Lue keskustelun säännöt.
Olen "kulissi"avioliitossa ja se on minulle enemmän kuin ok
19.08.2014 |
Ollaan miehen kanssa alusta asti oltu lähinnä ystäviä. Meillä on kolme lasta, sillä molemmat olemme niitä kovasti halunneet. Seksiä harrastamme pääasiassa muiden ihmisten kanssa, mutta kakkosvaihtoehtona toisemme. Yhdessä harrastamme seksiä noin kaksi kertaa vuodessa. Yhteiselo toimii hyvin, molemmat saavat omaa aikaa ja antavat sitä toiselle. Omat makuuhuoneet, mutta kotiin ei tuoda vieraita miehiä/naisia panemistarkoituksessa jos lapset ovat kotona.
Olemme toistemme parhaita ystäviä, emme rakastavaisia siinä mielessä, mitä parisuhteessa yleensä ollaan. Minulla on asiat todella hyvin, mitään en muuttaisi.
Kommentit (26)
Emme salaa asiaa lapsilta. Lapset tietävät kyllä että äiti ja isä on parhaita ystäviä keskenään. Emme koe sen vaikuttavan heihin millään tavalla negatiivisesti, sillä arvostamme toinen toisiamme ystävinä ja ihmisinä. Perhe-elämämme on ihanaa ja lapset vaikuttavat onnellisilta.
Toki he saattavat ihmetellä asiaa kun hieman kasvavat, mutta emme salaa sitä asiaa heiltä, että olemme "vain" ystäviä. Seksielämästämme emme puhu heille tietenkään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän lapse voi oppia läheistä käytöstä omilta vanhemmiltaan, kun ollaan kaveripohjalla. Ja kun lapsien kaverit saavat asian tietää, niin on siinä teidän lapsilla kestämistä.
Annatte hienon mallin lapsillenne siitä millaista äitin ja isin välinen rakkaus on. Hienoa, taputukset. He osaavat sitten ottaa teistä mallia isoina.
En näe mitään kummallista tai epäilyttävää asiass. Kyllähän tuontapainen "epänormaali" suhde voittaa kaikki perinteiset moniongelmasuhteet, joissa yhdistyy esim. väkivalta, alkoholi ja henkinen väkivalta.
Kyseessä on kunnon vanhanaikainen avioliitto, jonka tarkoituksena on perheen perustaminen. Ehkä myös taloudellinen liittoutuma? Kuvio on ilmeisen toimiva, kunnes jompi kumpi rakastuu ulkopuoliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nelilapsisen perheen 23-vuotias esikoinen. En ole koskaan nähnyt vanhempieni pussaavan, halaavan, hellittelevät, olevan toisen kainalossa ym. He ovat ennemminkin kahden hengen joukkue, jotka pyörittävät perhettä. Molemmilla on muutoin ihan omat juttunsa, eivätkä he koskaan tee yhdessä mitään, mikä ei liity meihin lapsiin. Harvoin sellaistakaan. He puhuvat (ja tappelevat) vain perheen käytännön asioista sopiessaan ja meihin liittyvistä asioista, muuten elävät rinnakkain omia elämiään.
Asiaa ei ole meille koskaan sen kummemmin selitelty, vasta vanhempana sitä on tullut ajatelleeksi, ettei vanhempien avioliitto taida mikään rakkausliitto olla. Ehkä se on sellaisena joskus alkanut, mutta tilanne on ollut tällainen niin kauan kuin muistan, ja on vaikea kuvitella mitään muuta. Kaikki on kuitenkin aina toiminut, ja jokainen meistä on saanut kaiken mitä tarvitsee, vaikkei kotimme ole koskaan ollut täynnä rakkautta, hellittelyä ja siirappia. Minusta on kasvanut tasapainoinen nuori nainen, ja minulla on hyvä parisuhde, johon vain harvoin vaikuttavat kotoa saamani parisuhdemallit.
Hetki sitten kun asuin vielä kotona, olin tavallaan vanhempieni joukkueen kolmas jäsen, kolmas aikuinen kotona (pikkusisarukset minua huomattavasti nuorempia, yksi lähes samanikäinen mutta asuu muualla). Yhdessä kerrattiin pienempien kuulumiset ja sovittiin kuka vie kenetkin harkkoihin/käy kaupassa/laittaa ruokaa minäkin päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan on ihan yleinen parisuhdemalli länsimaiden ulkopuolella. En näe tuossa mitään pahaa niin kauan kuin se on molemmille ok.
Tuohan on ihan normaalia vähänkään laajemmalla perspektivillä kuin 1900–2000-luvun Eurooppa.
Voisitteko kuvitella rakastuvanne ulkopuolelle ja joskus muuttavanne erikseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon kylöä, että jos molemmat ovat samoilla linjoilla, niin tuo toimii oy perhe ab:n mallina.
mutta MIKSI IHMEESSÄ halusit tehdä lapset sellaisen kanssa, jota et rakasta? Miksi et halua kokea romanttista rakkautta? Sitä et voi tuossa kuviossa kokea kenenkään kanssa, koska romanttinen rakkaus ei jaa toista ihmistä.
Toimii tasan niin kauan kuin kumpikaan ei tapaa sitä oikeaa rakkautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi? Miksi ette perusta perhettä sellaisen kanssa jota rakastatte? Mitä järkeä tuossa on? Voisitko selittää, en ymmärrä.
Onpas av mammoilla ollut helppo elämä, kun elämän rakkauden löytäminen on helppoa. Siinä vain valitsee ja pyöräyttää mukuloita.
Eli siis, eivät kaikki ihmiset koskaan löydä sellaista osapuolta, kenen kanssa olisi tulisesti ollut rakastunut. Pikemminkin varmasti suuri osa nykyisistäkin avioliitoista on enemmälti kompromissiratkaisua toiselta osapuolelta. Etenkin naiselle luo aikalailla paineita se, ettei lisääntyminen ole mahdollista kuin pienen osan elämästä, jolloin se parhaimmalta vaikuttava vaihtoehto (vaikkakaan ei oikea rakkaus) on hyvä ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa avioliitoista on pitemmän ajan päästä järkiavioliitto. Miksi sitä pitäisi vaihtaa jos kuitenkin suhteessa on ollut myös ne huippuhetkensä.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 13:55"]
Eihän lapse voi oppia läheistä käytöstä omilta vanhemmiltaan, kun ollaan kaveripohjalla. Ja kun lapsien kaverit saavat asian tietää, niin on siinä teidän lapsilla kestämistä.
[/quote]
Ole kolmikymppinen ja kasvoin perheessä, jossa koskaan nähnyt isäni ja äitini hellyydenosoituksia (suutelu, seksi, jne) toisille, eikä meillä kotona muutenkaan tunteista tai seksistä puhuttu. En silti kokenut, että tämä mitenkään traumatisoi omaa tunne-elämääni. Tiedän, että isäni ja äitini rakastavat toisiaan sekä tiedän, että he rakastavat minua ja veljiäni (meitä on kyllä halailtu lapsena ja aikuisenakin, sekä osoitettu välittäminen monella tavalla). En edes haluaisi tietää mitään isäni ja äitini kahdenkeskisestä seksielämästä.
Ihan normaali minusta tuli, vaikken mitään vanhempieni välistä romantiikkaa koskaan todistanutkaan.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:38"]
Miksi? Miksi ette perusta perhettä sellaisen kanssa jota rakastatte? Mitä järkeä tuossa on? Voisitko selittää, en ymmärrä.
[/quote]
Kokemuksesta voin kertoa, että rakkautta ei välttämättä löydy. Itselle kävi juuri niin ja lapset, joita niin toivoin itselleni, jäivät haaveeksi rakkautta etsiessä. Jos olisin tiennyt, että en löytäisi miestä joka rakastaisi minua ja minä häntä, olisin ilman muuta solminut parisuhteen jonkun hyvän miehen kanssa, joita kyllä oli jonoksi asti tarjolla.
Minä luulen, että aika suuri osa suomalaisista parisuhteista on juuri tuollainen, erotuksena ap:n juttuun vain se, että ap ja puolisonsa ovat sen myöntäneet ja saavat "täydennystä" luvan kanssa muualta. Ei tarvitse kärvistellä liitossa, jossa ei intohimoa yksinkertaisesti ole, ei tarvitse kyräillä ja syytellä toista.
Suuri osa kulahtaneista avioliitoista joko jatkuu hamaan loppuun asti kulahtaneena tai sitten petetään toista salaa.
Ap:n liiton kaltainen liitto sopisi minullekin paremmin kuin hyvin. Kun vielä "uskaltaisin" ottaa sen puheeksi tuon omani kanssa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2014 klo 15:00"]
Uskon kylöä, että jos molemmat ovat samoilla linjoilla, niin tuo toimii oy perhe ab:n mallina.
mutta MIKSI IHMEESSÄ halusit tehdä lapset sellaisen kanssa, jota et rakasta? Miksi et halua kokea romanttista rakkautta? Sitä et voi tuossa kuviossa kokea kenenkään kanssa, koska romanttinen rakkaus ei jaa toista ihmistä.
[/quote]
Ja miksei muka voi jakaa toista ihmistä? Se, että sinulla sellainen ei toimi, ei tarkoita, että joillakin ei.
Minusta on selvää, että nämä liitot loppuvat ennen pitkää. Hassua mennä naimisiin tietäen, että viimeistään lasten poismuuttaessa eroamme
Ja kuika kauan on tarkoitus koittaa asia salata lapsilta? Ja mitä luulette, että vaikuttaa lapsiin, kun heille teidän tapa selviää?