Menee hermot kollegaan! (sis. avautumisen)

Olen töissä melko miesvoittoisella alalla ja suurin osa työkavereista on todella rentoja ja mukavia. Hermoja kiristää ainoastaan eräs naispuolinen, suunnilleen samanikäinen kollegani. Hän on ollut firmassa hieman minua pidempään, teemme osittain samoja työtehtäviä, mutta meillä on toisistaan eroavat päävastuualueet. Tietyiltä osin olen häneen esimiesasemassa, mutta en siis kuitenkaan suora esimiehensä.

Päällisin puolin tämä kollega on kohtelias, kyselee kuulumisia ym., mutta harrastaa jatkuvaa piilovittuilua. Hänellä tuntuu olevan rajaton aika päivästä kytätä toisten tekemisiä, ja jos hän löytää jotain, jota ei ole suunnilleen väännetty rautalangasta, tai mikä pöyristyttävämpää, näyttää virheeltä, nostaa hän hirveän haloon, syyttelee sormella osoittaen ja riehuu siitä, miten sellainen on anteeksiantamatonta. Mikäli häntä puolestaan (mahdollisimman kohteliaasti) muistuttaa jostain tekemättömästä/väärin tehdystä asiasta, alkaa valitus siitä, miten _hirveä_ kiire hänellä on ja miksi ei ole aikaisemmin mitään sanottu. Mutta ei mitään, toki hän marttyyrimaisesti heittää kaikki nämä kiireelliset hommansa sivuun vain auttaakseen, sillä ilman hänen panostahaan hommaa ei saada hoidettua.

Hänellä on myös tapa työllistää kaikkia muita aivan turhilla asioilla: suunnilleen joka toisessa hänen lähettämässään työsähköpostissa minä olen cc:na, vaikka asia olisi jotain, mikä ei kuulu tehtäviini millään tavalla, ja välillä jopa olen laittanut hänelle suoraan kommenttia, että jokin asia on sellainen, mistä en tarvitse infoa. Jos kyse puolestaan on jostain hommasta, mitä häntä ei kiinnosta hoitaa, hän yrittää siirtää sen jonkun toisen harteille vetoamalla siihen, millainen alan asiantuntija tämä toinen on (vaikka siis edelleen olisi kyse juuri hänen alueestaan).

Henkilökohtaisella puolella erostani kuultuaan hän käyttäytyi hyvin vahingoniloisesti, kyseli esimerkiksi palaveritilanteessa teennäisen säälivänä monen ihmisen kuullen, että miten nyt olen selvinnyt sinkkuna ja miten tulen toimeen uudessa, pienessä asunnossani (mikä ei nyt edes oikeasti ole kovin pieni). Tuolloin hän onneksi rauhoittui siinä vaiheessa, kun kerroin, että pitkään en ole ollut onnellisempi, ja minulla on kyllä oikein hyvä uusi suhde meneillään. Tästä huolimatta hän kuitenkin muistaa aina hehkuttaa tuoretta kihlautumistaan ja kaikkea, mitä hän miehensä kanssa on tehnyt ja suunnitellut. 

Olen yrittänyt erilaisia lähestymiskeinoja häneen: alkuvaiheessa suhtauduin avoimesti ja kunnioittavasti, olihan hän ollut firmassa minua pidempään, aina olen ollut ystävällinen ja kohtelias, yrittänyt hieman olla jopa vapaa-ajalla tekemisissä kanssaan. Selkeistä virheistä, mitkä vaikuttavat muidenkin työhön, olen yrittänyt puhua rakentavasti ja syyttelemättä, ja muutenkin olen pyrkinyt olemaan mahdollisimman konkreettinen. Jonkun kerran olen joutunut mainitsemaan hänen esimiehelleen, kun tämän kollegan hoitamatta jääneestä työtehtävästä aiheutui vaikutusta jo firman talouteenkin. Useammalla minun alaisellani on mennyt todella kovin hermot tähän kollegaan, ja heille olen toki häntä jopa puolustellut, enkä missään vaiheessa ilmaissut omia henkilökohtaisia mielipiteitäni tämän toiminnasta. Mielestäni näiden muiden turhautuminen on kyllä ihan oikeutettua, sillä tämä nainen ei heihin ole mitenkään esimiesasemassa, mutta latelee silti käskyjä ja syytöksiä aivan kuin se kuuluisi hänen päätehtäviinsä.

Nyt tuntuu, että keinot alkaa vähitellen olla käytetty hänen kanssaan, ja koska en sotajalallekaan haluaisi alkaa, kaipaisinkin hyviä neuvoja, miten toimia tämän naisen kanssa. Miten selvityä menettämättä hermojaan ja pääsemällä eroon tuollaisen käytöksen kohteena olemiselta?