Kertoisitko lähimmille työkavereille sairaudesta?

Suomessa on yksi suuri puute. Erilaisuuden ymmärtäminen sekä suvaitsevaisuuden puute.

En kertoisi. Tällä miesvaltaisella alalla tuollaiset, samoin kuin esimi. työuupumukset, tulkitaan heikkouden merkeiksi ja siihen työntekijään ei oikein enää luoteta. Väärin se on, mutta olen nähnyt niin monta kertaa että niin se menee.

Olen itsekin kärsinyt aikoinaan paniikkihäiriötä ja masennusta kertomatta yhdellekään ihmiselle maailmassa asiasta. Ei se kertominen minusta olisi  mitään kyllä auttanutkaan.

Kerro siinä vaiheessa jos joudut jäämään saikulle.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 16:30"]

Porolle jos on hyvä ja asiallinen kertoisin.

[/quote]

Ymmärrän, että kyse on inhimillisestä kirjoitusvirheestä, mutta nauratti niin, että lensi kahvit näppikselle.

Sitä juuri pelkäänkin alkaako ne karttaa mua tai eivät kysele tai mulle ei anneta työtehtäviä jne jne.
Pomon voin kuvitella että alkaa käyttämään sairautta mua vastaan.
Ehkä vielä odotan ja yritän jaksaa. Vaikeeta on.
Ap

En kertoisi ainakaan tarkkaa diagnoosia, saat helposti ison leiman otsaasi. Yhteiskunta ei vaan edelleenkään ymmärrä eikä hyväksy mt-ongelmia.

En todellakaan kertoisi.

Sama sairaus minullakin, enkä ole kertonut. Työyhteisö miesvaltainen. Tosin minulla on muitakin (fyysisiä) sairauksia, joiden piikkiin voin laittaa myös ahdistuneisuushäiriön oireet ainakin osittain. Näiden sairauksien suhteen työtoverini ovat olleet todella ymmärtäväisiä.

Kertoisin, eipä tarttisi hukata energiaa asian peittelyyn. Tsemppiä!

Joo

Piti tänään kertoa mutta en saanut sitä tehtyä. Eniten mietin pitäisikö pomolle kertoa koska jossain vaiheessa sairasloma voi tulla kyseeseen.
Jos jollain on kokemusta, niin miten teillä työkaverit ovat reagoineet kun olette kertoneet? Onko heidän käytös sua kohtaan muuttunut?
Ap

En kertoisi. Tai riippuu ihan paikasta tai kavereista usein tälläistä nämä "kaverit" tulevat käyttämään sinua vastaan. Porolle jos on hyvä ja asiallinen kertoisin.