Lue keskustelun säännöt.
Kai minun täytyy ottaa laput silmiltäni (ystävyydestä)
16.01.2014 |
Olemme olleet ystäviä jo pari vuosikymmentä. Ystävyys on kestänyt monta asiaa, kuten toisen meistä avioitumisen, kun toinen oli yksinäinen sinkku, ulkomaille muuton ja paluumuuton, avioeron, lapsettomuuden, kun toinen oli raskaana jne. Mutta nyt olemme tulleet kai tiemme päähän. Vasta tajusin sen eilisiltana.
Ystävyytemme on luisunut jo vuosia sitten siihen, että hänen asiansa, elämänsä ja tilanteensa on meillä pääaiheena. Minun asiani ovat sivuaiheena, jos ollenkaan aiheena ja jos, vain kun minulle tapahtuu jotain sen verran mullistavaa, että siitä on kiinnostavaa hetken jutella.
Eilen sitten kerroin erään elämääni koskevan ison asian tekstarilla. Ei vastausta. Niin tyypillistä! Ainahan tämä näin menee, että tulee "kiireitä" ja vaikka mitä yhtäkkiä juuri silloin, kun minä otan yhteyttä, mutta että taas.
Vihdoin tuli viesti kiireistä, oli vietävä äitiä lääkäriin ja kauppaan ja kuskattava sinne sun tänne lapsia, mutta puhutaan myöhemmin.
Jotenkin tuli vaan se kuuluisa viimeinen pisara ja asian täydellinen tajuaminen ja ahaa-elämys. Tein testin. Laitoin viestin, jossa kyselin hänen kuulumisiaan, varsinkin erästä häntä kiinnostavaa asiaa.... vastaus tuli minuutissa, ja uusi viesti 10 minuutin välein asiasta. Yhtäkkiä olikin aikaa kirjoittaa - taas kerran - hänen asioistaan puoli iltaa.
Taitaa olla nyt aika astua takavasemmalle. Sääli. Mutta näin epätasapainossa olevaa ystävyyttä en jaksa enää.
Muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (17)
Mitä jos et olisi niin nainen vaan sanoisit tälle ystävälle miltä susta tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 18:04"]
Niin. Kai on ihan normaalia, että haluaa puhua itsestään. On minullakin tarve puhua asioistani ystävilleni. Mutta minusta ystävyyteen kuuluu se, että aina joskus vaikka pinnistämällä pinnistää (joskus on pakko, jos ei ole ihan hirveän kiinnostunut kuuntelemaan) vastavuoroisuuteen, koska tietää, että tuolle toiselle on tärkeää saada puhua tuo asia sydämeltään. Ja sitä tilannetta eli kuuntelemista helpottaa se, että sitten vastavuoroisesti pääsee itse ääneen myös.
Mutta jos se jää sellaiseksi pysyvästi eli että se toinen on aina äänessä ja sen toisen asiat on päällimmäisenä ja se koko ystävyyssuhde on ikäänkuin fanittamista ilman vuorovaikutusta, se ensin hämmentää, sitten tuskastuttaa ja lopulta alkaa raivostuttaa.
Niin, miksi ei sitten sanota ajoissa tuollaisille. Koska tilanne muuttuu usein tällaiseksi niin pikkuhiljaa vuosien kuluessa, ettei sitä oikein alussa edes huomaa. Usein se tapahtuu sellaisessa käänteessä, jolloin ystävä tarvitsee tukea elämän kriisissä. Lopulta koko se ystävyys keikehtaa sen toisen kuunteluksi ja tukemiseksi. Sellaisesta on vaikea päästä taas takaisin tasapainoiseen suhteeseen, sitä vaikeampi mitä pitempi se toisen tukemiseen käytetty aika on ollut.
On aika vaikea yhtäkkiä töräyttää, että ystävyytemme on ihan yksipuolista ja kertoa, miten kaikki vaivaa, kun toiselle se tulee ihan puun takaa. Harva pystyy ottamaan sellaista palautetta asiallisesti vastaan.
[/quote]
Miten tuollaisen pystyy sanomaan toiselle, niin että toinen ei ota nokkiinsa? Koska onhan tuo aika noloa käytöstä. Itseä ainakin hävettäisi niin, että koettaisin torjua "syytöksen".
Kai tuo olisi pitänyt tajuta jo ajat sitten eikä vasta eilen.
Valitettavasti on. Itse joudun tekemään saman parhaalle ystävälleni jo 30 vuoden takaa. Tähän mennessä olen antanut paljon anteeksi, ja hyväksynyt sen että hänen asiansa ovat "tärkeämpiä", koska minulla ei ole lapsia. Mutta kun viime kesänä jouduin kokemaan elämäni pahimman surun ja olin henkisesti romahduspisteessä, enkä saanut häneltä mitään tukea, päätin että ehkä on aika jättää tämä ystävyys. Toki ollaan väleissä ja yhteydessä, mutta en enää luota häneen enkä yritäkään mitään syvempää yhteyttä hänen kanssaan. En myöskään halua enää osallistua kuuntelijan roolissa hänen elämäänsä.
Sinun kannattaa varmaan jättää hänet ihan hyväksi kaveriksi, eikä enää yrittää mitään sen syvällisempää ainakaan juuri nyt. Ehkä tulee vielä toisenlaisiakin aikoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon tehnyt itsekin noita testejä ja aina tosiaan käy noin :( Tekstaria pukkaa...ja pukkaa...
Kai täällä niitäkin ketjun lukijoita on, jotka teette toisille näin. Voisitteko kertoa, miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oletteko selvinneet jo tuosta lapsettomuusprosessista ja se keissi on siis käsitelty? Miten hän käyttäytyi lapsettomuuden aikana, kuunteliko myös sun tunteesi?
Tuli vaan mieleen, koska tuon kuvauksen perusteella ystäväsi vaikuttaa aikalailla tahattomasti lapsettomalta.
En ymmärrä yhtään niitä, jotka "ymmärtävät" että anna ystävällesi aikaa. Oikeasti tässä elämässä asiat menee niin, että jos ystävä on on esim. vuosia toiminut itsekkäästi ystävyydessä, niin todellakaan se kurssi ei siitä muutu!
Jotkut ihmiset saatuaan miehen, lapset, kivan kodin ja lomamatkat yms. muuttuvat hyvin minä-minä-minun lapset- minun mies- minun koti-minun ongelmani- minun työni- minun lomani ihmisiksi. Enkä todellakaan sano tätä kateudella (itsellänikin on nuo kaikki edellä mainitut asiat) vaan kokemuksella!
Monet ihmiset muuttuvat elämän varrella; toiset ovat tosi kivoja nuoruudessa ja osaavat olla kivoja ystäviä tällöin, mutta jotain sitten tapahtuu, kun elämä keskiluokkaistuu. Alkaa se minä-minä elämä.
Vinkki siis minulta: unohda se ystäväsi, sure menetetty ystävyys kunnolla mutta älä palaa kuvioihin mukaan. Ensin tekisin niin, että yrittäisin ottaa asiaa esille, mielestäni parasta olisi sanoa suoraan ja rehellisesti mutta syyttämättä miltä sinusta tuntuu, ja miten olet tullut omasta mielestäsi kohdelluksi. Jos ystäväsi on kypsä ja oikeasti sinusta ja ystävyydestänne kiinnostunut, herää tästä itsekkyydestään ja alkaa oikeasti antamaan tilaa myös sinulle ystävyydessänne. Ja jos vetää herneet nenään tai alkaa kieltää tilannetta tmv. niin unohda ystäväsi ja ystävyytenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikö tuo ole tyypillistä jokaiselle?
Jos otetaan oma asia puheeksi, kai jokainen innostuu.
Silti tuo on väärin tuo epäsuhta.
Niin. Kai on ihan normaalia, että haluaa puhua itsestään. On minullakin tarve puhua asioistani ystävilleni. Mutta minusta ystävyyteen kuuluu se, että aina joskus vaikka pinnistämällä pinnistää (joskus on pakko, jos ei ole ihan hirveän kiinnostunut kuuntelemaan) vastavuoroisuuteen, koska tietää, että tuolle toiselle on tärkeää saada puhua tuo asia sydämeltään. Ja sitä tilannetta eli kuuntelemista helpottaa se, että sitten vastavuoroisesti pääsee itse ääneen myös.
Mutta jos se jää sellaiseksi pysyvästi eli että se toinen on aina äänessä ja sen toisen asiat on päällimmäisenä ja se koko ystävyyssuhde on ikäänkuin fanittamista ilman vuorovaikutusta, se ensin hämmentää, sitten tuskastuttaa ja lopulta alkaa raivostuttaa.
Niin, miksi ei sitten sanota ajoissa tuollaisille. Koska tilanne muuttuu usein tällaiseksi niin pikkuhiljaa vuosien kuluessa, ettei sitä oikein alussa edes huomaa. Usein se tapahtuu sellaisessa käänteessä, jolloin ystävä tarvitsee tukea elämän kriisissä. Lopulta koko se ystävyys keikehtaa sen toisen kuunteluksi ja tukemiseksi. Sellaisesta on vaikea päästä taas takaisin tasapainoiseen suhteeseen, sitä vaikeampi mitä pitempi se toisen tukemiseen käytetty aika on ollut.
On aika vaikea yhtäkkiä töräyttää, että ystävyytemme on ihan yksipuolista ja kertoa, miten kaikki vaivaa, kun toiselle se tulee ihan puun takaa. Harva pystyy ottamaan sellaista palautetta asiallisesti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se kaverisi vaan ole hoksannut asiain laitaa.
Asetelmaan tottunut. Jos se luulee että kaikki hyvin?
Minun ja kaverini ystävyys on monta kertaa ollut katkolla. Aina on hänen miesongelmat, masennukset, uudet miesystävät ja ilo niiden kanssa. Jos olen kysy yt palvelusta, aluksi ollaan luvattu, mutta sitten olen joko saanut viime hetkellä viestin et sori ei käykää on menoja tän uuden ihanan tyypin kanssa, tai on migreeni, tai liian väsynyt tai ex-ukon kans paha riita menossa taitaitai. On myös monta kertaa käynyt niin että kun ollaan sovittu jotain, niin saan huomata siinä vaiheessa kun kaveria ei näy tai kuulu, että sopimus ilmeisesti on purkautunut. Nyt taas pitkän tauon jälkeen alkoi tulla viestejä että "mulla on ikävä sua ja meidän ystävyyttä, ja lupaan etten enää petä sun luottamusta ja lupaan olla parempi kaveri. Tässä on vaan niin paljon ollut sitä ja tätä ja masista ja plaplapla, että meni vähän alamäkeä elämä." Juu, sitä alamäkeä ilmeisesti ollut sen 11 vuotta mitä meidän kaveruus kestäny, koska aina on ollut hän ja hänen ongelmansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12 jatkaa.... Siis ollaan myös sovittu tapaamisia että saatais nähdä toisemme, mutta nekin on melkein aina mennyt mönkään sen takia että hänellä on jotain estettä tai ongelmaa.....
12 jatkaa.... Siis ollaan myös sovittu tapaamisia että saatais nähdä toisemme, mutta nekin on melkein aina mennyt mönkään sen takia että hänellä on jotain estettä tai ongelmaa.....
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 16:58"]
Kai täällä niitäkin ketjun lukijoita on, jotka teette toisille näin. Voisitteko kertoa, miksi?
[/quote]
No minä teen joskus nykyään. En haluaisi ja se tuntuu pahalta. Mutta, olen aina ennen ollut ystävyyssuhteissani ns. ovimatto ja antanut minua kohdella miten huvittaa.. Varsinkin parin ystävän kanssa tällä hetkellä taidan tuota valitettavasti tehdä. Ennen aina olen kuunnellut heidän elämän hienot kääneet ja minun asioihin on vastattu vain "okei" tyyliin tai jätetty vastaamatta.. Nykyään kun hehkuttavat elämäänsä mullistavia asioita vastaan itsekkin vain okei. Eli tavallaan heijastan heidän käytöstään. en nyt tiedä ymmärsikö joku mitä tarkoitin.
tunnistan niin monet tässä ketjussa mainitut asiat. Mulla on myös mitta täynnä "ystävää". Pari vuotta sitten meillä oli kriisi, puhuimme silloin siitä, että olen ollut paljon kuuntelijan roolissa. Hänkin halusi avautua siitä kun ei ole kokenut suhdettamme aina vastavuoroisena. Mutta sen jälkeen roolini on säilynyt kuuntelijana eikä voi kiistää ettei kuuntelijaa olisi tarvittu. Nyt olen samalla tavoin kypsä kuin ketjun ap. Ystäväni tuskin osaisi kertoa mitä minulle kuuluu, jos joku sitä kysyisi.