ehkä hurraalta,silloin kun on rakastunut ja tulee jätetyksi. Hiukan empatiaa voisi olla paikallaan.

Nuoren edessä tietenkin otan hänen tunteensa vakavasti mut naureskelen sit partaani salaa. Ei mulla ole mitään syytä nöyryyttää omaa lasta joka luulee menettäneensä elämänsä ainoan rakkauden.

Suhtaudun vakavasti. Se on kova paikka teinille. Muistan vielä sen itsekin. En oleta teinirakkauden olevan sen "oikean", mutta uskon surun olevan aito ja syvä...kunnes löytyy uusi.

Eikö 16v. ole ihminen? Miksi naurat nuoren tunteille?

No en ole pahoillani siitä että 16-vuotiaan seurustelu loppuu, mutta tietysti olen pahoillani siitä että lapsi surullinen.

Tietysti suhtaudun vakavasti. Nuorelle ero voi olla samanlainen - tai jopa pahempi - maailmanloppu kuin aikuisellekin. Nuoret ylipäänsä tuntevat voimakkaammin kuin aikuiset, muistelkaapa vaikka millaisia itse olitte teineinä. Vaikka aikuisen näkökulmasta nuoren sydänsuru voikin vaikuttaa liioitellulta, niin tunteet ovat silti aitoja.

no jaa, itse olen 16v, tosin täytän loppuvuodesta 17. kyllä aika koville ottaisi, jos nyt yli 2 vuoden seurustelun jälkeen poikaystäväni kanssa erottaisiin..

sepäs vielä olisikin kivaa kun oma äiti vähättelee ja "naureskelee omaan partaansa"

Kyllä suhtaudun, sydänsurut kuin rakastumisesta/ihastumisesta syntyneet tunteet ovat yhtä tärkeitä teinille kuin aikuiselle. Tunteet niin hyvät kuin huonot auttavat meitä kasvamaan ihmisenä.

Tietysti huvittaa välillä kuinka nuoren tunteet ailahtelevat laidasta laitaan, ensin ollaan niin rakastuneita ja vannotaan ikuista rakkautta ja parin viikon päästä erotaan ja toinen onkin ihan idiootti. Mutta todella tärkeä vaihe tuokin on nuoren kehityksessä, siksi pitää asia ottaa vakavasti.

En ymmärrä miksi omat ongelmat ovat aina niiin suuria mutta muiden mitättömiö. Kyllä se sydänsuru on ihan yhtä jollei pahempaa nuorelle kuin aikuiselle. Itsellä alkoi 13 vuotiaana seurustelun seurauksena masennus ja itsemurhan suunnittelu, itseinho, arvottomuuden tunteet,  pääsin yli tästä vasta aikuisiällä, ja vielläkin koen jatkuvaa huonomuuden tunnetta vaimona.

Ole tukena tyttärellesi ja kerro hänelle että on arvokas! Mieti miten haluaisit itseäsi kohdeltavan vaikean eron jälkeen..

Suhtaudun asiaan siihen kuuluvalla vakavuudella. Tarpeen tullen ymmärrän, mutta kerron myös ettei hänen vanha äitins'äkään ole selvinnyt elämästään ilman sydänsuruja ja nyt menee paremmin kuin koskaan, paljolti tyttären olemassolon ansiosta.