Mikä tuon "VAIN ELÄMÄÄ" -sarjan pointti on? Punainen lanka? Idea?
Tyypit laulaa toisilleen (toistensa lauluja?) - fiilistelee ja sit kehuu toisiaan? Täh? Mitä mä en ymmärrä?
Kommentit (27)
Sen ohjelman tarkoituksena on myydä mainosaikaa. Ja saada mainoksille katsojia. Tämä tapahtuu, kun houkutellaan ihmisiä tuijottamaan julkkiksia tilanteessa, jossa emme normaalisti heitä näe, vaikka metsässä tekemässä jousia puunoksista -olen nähnyt vaan yhden jakson ja siinä tapahtui semmoista. Äärimmäisen tylsää, mutta joidenkin mielestä on ihanaa, kun se palvottu idolihan on ihan niinkuin mä!!!! Mäkin käyn metsässä! Kyllä nyt paljastui julkimosta ihan uusia puolia! Not.
Tää on taas näitä ohjelmia, joista anoppi ensi visiitillä kysyy kymmenen kertaa, että ootteko katsoneet ja kun sanon, että ei kiinnosta, niin hän on ihan yllättynyt ja alkaa selostaa jotain Loirin elämänviisauksia. Huoh.
Mutta sitten, kun Teemalta tulee joku ei-kaupallinen ohjelma niin mitä ihmettä - ei sitä katsotakaan vaikka sen on niin aitoa ja ei pyritä rahastukseen.
Yrittäkää nyt mammat olla johdonmukaisia:)
En tykännyt Loirista yhtään eilen. Tutiseva vanha puliukko, jolla ei toimi enää jalat, ajatus eikö sormet. Eipä sen puoleen, en ole pitänyt tyypistä ikinä "elävänäkään". Tuki jotenkin todella vastenmielinen ja jäykkä olo, tunnelma oli kauhean kylmä.
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 00:44"]
Sen ohjelman tarkoituksena on myydä mainosaikaa. Ja saada mainoksille katsojia. Tämä tapahtuu, kun houkutellaan ihmisiä tuijottamaan julkkiksia tilanteessa, jossa emme normaalisti heitä näe, vaikka metsässä tekemässä jousia puunoksista -olen nähnyt vaan yhden jakson ja siinä tapahtui semmoista. Äärimmäisen tylsää, mutta joidenkin mielestä on ihanaa, kun se palvottu idolihan on ihan niinkuin mä!!!! Mäkin käyn metsässä! Kyllä nyt paljastui julkimosta ihan uusia puolia! Not.
[/quote]
Av-mamma alkaa syvälliseksi ja kriittiseksi heti, kun tulee ohjelma, joka häntä ei kiinnosta. Mutta jos nuo mainokset myydään jollekin "Hiljaiset sillat" -elokuvan tauoille niin sehän nyt on vain oikeutettua, koska se on av-mamman lempielokuva. Mikään sen elokuvan ympärille liittyvä ei ole rahastusta. *reps*
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:04"]Musta on kiinnostavaa kuunnella uusia versioita tunnetuista kappaleista. Vielä kun ne saattaa esittää joku artisti, jonka myös ylittää sen totutun kaavan, johon on ehkä jumahtanut omassa tuotannossaan. Uutta sekä kappaleista että artistien kyvyistä. Tai sitten vaan joutuu toteamaan, että joku on tosi rautainen ammattilainen noissa tulkinnoissa, vaikkei nyt tosi paljon uutta toisikaan.
Se on kiinnostavaa, jos joku kappale ikään kuin herää henkiin ihan eri tavalla uutena versiona ja niinhän on käynytkin.
Vastapainona sarjassa on paljon draamallista toistoa ja melko yllätyksettömiäkin tulkintoja.
[/quote]Miksi ihmeessä kuunnella vanhoista biiseistä uusia versioita kun voi kuunnella ihan uusia bändejä ja biisejä?
Ne biisitulkinnat on olleet oikeasti viihdyttäviä. Se jatkuva vollotus alkaa olla vähän väsynyttä, mutta ohjelmasta saa silti paljon irti. Lisäksi sitä voi katsoa koko perhe, joka on iso plussa!!!
[quote author="Vierailija" time="20.09.2014 klo 08:59"]
[quote author="Vierailija" time="19.09.2014 klo 22:04"]Musta on kiinnostavaa kuunnella uusia versioita tunnetuista kappaleista. Vielä kun ne saattaa esittää joku artisti, jonka myös ylittää sen totutun kaavan, johon on ehkä jumahtanut omassa tuotannossaan. Uutta sekä kappaleista että artistien kyvyistä. Tai sitten vaan joutuu toteamaan, että joku on tosi rautainen ammattilainen noissa tulkinnoissa, vaikkei nyt tosi paljon uutta toisikaan. Se on kiinnostavaa, jos joku kappale ikään kuin herää henkiin ihan eri tavalla uutena versiona ja niinhän on käynytkin. Vastapainona sarjassa on paljon draamallista toistoa ja melko yllätyksettömiäkin tulkintoja. [/quote]Miksi ihmeessä kuunnella vanhoista biiseistä uusia versioita kun voi kuunnella ihan uusia bändejä ja biisejä?
[/quote]
Ei kai se poissulje sitä, että voi kuunnella uusia bändejä ja uusia biisejä.
Minusta on mielenkiintoista, että jotkut biisit yleensä taipuvat covereiksi ja niitä voi versioida, samoin se, mitä artisti voi tuoda lisää coveriin. Tähän tykästyin jo American Idolia katsoessa, kun kävi samoin, kun tässä on jo hehkutettu, että jotkut lahjakkuudet voivat puhaltaa elämää johonkin kappaleeseen uudella tavalla. Vaikkapa joku kappale, jonka sanoitusta ei ole tullut kuunnelleeksi tarkkaan aikaisemmin.
Mutta ihmisillä on omat mielenkiinnon kohteensa, ei covereiden tarvitse kiinnostaa kaikkia.
Ihan viihdyttävä ohjelma, jolla suuret katsojaluvut. En ymmärrä tätä valitusta kaupallisuudesta. Sitähän viihteen tekeminen on. On lapsellista kuvitella, että jonkun 0,005% mieltymysten mukaan pystyttäisiin mitään ohjelmaa tuottamaan. Eivät ne halua mistään itse maksaa, raha tulee heille pankin seinästä jne...
Saadaan turhille "tähdille" edes jotain tekemistä..
eikös siinä se parkuminen ole erittäinkin keskiössä?
Jep. Ja ne tekokyyneleet. Ei jumalauta, käy hermoille. En katso enää ikinä koko ohjelmaa!
Vain elämää on 5. lokakuuta 2012 Nelosella alkanut kotimainen viihdeohjelma. Ohjelmassa suomalaiset artistit asuvat kahdeksan päivän ajan Hirvensalmella sijaitsevassa Satulinnassa.[1] Viikon aikana yksi artisteista on päivän artistina ja tämä on järjestänyt muille yhteisiä aktiviteetteja.[1] Lounaalla ja päivällisellä toiset artisteista esittävät päivän artistin kappaleista omantyylisiä versioita.[1] Ohjelma viimeisen jakson duettopäivänä artistit esittävät duettoja omista kappaleistaan.[2]
Erilaiset versiot ja tulkinnat on mielenkiintoisia. Jos biisi on toistettu samanlaisena kuin ap, niin eipä siinä olekaan mitään ihmeellistä.
Musta on kiinnostavaa kuunnella uusia versioita tunnetuista kappaleista. Vielä kun ne saattaa esittää joku artisti, jonka myös ylittää sen totutun kaavan, johon on ehkä jumahtanut omassa tuotannossaan. Uutta sekä kappaleista että artistien kyvyistä. Tai sitten vaan joutuu toteamaan, että joku on tosi rautainen ammattilainen noissa tulkinnoissa, vaikkei nyt tosi paljon uutta toisikaan.
Se on kiinnostavaa, jos joku kappale ikään kuin herää henkiin ihan eri tavalla uutena versiona ja niinhän on käynytkin.
Vastapainona sarjassa on paljon draamallista toistoa ja melko yllätyksettömiäkin tulkintoja.
10 jatkaa. Sarjahan myös toistaa paljon itseään, joka jaksossa
-"tutustutaan" paremmin ja päivän artisti kertoo "hauskoja ja viihdyttäviä juttuja"
-toiset myös päivittelevät kuinka päivän artistista "paljastui uusia yllättäviä puolia"
-väliosiossa leikitään aina "hauskoja leikkejä" ja syvennetään näin mielikuvaa osallistujista
-ja vaikka kyyneleet ovatkin aitoja niin sitten aina halaillaan ja kyynelehditään toisten tulkintojen aikana.
Ekalla kaudella idea oli vielä tuore ja laulut sekä artistit olivat pääosissa ja itkut sivutuotetta. Nyt itkut ja liikuttumiset ovat pääantia ja kaikki muu tehdään vain, jotta saataisiin niitä kyyneliä.
Erilaiset eli eri genrejä ja eri sukupolvia edustavat artistit esittävät toistensa kappaleita. Ei cover/karaokeversioina, vaan omina versioinaan. Ja laittaa starboja hiukan astumaan ulos omilta mukavuusalueiltaan kun joutuvat esittämään itselleen epätyypillisiä kappaleita. Samalla on tarkoitus hiukan avata yleisölle millaisia nämä lööpeistä ja mainosjulisteista tunnetut hahmot ovat ihmisinä, mistä he ovat kiinnostuneita, mitä eri kappaleet heille merkitsevät, millaisia vaiheita heillä on uransa aikana ollut, vähän ehkä tulee joskus esille myös joitain siviilielämän juttuja artistin omasta näkökulmasta, omakohtaisena kokemuksena kerrottuna, roskalehtien kirkuvien otsikoiden sijaan.
Mikä tässä nyt on niin vaikeaa?
Musta on ollut ihan mielenkiintoista kuulla eri versioita ja osa kappaleista on oikeasti ollut hyviä.
En tajua miksi tuosta kyynelehtimisestä on tehty se juttu. Artistit varmaan kokevat omat kappaleensa hiukan henkilökohtaisimpina ja merkityksellisimpinä kuin joku random-kuuntelija, joka ei edes välttämättä pidä artistista ollenkaan. Taitelijat myös monesti ovat vähän omanlaisiaan luonteita, niissä piireissä tunteiden näyttäminen ja ISOT reaktiot ovat luonnollisempia, sallitumpia ja odotetumpia kuin tavallisten pulliaisten keskuudessa.
Itse olen ollut Apulanta-fani niin kauan kuin bändi on ollut olemassa ja aion kyllä vahdata joka jakson ja seurata Tonin puheita ja eleitä ja tekoja silmä kovana. Pääseepähän näkemään pienen vilahduksen siitä millainen tuo tyyppi ehkä on lavan ulkopuolella. Onko sosiaalinen ja rempseä, ärsyttävä viisastelija, ujo möllöttäjä vai mitä. Ja innolla odotan myös versioita Apulannan kappaleista.
Ja vaikken ole ollenkaan mikään Vesku-fani, niin oli musta aika koskettavaa se tämän illan jakson paatoksellienn tunnelma. Jotenkin ne puheet kuolemasta, se kun ei voi enää soittaa kun diabetes tuhonnut ääreishermot, että kaduttaa kun jättin niin paljon asioita tekemättä ja nyt ei enää voi jne. Näki, että tyyppi tiedostaa tuskallisen selvästi oman kuolemansa läheisyyden. Ja myös ymmärtää ja myöntää kuinka on itse valinnoillaan myötävaikuttanut nykyiseen tilaansa, että on raihnainen ja heikko, että kroppa vetelee viimeisiään.