onnettomuus metrossa

Itsemurha ja onnettomuus samassa lauseessa...

No kun en valitettavasti ole henkilön pään sisällä. Minä koen asian onnettomuutena joku itsemurhana.. pahaa tekee silti.

Ihan fiksua olisi käydä juttelemassa kriisityöntekijälle. Asia jäsentyy kun keskustelee ammattilaisen kanssa eikä ahdista enää niin paljoa. Ja puhun kokemuksesta, ihan oikeasti olen joskus ollut niin ahdistunut ystäväni kuoleman jälkeen että en tajunnut mistään enää mitään, shokki ja järkytys alkoi purkautua kunnolla vasta melkein viikon päästä kun sain puhuttua asiasta jollekulle täysin ulkopuoliselle. Tietenkään tässä ei ole kyse samanlaisesta tilanteesta, mutta ihan oikeasti, jos ahdistaa, niin apua saa hakea. Itse kävin kriisityöntekijän luona vain kerran, mutta se oli niin suuri apu! 

Lue tästä viimeisin kappale (4 Traumaattiseen...) http://fi.wikipedia.org/wiki/%C5%A0okki

Keskustele asiasta vielä vaikka sen ystävän kanssa, jonka kanssa tilanteessa olit. Ja aina kun se tapahtuma nousee mieleesi, anna ajatusten tulla äläkä "tukahduta" niitä. Joskus tuo kokemus on teille jo kaukainen muisto, mutta ne ahdistavat fiilikset hiipuvat vasta kun onnistut selvittämään miksi tunnet mitäkin ja hyväksymään että on okei ajatella/tuntea niin.

Oliko Kontulan asemalla? Siellä joku ainakin oli jäänyt junan alle.

Mun mielestä on todella itsekästä osallistaa muut ihmiset itsemurhaansa. Itse olin silminnäkijänä kun 90-luvulla Tampereen koskikeskuksen keskuaukiolla mies hyppäsi kuolemaansa. En saanut traumoja, vaikka olinkin ihan varhaisteini vielä silloin.

Siis näitkö sen? Kamalaa. Ystäväni heittäytyi metron alle, melkein 10 sitten. Hänellä oli bipolaarinen mielialahäiriö, sairastui jo nuorena, eikä enää jaksanut. Hyvän kauden jälkeen tila taas paheni.

Kontulassa oli joo. Enkä onneksi nähnyt. Oltiin melkein kuskin takana ja kuulin vaan valtavan tömäyksen ja heti sen jälkeen hirmu kova jarrutus. Itsekästähän tuo on joo, mutta jotenkin ajattelen että kenelläkään ei ole päätösvaltaa syntyä tänne, mutta jokaisella on oikeus lähteä. Ymmärrän sen. Mutta silti se tömäys kaikuu korvissa :( kiitos vastanneille, ehkä tämä tästä.. -ap

Puhu siitä jollekin, käy läpi. Lue uutiset... Ja puhu. Kyllä se siitä. Kurjaa, olen ollut kerran sörkassa kyydissä myös. Tosin en tiennyt silloin tarkasti mitä tapahtui, kuulutukset oli heikkoja.

Hyi helvetti :(

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 05:58"]Mun mielestä on todella itsekästä osallistaa muut ihmiset itsemurhaansa. Itse olin silminnäkijänä kun 90-luvulla Tampereen koskikeskuksen keskuaukiolla mies hyppäsi kuolemaansa. En saanut traumoja, vaikka olinkin ihan varhaisteini vielä silloin.
[/quote]

No ajatteletko tosiaan että se ihminen miettisi ja ajattelisi tuskassaan jotain ihmisiä jotka istuvat metrossa?
Nyt ajattelet vaan itsekkäästi itseäsi etkä sitä henkilöä jolla varmasti oli tosi paha olla ja kova ahdistus.
Kummallakohan oli vaikeampaa?

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 05:58"]

Mun mielestä on todella itsekästä osallistaa muut ihmiset itsemurhaansa. Itse olin silminnäkijänä kun 90-luvulla Tampereen koskikeskuksen keskuaukiolla mies hyppäsi kuolemaansa. En saanut traumoja, vaikka olinkin ihan varhaisteini vielä silloin.

[/quote]

On myös aika itsekästä kiusata ja ahdistella ihmisiä niin pitkälle, että he joutuvat tekemään itsemurhia.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:48"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 05:58"]Mun mielestä on todella itsekästä osallistaa muut ihmiset itsemurhaansa. Itse olin silminnäkijänä kun 90-luvulla Tampereen koskikeskuksen keskuaukiolla mies hyppäsi kuolemaansa. En saanut traumoja, vaikka olinkin ihan varhaisteini vielä silloin.
[/quote]

No ajatteletko tosiaan että se ihminen miettisi ja ajattelisi tuskassaan jotain ihmisiä jotka istuvat metrossa?
Nyt ajattelet vaan itsekkäästi itseäsi etkä sitä henkilöä jolla varmasti oli tosi paha olla ja kova ahdistus.
Kummallakohan oli vaikeampaa?

[/quote]

Vaikka kuinka on vaikeaa itsellä, ei se silti oikeuta traumatisoimaan muita ihmisiä. Veturikuskeja junassa ja metrossa löytyy jotka ovat menettäneet työkyvyn ja saanut elinikäiset painajaiset, puhuttakaan muista ihmisistä jotka joutuu tahtomattaan todistamaan tätä.

[quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 08:05"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 07:48"][quote author="Vierailija" time="12.09.2014 klo 05:58"]Mun mielestä on todella itsekästä osallistaa muut ihmiset itsemurhaansa. Itse olin silminnäkijänä kun 90-luvulla Tampereen koskikeskuksen keskuaukiolla mies hyppäsi kuolemaansa. En saanut traumoja, vaikka olinkin ihan varhaisteini vielä silloin.
[/quote]

No ajatteletko tosiaan että se ihminen miettisi ja ajattelisi tuskassaan jotain ihmisiä jotka istuvat metrossa?
Nyt ajattelet vaan itsekkäästi itseäsi etkä sitä henkilöä jolla varmasti oli tosi paha olla ja kova ahdistus.
Kummallakohan oli vaikeampaa?

[/quote]

Vaikka kuinka on vaikeaa itsellä, ei se silti oikeuta traumatisoimaan muita ihmisiä. Veturikuskeja junassa ja metrossa löytyy jotka ovat menettäneet työkyvyn ja saanut elinikäiset painajaiset, puhuttakaan muista ihmisistä jotka joutuu tahtomattaan todistamaan tätä.
[/quote]

Eli et sinäkään pysty ajattelemaan toista ihmistä, sitä joka vaappuu laiturin reunalla, miltäköhän siitä tuntui?
Ja veturinkuljettaja on eri asemassa kuin matkustaja ja siitä nyt puhuttiin.

Se että ajattelee että itsemurha ei oikeuta tuottamaan tuskaa muille ei mitätöi itsemurhaa hautovan kärsimystä.

Mikä olisi sitten oikea paikka tehdä itsemurha? Valtettavasti jotkut ihmiset päätyvät tähän, ja joissain tapauksissa ymmärränkin sen ( vaikken hyväksyisi). Esim. pari tuttuani ja yksi ystävä ovat tehneet sen, kun eivät enää jaksa elämää vakavan mielisairauden kanssa ja yksi siksi, että hänen syöpänsä uusiutui ja tiesi, ettei siitä voi enää parantua. Ei kestänyt tulevia kipuja, joista jo oli kokemusta aiemman hoidon aikana.

Luokkakaverini isä teki itsemurhan kotona, ja hänen 11 v. poikansa löysi isänsä hirttäytyneenä. Se oli valtava sokki lapselle. 

Mä olen ollut junassa, jonka alle jäi ihminen. Se tömäys tuntui sellaisena nykäyksenä ja töyssynä, vaikka se vaunu oli veturinjälkeinen vaunu ja veturi oli ehtinyt rullata jo ihmisen yli. Se oli inhottavaa, kaikki se odottelu ja sitten ne verijäljet junan kyljessä kun poistuimme vaunusta, muuta emme pimeällä onneksi nähneet ja juna peruutti siksi aikaa kun vainaja siivottiin raiteilta. 

No eihän toi ole mitään. Olla kyydissä eikä edes kuljettajana. Ylireagoitko vähän?

Ei ne itsemurhaan päätyvät taida paljon muita ihmisiä ajatella. Itse löysin äitini itsemurhaa yrittäneenä ja toimitin sairaalahoitoon. Kysyin myöhemmin että eikö yhtään pohtinut miltä minusta tuntuu kun joka tapauksesssa olisin hänet löytänyt, asuimme kahdestaan. Selitti, että oli niin sumussa ja ikäänkuin sellaisessa putkessa tai tunnelissa jossa ei nähnyt eikä ajatellut mitään. Kuulemma kaikki ympäröivä maailma hävisi, eikä osannut ajatella muuta kuin poispääsyä ja helpotusta tuskaansa. Oli ikäänkuin unohtanut kaikkien muiden läsnäolon, tai ylipäätänsä sen että ympärillä on maailma, elämää ja muita ihmisiä.

Ehkä mielestäsi ylireagoin, mutta kai minulla on oikeus tunteisiini? Ei varmaan ole epätavallista koska laiturilla ollut vartija sanoi heti ihmisille, että kriisiapua on saatavilla. En nyt olekaan mitenkään ylitsepääsemättömän surullinen asiasta, mutta enemmän surullinen, että jouduin olla mukana ihmisen pahassa olossa. Ja mietin juuri sitä kn hän on ollut laiturilla..ennen kun on aika..mitä hän on mahtanut ajatella :( mietin myös sitä tyttöä joka näki tapauksen :( on vaan surullinen olo.. -ap