Onko teillä muilla yhtä ehdottomia "ystäviä"?
Vai onko vika minussa... mutta useamman kerran nyt muutaman vuoden sisään on käynyt niin, että minut on heivattu elämästä tuosta noin vain ja sellaisen tilanteen jälkeen, että en ole saanut selittää sanomisiani tai jotain, mitä olen/en ole tehnyt. Esimerkiksi, kaksi kertaa on ollut kyse väärinkäsityksestä ja kahden välikäden tiedoista koskien minun sanomisiani ja se on johtanut välien katkaisuun ilman, että olen saanut edes puolustautua :(
Minua on muutenkin välillä kohdeltu todella tylysti, niin olisi kiva tietää, onko minulla kohtalotovereita. Tai saada vinkkejä, mitä teen väärin?
Kommentit (13)
Etkö voi vaikka sähköpostina laittaa korjausta väärinkäsitykseen / omaa näkökantaasi? Jos toinen ei halua tavata eikä vastaa puhelimeen, noin voisi kumminkin yrittää selvittää.
Potku perseelle vaan. Ei ystäviä kohdella tuolla tavalla.
Sinä et tee mitään väärin. "Ystäväsi" on äkkipikainen, kyykyttävä mulkero.
Mihin sosiaaliluokkaan kuulut, ap? Omissa piireissäni ei tuollaista äkkivääryyttä harrasteta.
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:23"]
Etkö voi vaikka sähköpostina laittaa korjausta väärinkäsitykseen / omaa näkökantaasi? Jos toinen ei halua tavata eikä vastaa puhelimeen, noin voisi kumminkin yrittää selvittää.
[/quote]
Yritin. Toinen väärinkäsitys koski yleistä keskustelua jota käytiin Facebookissa omilla nimillä ja kuvilla. "Ystävä" otti siitä nokkiinsa, ja antoi sitten tulla oikein olan takaa totuuksia minusta ja nimenomaan sähköpostilla. Kyyneleet silmissä kopion sen, mitä olin kirjoittanut FB:hen ja avasin sanomaani niin hyvin kuin osasin. Mutta ei se auttanut. Vaikka puhuin yleisellä tasolla, hän oli sitä mieltä että haukuin häntä. Koskee lapsia tämä aihe.
Toinen oli kanssa ihan kamala tilanne, jossa avauduin yhdestä unelmasta ensimmäisen kerran kenellekään, ja ystäväni jotenkin suuttui minulle siitä. Sanoi, etten voi haaveilla mitä vain kun olen perheellinen, että ei hänkään voi. Taas kyyneleet silmissä sitten sanoin, etten tiedä, mitä sanoa ja lähdin tilanteesta pois. Olin sitten kuulemma "pyöritellyt silmiäni" hänelle ja muuta sellaista, ja sain sitten häneltäkin oikein aimolatauksen sitä itseään - tällä kertaa Fb:n välityksellä.
Minulla on todella kurja olo. Olen nyt näiden jälkeen lakannut oikeastaan pitämästä yhteyttä kehenkään sen erityisemmin. Jos näen tuttuja niin juttelen heille, mutta en enää tee muuta. En jaksa enkä uskalla. Minun on muutenkin aina ollut vaikea ystävystyä ja tulla toisille ihmisille tärkeäksi, ja nyt kävi näin kahdesti. Ap
[quote author="Vierailija" time="11.09.2014 klo 13:36"]
Mihin sosiaaliluokkaan kuulut, ap? Omissa piireissäni ei tuollaista äkkivääryyttä harrasteta.
[/quote]
Huokaus. No en mihinkään kaikkein korkeimpaan. Jos näitä termejä haluat käyttää, niin olen "nainut ylöspäin" ja yritän nyt itse saada kasaan oikeutta hakea opiskelemaan yliopistoon. Ap.
Nuo asiat kuulostaa kyllä todella teinimeiningiltä. Ei ole normaalia että joku suuttuu tuollaisista. Etsi parempia kavereita.
Varmaankin näille dumppajille on kasvanut ajan kanssa eri tekemisistäsi/sanomisistasi semmoinen raivopallo takaraivoon ja kun se viimeinen tikki tulee, se räjähtää. Eivät osaa kertoa heti kun joku mättää vaan patoavat tunteita sisällään. Kannattaa etsiä ystäviä muualta ja unohtaa nämä. Ette vaan sopineet toisillenne. Se ei tarkoita, että sinussa olisi vikaa.
Kuulostaa siltä, että nuo"ystäväsi" eivät ole tyytyväisiä omaan elämäänsä. Ei kukaan voi kieltää keneltäkään unelmia. Se, jos itse ei voi haaveilla asioista, on oi voi. Sulla on OIKEUS unelmiin. On myös hyvin outoa, että ihminen ottaa itseensä yleisluontoisen toteamuksen. Kertoo tuosta ihmisestä itsestään jotain. Ei voi sanoa muuta kuin ettet ole menettänyt mitään menettäessäsi tuollaiset "ystävät".
Älä ota niistä taakkaa itsellesi. Rohkeasti vain tutustumaan uusiin ihmisiin omana itsenäsi. Jos yliopistoon menet, löydät sieltä uusia tuttavia, ehkä ystäviäkin.
Kuulostaa tosiaan teineiltä nuo ihmiset, huhuh!
Ootko aatellu että onko sulla Aspergerin syndrooma? hae googlesta niin löydät tietoa.
Joskus ihmiset on käsittämättömiä ja jos asioita ei voi sopia, niin anna vain olla. Harvoin on kyse siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mut asiat pitäis pystyä ottaan inhimillisesti. Kannattaa kysyä itseltä, olisiko onnellisempi näiden ihmisten kanssa vai yksin.
Yleensä kavereita ilmaantuu, vaikka siihen menisikin aikaa. Ja yksinolo voi olla joskus jopa parempi vaihtoehto.
No mitä ne väärinkäsitykset on koskeneet?