Työssäkäyvät (pikkulasten) vanhemmat, ehdittekö harrastamaan?
Meillä alkaa syksyllä päiväkoti (yli 3v lapsi) alkuun osa-aikaisena mutta sitten oma työaikani muuttuu 100%. Tällöin mies alkaa tekemään 4pv viikkoa ja lapsi siirtyy siihen.
Kysymys kuuluu, ehditkö saamaan omaa-aikaa harrastuksiisi tarpeeksi hektisessä arjessa? En haluaisi MILLÄÄN luopua minulle tärkeästä liikuntaharrastuksesta (perus jumpparijäsenyys), se on ollut aina iso osa elämääni ja nyt vasta saanut takaisin. Onko arki mahdollista järjestää niin että oma aktiivinen (3-4krt viikossa) ei olisi pois kauheasti lapselta? Sali aukeaa klo 5 ja ajattelin parina aamuna viikossa ennen töitä käydä ainakin salilla. Sitten ehkä yhtenä arki-iltana? Kertokaa kokemuksianne!
Kommentit (16)
Itse jätin salijäsenyyden pois, kun palasin töihin. Liikaa poissa olisin sit perhettä ajatellen, kävin salilla 4krt viikossa. Mulla ei mahd. käydä aamuisin. Mut ei haittaa, koen ajan perheen kanssa tärkeämmäksi nyt, ja työajan omaksi ajaksi.
En ehdi, yhtään. Mutta ihmiset ovat erilaisia, ehkä sinä ehdit ja jaksat. Teen kyllä myöskin tavanomaista 40 tuntia pidempää työviikkoa.
En kerkeä. Olen yh ja ei mitään mahdollisuutta omaan aikaan..ei ole ollut kohta 4-vuoteen.
Ei ehdi koska haluan viettää aikaa lapsenkin kanssa.
Yritän ehtiä.. mutta useimmiten teen 9 h työpäivää niin vähälle jää. Tosin lenkillä voin käydä silloinkin, kun lapset ovat menneet nukkumaan.
Iltaisin, viikonloppuisin, aikaisin aamulla ja työajalla. Eli aina ehtii, mutta erilaista joustamista se vaatii, kuin ennen. Treeniaika on myös nykyisin selvemmin pois nukkumisajasta tai perheen kanssa vietetystä ajasta, mutta ilmankaan ei selviä.
Joku varmasti ehtii mutta itselläni, kuten 10:kin kirjoitti, se aika pitäisi ottaa joko lapsen kanssa vietetystä ajasta tai yöunista. Siksi käyn vain satunnaisesti. Yritän ottaa hyötyliikuntaa, eli kun kävelen niin kävelen reippaasti, kun nousen kerroksiin niin menen portaita jne. Pitäisi siirtyä työmatkapyöräilyyn.
No ehtii jos haluaa. Itse en halunnut ottaa niin paljon aikaa perheeltä pois.
24h josta lapsilla menee ainakin 9h nukkumiseen ja toiset saman verran töissä ja päivähoidossa. Eli jää 6h päivä. Siihen sitten kaupassakäynnit, kotityöt ym. lähtee helposti pari tuntia. Jäljelle jäävästä neljästä tunnista en todellakaan raaski enkä halua uhrata 2h harrastuksiin.
Vähän harmittaa, mutta tätähän tää on.
Järjestelykysymys... Itse ehdin, mutta minulla esm. työmatka on 5 min, eli siihen ei päivässä kulu aikaa. Käyn viikonloppuisin, ja viikolla usein 30 min jumpissa. Niitä onneksi on minun salilla runsaasti. Myös saliohjelman voi uudistaa niin, että se vie vain reippaat puoli tuntia. En ajattele, että se aika on perheeltä pois. Teen sen sijaan vaikkapa kotitöitä paljon sitten kun lapset nukkuu, meillä käy siivooja joka toinen viikko jne.
Teen täyttä työpäivää enkä ehdi juurikaan harrastaa. Ennen lapsia kävin uimassa tai salilla kolmesti viikossa, nyt nuo molemmat ovat jääneet. Työpäivän jälkeen kotona riittää kotihommia ja lasten kanssa haluan viettää aikaa myös ihan vaan olemalla.
Jos käyn vaikka lenkillä lasten mentyä nukkumaan, en itse saa unta riittävän ajoissa. Ennen lapsia en arvannut että joutuisin luopumaan liikuntaharrastuksista käytännössä ihan kokonaan. Moni tosiaan pystyy liikkumaan säännöllisesti vaikka lapsia onkin, minä näemmä en. :/
Viikonloppuisin tulee jonkin verran pyöräiltyä tms., mutta tosiaan aika satunnaista tää mun "treenaaminen" nykyään on. Yritän tunkea liikuntaa niihin väleihin mihin saan mahtumaan; kävelen tai pyöräilen esimerkiksi osan työmatkasta ja käyn kaupassa myös kävellen.
Olen ehtinyt harrastaa vasta kun lapset olivat 6-10, silloin heidät saattoi jättää kotiin keskenään reiluksi tunniksi, että pääsin kuntosalille. Sitä ennen aika meni vuorotöihin ja kotitöihin. Totaali-yh olin tuolloin.
Edellä vastanneilta kysyn harrastaako teidän miehet? Meillä molemmat harrastaa ja useasti silloin kun lapset menneet nukkumaan (juoksu jne.). Molemmat käyvät töissä ja hoitavat kotia eli molemmille on selvillä kuka tekee ja mitä milloinkin. Stressaavassa työssä on tärkeää päästä nollaamaan ja koen, että ostan liikunnan harrastamisella terveitä lisävuosia.
Kiitos vastauksita, vähän sen suuntaista kun ajattelinkin... En haluaisi tosiaan millään luopua siitä(kin), eihän tämä elämä lapsen saamisen jälkeen ole muuta kuin säätämistä ja juoksemista vuositolkulla...
Meillä siis mies tulee viemään lapsen joka päivä tarhaan, omat työt alkaa nimittäin 7.30-8.00. Sitä ennen ehtisin hyvin käymään vaikka parina arkiaamuna kuntosalilla. Lisäksi kyllä taitan ympäri vuoden työmatkat pyörällä, mutta tämä lähinnä sen takia että ajokorttia ei ole ja bussit on hitaita ja maksaa.
Toivottavasti sitä nyt edes se yksi ilta/viikonloppuhetki irtoaisi yhteen/kahteen jumppaan. Meillä mies ei harrasta mitään muuta kuin kesäiltaisin 1-2krt viikossa jalkapalloa. Käy satunnaisesti ystävänsä kanssa lenkillä jota ei tosin niin ikään useimmiten päästetä sinne, joten sekin harvakseltaan.
Ehdit aivan hyvin.