Kertokaa äidit miten jaksatte arjessa!

Olen ollut 6 vuotta kotona, sitä ennen töissä ja sitä ennen olin joitain vuosia kotona hoitamassa lapsia.

Ihan ensin sun tarttee miettiä miksi olet kotona: okei, on vauva. Ja SINÄ olet äiti ja hoitamassa lasta. Minusta sinulle siis kuuluu suurin vastuu kotitöistä.

Miehen kanssa olet melko pitkälle ollut miettimättä tuota siivouspuolta. Kuuluuko sinun tehdä KAIKKI ja mitä toiset voisi tehdä? Jos sinä et ole itsekään järjestelmällinen niin miten olisi ihan asiallinen keskustelu että tavaralle keksitään paikka ja laitetaan aina paikalleen. Suurin virhe on että sinä joskus kyllästyt tilanteeseen ja purat sen muihin!

Tuo miten teillä puhutaan: miten sinä puhut muille? Saatko rääpiä pahasti ja lapset saa kuulla kunniansa jos puhuu kuten sinä?

Jos teillä lapset on jo isompia (koululaisia) niin voitte istua koko perhe alas ja puhua/KUUNNELLA toisianne. Miltä kotona tuntuu? Mikä on epäreilua? Onko siivous rangaistus/tuleeko siitä palkinto/onko se vaan normaalia elämää että sotkut siivotaan? Sinä olet kotona hoitamassa vauvaa niin lapsen turvallisuus onn viimekädessä sinun hommasi. Mutta se pitää yhdessä pohtia että missä vaiheessa sinun tekemiset on liioteltuja ja milloin muut saa sunusta hyötyä. JOS siivoat ylimääräistä, niin lapsille voisi opettaa kiitollisuutta että sinä viitsit vaivautua. Mutta tätä eio voi odottaa vaan jostain tulevan, vaan puhua toisien kanssa. KUUNTELE sinäkin sitten vuorostasi muita.

Mitä asioita voisi tehdä rutiiniksi? (jokainen pitää huoneestaan ((lattia ja pedattu peti))  huolen/nostaa tiskinsä pesukoneeseen).

Lapsesi asuu kotonaSI jossa he elävät teidän perheen säännöillä. Mitä tulee rangaistuksena jos puhuu rumasti jos pyydät apua?

Jaksamiseen auttaa liikunta ja säännölliset harrastukset. Tee jotain mielekästä -ja ohjaa lapsesi sitten hoitamaan kotia/taloutta (tekee vaikka ruuan ja siivoaa keittiön) kun olet poissa.

Te tarvitsette ME- henkeä. Jos sellainen olisi niin elämä helpottuu koska opetat lapsillesi muiden huomioimista. Paljonko te teette yhdessä kivoja asioita? Voiko lapsi valita (ja miehesi) että viekö roskat vai käänttääkö kompostin tai käykö kaupassa vai palauttaako kirjat kirjastoon?

Eli lyhyesti: kommunikointivikaa tuo on suurimmakseen.

Niin totta kai kotona oleva hoitaa suurimman osan kotitöistä. Mutta kun olin töissä minun piti myös tälllöin muiden mielestä hoitaa kaikki kotityöt joten olen jo aivan lopen kyllästynyt näiltä ajoilta.

Vauva ei juurikaan viihdy yksi joten suurinmman osan päivästä en voi tehdä kun pitää häntä sylissä tai sitten huudattaa lattialla. Hän on vajaa 6kk. Yöt ovan myös levottomia, en ole puoleen vuoteen nukkunut 3tuntia pidempää pätkää.

Monesti siivoan esim. Keittiön oikeen kunnolla niin 15min päästä kun joku on siellä jotain touhuillut niin tila on taas kuin pommin jäljiltä.

Pitäis itse olla järkevä, järjestelmällinen ja kiltti mutta miten ihmeessä jaksaa. Ap

Miten teillä voikaan olla samanlainen elämäntilanne kuin minulla :) haluatko mailikaverin kohtalotoverista? Jos niin jätä osoite. Tiedän miltä tuntuu :)

Voi jessus mikä ruikuttaja! Mikset tee asialle mitään?! Kova kovaa vastaan ja mies ja mukulat ruotuun!

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:42"]

Mies ei ole vanhempien lasten isä, vauva on hänen ainut lapsensa. Lasteni ja mieheni välit ovat hyvät läheiset ja mieheni kohtelee heitä kuin omia lapsiaan. Ap

[/quote]

Ja sitten kirjoitit, että mies pitelee kyllä vauvaa mutta ei muuta. Just joo. En vaan yksinkertaisesti tajua naisia, joiden on pakko jokainen mies sitoa itseensä yhteisellä lapsella vaikkei miehellä olis mitään kiinnostusta perhe-elämään.

Mitä on vauvan pitely?! T. Kolmen lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 13:33"]

Niin totta kai kotona oleva hoitaa suurimman osan kotitöistä. Mutta kun olin töissä minun piti myös tälllöin muiden mielestä hoitaa kaikki kotityöt joten olen jo aivan lopen kyllästynyt näiltä ajoilta.

Vauva ei juurikaan viihdy yksi joten suurinmman osan päivästä en voi tehdä kun pitää häntä sylissä tai sitten huudattaa lattialla. Hän on vajaa 6kk. Yöt ovan myös levottomia, en ole puoleen vuoteen nukkunut 3tuntia pidempää pätkää.

Monesti siivoan esim. Keittiön oikeen kunnolla niin 15min päästä kun joku on siellä jotain touhuillut niin tila on taas kuin pommin jäljiltä.

Pitäis itse olla järkevä, järjestelmällinen ja kiltti mutta miten ihmeessä jaksaa. Ap

[/quote]

Hanki rintareppu. Pitäkää perhekokous, jossa sovitaan kohtuullinen vastuu jokaiselle. Rupea olemaan kaikille ystävällinen. Kerro arvostavasi ja toivovasi toisten ystävällisyyttä sinulle.

Olen kokeillut kaiken kotiarestista mykkäkouluun ja vaikka mitä maan ja taivaa väliltä. Omat voimat vaan loppuu.Teinit uhkaavat tiukimman riidan tullen muuttaa isälleen. Mies taas ei tee mitään vaikka olen puhunut hyvässä pahassa, sekä myös kirjoittanutkin. Olen myös ollut välillä viikkoja niin että pesen vaan omat vaatteeni ja astiani. Ei apua. Tähän ei auta kun ero ja vanhempien lasten lähettäminen isälleen. Mutta empä tiedä olisinko silloin onnellisempi yksin vauva kanssa. Kaikessa muussa lapseni ovat hyvin käyttäytyviä ongelmattomia nuoria jotka pitävät huolta muista etc. Ap

No haloo, teinit töihin siellä kotona! Yhteisessä kodissa tehdään yhteisiä asioita, kuten siivous, ruuanlaitto, pyykinpesu jne. Johan teini-ikäisten pitää muutaman vuoden pääsy hallita taloudenpito omassakin huushollissa. Lista seinään kuka tekee mitäkin minäkin päivänä ja sillä mennään. Jos ei tee niin etuoikeudet pois, mitä ne sitten ovatkin (viikkoraha/kännykkä/tietokoneen huvikäyttö jne.) Ja mut mieheen tulee.. No, hän on ilmeisesti omassa lapsuudenkodissaan ollut tällainen vapaamatkustaja, kun ei ymmärrä omaa osuuttaan huolehtia. Älä nyt ainakaan lapsiasi kasvata samaan malliin.

Joo, vaihda miestä ja tee sille neljäs lapsi...

[quote author="Vierailija" time="20.08.2014 klo 14:28"]

Olen kokeillut kaiken kotiarestista mykkäkouluun ja vaikka mitä maan ja taivaa väliltä. Omat voimat vaan loppuu.Teinit uhkaavat tiukimman riidan tullen muuttaa isälleen. Mies taas ei tee mitään vaikka olen puhunut hyvässä pahassa, sekä myös kirjoittanutkin. Olen myös ollut välillä viikkoja niin että pesen vaan omat vaatteeni ja astiani. Ei apua. Tähän ei auta kun ero ja vanhempien lasten lähettäminen isälleen. Mutta empä tiedä olisinko silloin onnellisempi yksin vauva kanssa. Kaikessa muussa lapseni ovat hyvin käyttäytyviä ongelmattomia nuoria jotka pitävät huolta muista etc. Ap

[/quote]

Keinosi ovat olleet TYPERIÄ. Hyvällä saa hyvää. Nyt se on vaikeaa tai mahdotonta, koska olet pilannut suhteenne. Tee korjausliike. Puhu teineille ystävällisesti ja heitä kunnioittaen 

Mies on kiinnostunut perhe elämästä muttei kotitöistä etc. Vaikea tässä nyt kirjoittamalla selittää kun koko ajan tulee väärinkäsityksiä. Hyvää päivän jatkoa niille jotka jaksoitte antaa asiallisia vastauksia. Ap

Kakkosen viestissä olikin hyviä juttuja. Voit sanoa lapsillesi ja miehellesi, että sinusta TUNTUU pahalta, kun asiat menevät näin. Istukaa oikein kunnolla alas ja miettikää, miten te voisitte perheenä yhdessä toimia. Lapsilta voi kysyä, miten he kokisivat, jos he olisivat kanssasi samassa tilanteessa

Teini-ikäiset usein käyttäytyvät tuolla tavoin, mutta teineilekin kannattaa panna rajoja: pitää hoitaa hos käyttäytyy rumasti äitiä kohtaan, ei ole oikeutettu asiaan z.

Ajattele myös asiaa lastesi kannalta: heille on hyväksi, kun vaadit heiltä osallistumista ja asianmukaista käytöstä! Näytät myös esimerkkiä, kun puhut omista tunteistasi, sen oppiminen on tosi tärkeää.

Sorry, mutta en tajua lainkaan miksi olet tuollaisen miehen kanssa. 

Meillä 2v ja 4v osaavat viedä illalla vaatteensa pyykkikoriin. Leikin jäljet siivotaan aina lattialta, ruoka syödään keittiössä ja tiskit laittavat koneeseen tai lavuaariin, auttavat myös tiskikoneen tyhjentämisessä ja isompi vie roskapussin. Siis, varmasti teinitkin voi osallistua! Meillä pienet pitää näitä ihan normaaleina askareina joita tekevät mielellään.

Jos teinit kiristävät isän luo muuttamisella, sano, että muuttakaa vain, kunhan hoidatte itse kaikki järjestelyt!

Ja oikeasti, jos haluat tilanteen loppuva, ei kannta yrittää ratkaista sitä tavalla, joka aiheuttaa konflikteja (esim. mykkäkoulu)!

27

Lapset pitää opettaa tekemään jo ennen teini-ikää. Ja tuollaiset "muutan isälle jos et matele" -puheet on naurettavia.

No jatkan nyt vielä. Teineihin on muuten hyvä puheyhteys. Varsinkin vanhempaan joka ymmärtää tunteitani mutta on luonteeltaan ns. Taivaanrannan maalari joka ei nää sotkua, ei oikesti vaan nää! Tekee kun pyydän mutta pitää patistaa koko ajan, mitään ei tule tehtyä ellen seiso vieressä. Ja usein siis seisonkin. Koko perhe rakastaa vauvaa. Mies on huolehtiva lapsia kohtaan mutta riisuu sukkansa keskelle vauvan leikkimattoa. On juurikin jonkun mainitsema vapaamatkustaja. Oltuani yksin eron jälkeen mieheni oli ainut tapaus joka suhtautui lämpimästi ja positiivisesti lapsiini.( lapset eivät ole tavanneet muita kuin tämän nykyisen miehen) siksi kai päädyimme yhteen. Aina voin erota joten miksi kai sitten marisen, en tiedä onko se kuitenkaan lapsille hyvä vaihtoehto. Ap

Millaset välit sinulla teinien isään on? Joutuvatko siellä tekemään kotitöitä? Olisi hyvä jos voisitte puhaltaa yhteen hiileen, ja isä ilmoittaisi, että tervetuloa vaan, mutta täällä(kään) ei ole kotiapulaista eikä isän koti ole mikään lomakeidas, vaan sielläkin siivotaan omat jäljet ja osallistutaan kotitöihin. Vaadi teinejä siivoamaan jälkensä uhkailuista huolimatta, älä provosoidu uhkailusta. Sinä olet aikuinen. 

Hanki vauvaa varten hyvä kantoliina tai -reppu. Helpota siivoamista vähentämällä tavaraa. Pitkin asuntoa lojuvat tavarat voit poimia jätesäkkiin ja viedä omistajansa huoneeseen tai vai vaikka varastoon.

Kunnollinen keskustelu niin että koko perhe on koolla. Teette listan, mistä kotitöistä kukin huolehtii. Sano, että jos ette keskenänne saa asioita sovittua, joudut pyytämään ulkopuolista neuvotteluapua (esim. perheneuvola).

Teinien isään välit ovat hyvät. Käsittääkseni isän luona äitipuoli(jonka myös tunnen) siivoaa yksin kodin lattiasta kattoon.(ex mieheni ei siivoa) Vauvaa en voi tällä hetkellä pitää kantoliinassa tai repussa koska selkäni meni niin pahasti kuukausi sitten etten pystynyt pariin päivään kunnolla kävelemään. Ap