Lue keskustelun säännöt.
Mitä hyviä puolia siinä että on yksi lapsi?
18.11.2013 |
Haluaisin kuulla mitä hyviä puolia on siinä että on "vain" yksi lapsi? Te joilla on yksi lapsi (eikä enempää tule syystä tai toisesta) : mikä siinä on parasta?
Meillä on mieheni kanssa yksi lapsi ja olemme miettineet myös toista. Joskus tuntuu että tämä yksi ihana lapsemme (8kk) kuitenkin riittäisi. Raskautuminen oli vaikeeta ja kesti pari vuotta ja sekin pelottaa. Itselläni on yksi sisarus ja olemme erittäin läheisiä, joten tiedän myös mikä rikkaus sisarus voisi mahdollisesti olla, niin lapsellemme kuin meillekin.
Kommentit (17)
No ainakin se, että voi keskittyä täysillä vaan siihen yhteen.:) En siis halua vähätellä monen lapsen vanhempia, mutta tarkoitan sitä, että ei tarvitse jakaa huomiota lasten kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlainen matkustus, liikkuminen ja harrastaminen on helppoa. Aina voi mennä lapsen iän ehdoilla ja valita juuri hänen ikäänsä ja osaamiseensa sopivia juttuja.
Kiukuttelua ja riehumista on varmasti vähemmän kotona kuin isoissa perheissä.
Taloudellisesti on helppoa ja ei tarvitse miettiä, riittääkö rahat vaikkapa kunnon talvivarusteisiin tms. Harrastuksia ei tarvitse jättää hinnan takia. Ei tietysti kaikissa isommissakaan perheissä tarvitse rahan takia harrastuksia rajoittaa, mutta jos lapsi ihastuu johonkin kalliiseen lajiin, niin on ihan eri juttu taloudellisesti, jos yksi perheessä pelaa lätkää kuin että kolme pelaa lätkää.
On aikaa keskustella lapsen kanssa, paneutua juuri hänen juttuihinsa, auttaa läksyissä, lukea iltasatua, tehdä asioita juuri hänen kiinnostuksen mukaan jne. Voi olla aktiivinen sekä luokkatoimikunnassa että harrastuksen vanhempainkerhossa (monilapsissa perheissä ei varmaan ehditä revetä kaikkialle).
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 11:46"]
Onhan siinä materian kannalta hyviä puolia: riittää pienempi asunto, pienempi auto, kaikki kulut vain kertaalleen. Näitä puolia on ollut pakko keksiä, kun toista lasta ei saada vaikka haluttaisiin.
[/quote]
Olen pahoillani ettette saa toista lasta vaikka haluaisitte. Sitä osittain pelkään itsekin.
Meillä on iso talo jossa makuuhuoneita riittäisi ja autossakin olisi tilaa. Olemme kuitenkin meidän yhdestä lapsesta niin kiitollisia, luulimme että jäämme lapsettomiksi. Materia asiat ovat hyvä esimerkki mutta itselle niin merkityksettömiä.. Tarkoitan siis että se ei tulisi olemaan meille se ratkaiseva asia.
Tuleeko kenellekään muita hyviä puolia mieleen?
vanhemmilla on enemmän aikaa yhdelle lapselle, sitä kun ei lapsiperheissä koskaan tunnu olevan tarpeeksi. Aikaa vie mm. harrastukset, koulunkäynti yms, jos on monta lasta, pitää aina miettiä, kenen kanssa ehtii tehdä mitäkin.
Ehkä ei joudu isovanhemmaksi. Riski ainakin on pienempi. Vähemmän velvollisuuksia vanhana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä keksin vaikka mitä hyviä puolia! Oon toista kertaa raskaana ja vähän hirvittää. Meillä on 2-vuotias lapsi, joka on tosi helppo. Toinen lapsi ei välttämättä olekaan niin helppo.
Muuten, toista kertaa raskaaksi tuleminen voi olla helpompaa. TUota ekaa yritettiin 1,5 vuotta ja toisen tekemiseen riitti yksi kerta.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 11:54"]
No ainakin se, että voi keskittyä täysillä vaan siihen yhteen.:) En siis halua vähätellä monen lapsen vanhempia, mutta tarkoitan sitä, että ei tarvitse jakaa huomiota lasten kesken.
[/quote]
Tätä olen miettinyt paljon. Pystyisi olemaan enemmän läsnä lapsen elämässä kun olisi yksi lapsi. Ennen lapsettomuuttamme olimme molemmat jo päättäneet että haluamme kaksi lasta, eli mitään suurperhettä emme koskaan halunneetkaan. Nyt mietimme olisiko parasta näin, olla ihan kolmistaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 11:59"]
Kyllä mä keksin vaikka mitä hyviä puolia! Oon toista kertaa raskaana ja vähän hirvittää. Meillä on 2-vuotias lapsi, joka on tosi helppo. Toinen lapsi ei välttämättä olekaan niin helppo.
Muuten, toista kertaa raskaaksi tuleminen voi olla helpompaa. TUota ekaa yritettiin 1,5 vuotta ja toisen tekemiseen riitti yksi kerta.
[/quote]
Meidän lapsi on myös "helppo" ja olemme päässeet kyllä todella helpolla: vauva on todella hyväntuulinen ja tyytyväinen tapaus. Olen myös miettinyt sitä että mitä jos toinen lapsi olisikin erittäin vaativa? Vaikka tiedostan että kyllä sitä jotenkin vaan jaksaa nekin joilla näin on.
Meillä tai siis minulla on lääketieteellinen syy siihen miksi en tule raskaaksi ilman hormoneja, joten tuskin raskaaksi tuleminen olisi sen helpompaa toisella kertaa. Lapsettomuus oli todella rankkaa aikaa.
Ap
lue vaikka tämä viestiketju: http://www.vauva.fi/keskustelu/3888430/ketju/ma_vihaan_tota_kakaraa
eihän se viestiketjun aloittaja varmasti vihaa lastaan, mutta on varmasti raskasta kun esikoinen on kiukettuluiässä ja vauvaakin pitäisi jaksaa hoitaa....
ja en siis mitenkään tuomitse tms. tuon viestiketjun aloittajaa, normaaleja tunteita nuo ovat, mutta kun tämän ketjun ap kyseli hyviä puolia siinä, että on vaan yksi lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän monella tuttavalla on se tilanne, että kaksi lasta koetaan normiksi ja on jotenkin päivänselvää, että tehdään se toinenkin. Asiaa ei kyseenalaisteta. Sitten ollaankin ihan poikki, kun on kaksi pientä ja koko ajan väsyttää eikä yhtään jakseta nauttia lasten kanssa olosta tai harrastamisesta tai mistään. Suoritetaan vaan sitä, että saadaan ruoka pöytään ja lapset nukkumaan. En tiedä, onko siinäkään järkeä.
Juuri se mahdollisuus keskittyä kunnolla lapseen ja siinä samalla ylläpitää myös omaa elämää (työssäkäyntiä, harrastusta). Arki ei välttämättä mene samalla lailla suorittamiseksi.
Yksi hyvä puoli voi olla myös se, että lapsen saa tarvittaessa helpommin hoitoon. Kahden tai kolmen lapsen hoito vaatii jo tietynlaista "harrastuneisuutta", mutta moni ottaa helpommin yhden lapsen hoitoon lyhyemmälläkin varoitusajalla.
Yhden lapsen vanhempana on myös mahdollista tavallaan myös olla enemmän mukana lapsen kaverisuhteissa ja tukea niitä, antaa lapsen pyytää kaveria yökylään tai ottaa lapselle kaveri mukaan vanhempana jollekin pienelle reissulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo lasten saaminen hoitoon on kyllä niin totta! Yhden lapsen saa tarvittaessa yökylään melkein minne vaan. Joku lapsetonkin kaveri/sisko/sukulaistyttö ottaa yhden yökylään, yhden kanssa touhuaminen on ihan kivaakin puuhaa. Kolmen tai neljän lapsen saaminen yökylään on jo ihan eri juttu. harvoin onnistuu yhteen paikkaan kaikki kerralla eikä varsinkaan jollekin lapsettomalle.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="18.11.2013 klo 11:54"]
No ainakin se, että voi keskittyä täysillä vaan siihen yhteen.:) En siis halua vähätellä monen lapsen vanhempia, mutta tarkoitan sitä, että ei tarvitse jakaa huomiota lasten kesken.
[/quote]
Tätä olen miettinyt paljon. Pystyisi olemaan enemmän läsnä lapsen elämässä kun olisi yksi lapsi. Ennen lapsettomuuttamme olimme molemmat jo päättäneet että haluamme kaksi lasta, eli mitään suurperhettä emme koskaan halunneetkaan. Nyt mietimme olisiko parasta näin, olla ihan kolmistaan.
Ap
[/quote]
Teet niin kuin parhaaksi näet. :) Me ollaan miehen ja pojan kanssa kolmisin ja olen oikein tyytyväinen näin. Lapseni saa riittävästi tarvitsemaansa huomiota ja tukea ja arkikaan ei ole kovin stressaavaa.
Harkitsimme mekin toista lasta, mutta päätimme, että parempi näin. :)
t. Tuo kolmonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan perheen ainokaiset osaavat keskimäärin jakaa paremmin asioita toisten lasten kanssa kuin monilapsisten perheiden lapset. Toisin se ei tapahdu automaattisesti, vaan riippuu kasvatuksesta, mutta keskimäärin jakaminen ja toisten huomioiminen onnistuu paremmin.
Esikoisten älykkyys on noin 5 yksikköä parempi kuin perheen muiden lasten, jotta lasten keskimääräinen älykkyys on siten parempi. Jos perheeseen syntyy toinen lapsi ennenkuin esikoinen on 4-vuotias, esikoisen koettu mielenterveydellinen hyvinvointi heikkenee jonkin verran. Jos esikoinen jää ainoaksi, ei ole sitäkään harmia.
Kaikessa perhetilanteissa on hyvät ja huonot puolensa.
Lämmin kiitos kaikille vastanneille.. Olette antaneet ajattelemisen aihetta. Olen myös miettinyt että kadummeko esimerkiksi 10 vuoden päästä sitä ettemme yrittäneet toista lasta. Sitähän ei tietenkään voi tietää etukäteen. Yritämme miettiä asiaa jokaiselta kantilta. Kuulen myös mielelläni lisää ajatuksia jos jollekin tulee mieleen jotain.
Ap
Heipsis,
Minäkin liityn tähän keskusteluun mukaan, näin matti myöhäisenä.
Meillä on yksi lapsi -syystä tai toisesta, se on nyt tässä keskustelussa sivuseikka.
Esikoinen on rauhallinen ja hyväntahtoinen eka luokkalainen. Hänellä on paljon kavereita, sillä
asumme tuoreella ok -talo alueella.
Tyttäreni ollessa ainut lapsi pidän tärkeätä kasvattaa hänestä sosiaalisesti taitavaa. Tavoitteenani on ollut se ettei hänestä näkyisi NIIN paljo se että on ainokainen. Tärkeimpänä pidän sitä "näkymättömyyttä" sosiaallisissa suhteissa.
Tyttäreni on kyllä luonostaankin rauhallinen ja hyväntahtoinen. Hän on joutunut esim. jakamaan karkkinsa, tarkoitan että ostamme kaupasta yhden karkkipssin jonka kaadamme kippoon. Joskus hän on saanut ikioman lauantaipussi ja siitä osannut olla sitten iloinen :) Päiväkodissa tyttärestäni on pidetty kovasti ja kehuttu sitä että miten taitava ja jopa lahjakas hän on sosiaalisesti.
Hyviä puolia tässä on se että meillä on paljon aikaa tyttärellemne. Voime käydä usein 3-4 kertaa viikossa uimassa -koska hän pitää siitää kovasti. Myös meidän on ollut helppo käydä laskettelemadsa yms. Voimme tehdä asioita spontaanisti ja lapsemme ehdoilla.Toisinaan kysyn häneltä mitä hän haluaisi tänään tehdä ja suunnittelemme vapaa päivämme siten.
Hänellä on usein kavereita yökylässä tai hän on yökylässä kavereilla. Hän on päässyt kaverin perheen mukana kesällä rannalle koko päiväksi ja uimahalliin sekä luistelemaan..Me olemme myös ottaneet hänelle kaverin mukaan esim.kylpylää.
Emme koe ettei meillä olisi mieheni kanssa tarpeeksi aikaa myös toisillemme, harrastuksiin ym. Aikaa on paljon! Ehkä eniten kaipaan tytyäreni kanssa vietettyä aikaa , sillä meillä on aina hänen ksvereitaan. Tämän vuoksi en innostu ajatuksista viedä tytärtäni 200km päähän mummolaan yökylään :( kun niinä harvoina hetkinä kun olemme kahden tai kolmen haluan käyttää ajan todella intensiivisesti tyttäreni kanssa olemiseen.
Toki päästän tyttäreni mummolaankin yökylään, mutta harvemmin..esim.syyslomalla jne..ja kesällä heidän kanssaan mökille.
On myös enempi jaksamista paneutua tyttären koulunkäyntiin ym ym..rahaa meill ei hirveesti oo ns.ylimäärästä, mutta yhdelke lapselle voi tarjota luksusta; esim.nuo uimahallissa läynnit useammankin kerran viikossa. Tuona hetkenä saan olla myös tytäreni kanssa..se on ihanaa..
Toisaalta olen alkanut kaipaamaan toista lasta...muttanäinkin on hyvä!
Onhan siinä materian kannalta hyviä puolia: riittää pienempi asunto, pienempi auto, kaikki kulut vain kertaalleen. Näitä puolia on ollut pakko keksiä, kun toista lasta ei saada vaikka haluttaisiin.