Autismiako? Vai mitä voisi olla?

Ainakaan tuossa sepustuksessasi ei ollut mitään, mikä viittaisi kehityshäiriöön tms. Itselläni on 6- ja 9- vuotiaat " terveet" pojat ja pitäisin omituisena, jos aina noudattaisivat mukisematta käskyjä, jos aina heti kuulisivat/kuuntelisivat ohjeitani jne. Ehkä lapset ei tykkää sinusta tai ovat vaan ujoja, jos eivät koko ajan silmiin katsele.. Tuon ikäiset, varsinkin pojat tönii usein, eikä 6- ja 8-vuotiaat " normaalit" lapset osaa aina ratkaista ongelmiaan keskustelemalla. Jätäpä naapurin muksut diagnosoimatta ja keskity omaan elämääsi. Kyse taitaa olla vain kasvatuseroista eli vieraat on löysemmin kasvatettu ja omasi tiukasta kurista kärsivä pikku robotti.

Vaikeahan tuon perusteella on mitään diagnoosia tehdä. En pahalla ketään arvostele, mutta se mitä itse näen ja koen, sekä kuulen lapseltani, pistää miettimään, että onkohan tuollaiselle käytökselle jotain syytä.

Katoppa autismista http://www.autismiliitto.fi/index.phtml?s=37 ja muutenkin netistä löytyy tietoa eri käytöshäiriöistä, kun kerran täällä niihin ei saa asiallisia vastauksia :)

Kuulostaa aika samanlaisilta lapsilta kuin oma kummipoikani (6v), joka sai pari kk sitten diagnoosiksi asperger.

ihan pakko on kommentoida, ettei hyvä kotikasvatus=rajat tarkoita tahdottomaksi pikkurobotiksi alistettuja lapsia. Tänä päivänä Suomessa kasvaa suuri joukko rajatta rehottavia pentuja, jotka eivät tule pärjäämään koulussa tai työelämässä, koska heille ei ole laitettu alkeellisiakaan rajoja tai opetettu sietämään pettymyksiä/ olemaan kohteliaita.

mutta tietysti sen vuoksi, että olen lukenut siitä ja aspergerista paljon kirjallisuutta viime aikoina lapseni adhd:tä miettiessäni. Kun vieraat lapset vaikuttavat ikäisiään nuoremmilta, heille on toisteltava tottelemisen vuoksi asioita, on tönimistä (se on varmaan tavallista voimakkaampaa, kun siihen kiinnität huomiota), katse harhailee, tulee mieleen monikin lukemani kuvaus adhd:sta. Asperger-lapset tulevat toiseksi mieleeni. Ymmärrän hyvin, että sinua, ap, asia mietityttää ja varsinkin, jos vieraat lapset ovat selviä adhd-lapsia, ongelmatilanteita voi tarkkaavaisuusongelmien, unohtelujen tähden olla sen verran paljon, että se voi olla teille, joilla on terveet lapset itsellänne, hyvinkin rasittavaa. Minäkin suosittelisin etsimään netistä lisätietoa mutta ennen kaikkea, kun sitä lisätietoa voi olla vaikea tulkita välillä, suosittelisin sinua keskustelemaan jossakin vaiheessa lasten vanhempien kanssa, vaikka se sitten onkin kamalan herkkä asia ja voi johtaa siihen, että nämä siitä loukkaantuvat. Ihan vain sen vuoksi, ettei ongelmatilanteita tulisi niin paljon, että lapset turhautuvat toisiinsa, loukkaantuvat turhaan toisen käytöksestä. En tietenkään voi olla varma, ovatko pojat myöskään kumpaakaan oireyhtymää mutta senhän tietenkin tiedostit jo kysyessäsi ja varmaan eniten ajattelit, että viitteitä saadessasi voisit helpommin sitten etsiä lisätietoa aiheesta sitten netistä tai kirjastosta. Vaikutat fiksulta ihmiseltä, kun uskallat ja yleensä kysyt tälläisiä asioita minusta! Toivottavasti löydät hakemasi tiedot ja niistä saat apua. Hyvää kesää!

" niin kiinnostaisi tietää mikä, niin ehkä ymmärtäisi paremmin kyseisten lasten käyttäytymistä ja " hölmöilyjä" ."

On kiva, että suhtaudut noin. Yleensä näillä palstoilla kun halutaan tuomita vanhemmat, kun lapsia " ei ole kasvatettu" (vaikkei kasvatuksella ole asian kanssa mitään tekemistä) ja olla mahdollisimman vähän tekemisissä erilaisten lasten kanssa.



Terv. AS-pojan äiti

minä myöskin erityislapsen äitinä ilahduin siitä, että joku terveitten lasten vanhempi ottaa nimenomaan tuollaisen asenteen, että ottaa selvää, miten eri tavalla suhtautua lastensa kavereihin, kun nämä ovat erityislapsia, kuten vaikuttaa ilmiselvästi olevan (anteeksi, jos olen väärässä) ap:n vaikuttimena kysymykseensä, eikä ole ensimmäisenä neuvomassa lapsiaan leikkimään joidenkin toisten lasten kanssa. Erityislapset saavat tosiaan paljon syrjintää ja kärsivät siitä enemmän kuin muut arvaisivatkaan. On aika välttämätöntä, jos haluaa lastensa olevan erityislasten kavereita eikä jatkuvasti joutuvan kärsimään esim. tönimisessä kovasti, että terveitten vanhemmat saavat tietoa käyttäytymisen syystä. Todellakin on niin, että kotikasvatuksella ei voida mitenkään karsia kaikkea terveitä häiritsevää käytöstä kaikissa erityislapsi-tapauksissa, vaikka kuinka yritettäisiin. Ilman muuta on myös sellaisia lapsia, joilla ei ole rajojakaan, lisäksi myös jostain syystä häiriintyneitäkin lapsia on aina, mutta erityislapsetkin leimautuvat huonosti kasvatetuiksi tai häiriintyneiksi helposti enkä ainakaan itse erityislapsen äitinä ihan kaikille puistotutuille lähde kertomaan, miksi lapsi käyttäytyy poikkeavasti puistossa ja että hänellä on neuvolankin mielestä selvät rajat kotikasvatuksessa (mitä hän erityislapsena tarvitseekin ja kaikki hyvät kotikasvatuksen periaatteet on yritetty viimeisen päälle toteuttaa).