Lue keskustelun säännöt.
uusi talo on miehen maksama, en tunne tätä kodikseni
22.09.2013 |
Meillä on vaikeasti kehitysvammainen lapsi, jonka omaishoitaja olen oman työni ohessa. En ole pystynyt tekemään täyttä työpäivää vuosiin lapsen kouluunviemisten- ja hakujen takia, lisäksi minulle on tullut paljon possaoloja lapsen tutkimusjaksojen ajoilta.
En siis ole kuuminta hottia työnantajani silmissä, olenkin ollut aina se, jo9ka on ensimmäisenä lomautettu, kun firman työtilanne on heikko.
Eli joka talvi 1-2kk. Toisaalta olen silloin saanut hoitaa asioita ja myös levätä, lapsi on todella vaativa, mutta en tahtoisi häntä laitokseen laittaa.
Eli käytännössä mies on ollut se, joka on suurimman taloudellisen vastuun kantanut. Hänellä on lisäksi jotain perintönä tullutta omaisuutta, itselläni karkeasti ilmaisten "tuulen huuhtoma perse"
Tilanne ahdistaa, koska olen kuitenkin aina tottunut tekemään töitä ja itseni olen elättänyt 17- vuotiaasta saakka, jolloin minut heitettiin kotoa.
Tahtoisin osallistua yhteisiin menoihin tasapuolisesti, koska nyt tunnen ettei minulla ole mitään sanaa sanottavana uuden talon (ei siis talomme) rakennusratkaisuista, materiaaleista ym. Mies päättää kaikesta, koska hän on se, joka maksaa.
Muutenkin on ollut aika rankkaa viime vuodet, ja nyt tämä asia masentaa minua, kun en voi tuntea kotia ihan oikeasti kodikseni. Olen kuin joku tunkeilija tai loinen, hyödytön kiviriippa.
Kommentit (4)
Olisikohan käynti psykologilla paikallaan. Sinulla taitaa olla paha identiteettiongelma, jota olosuhteet ovat korostaneet. Pitäisi varmaan alkaa itsenäistyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen kovakallo oli myös minun eksäni, tosin sillä erotuksella, että myös minun nimeni kelpasi talolainapapereihin. Kehtasi vielä aluksi mainostaa rakennusprojektia yhteiseksi, mutta sitten kun sai nimet papereihin, talosta tulikin yhä selkeämmin hänen talonsa. Olin kuulemma loinen ja hän omien sanojensa mukaan elätti minut. Palkkatulojani ei nimittäin laskettu, koska palkkani oli niin mitätön hänen tuloihinsa verrattuna. Minulla ei ollut mitään sanomista taloon eikä sen ulkonäköön. Mies omi talonrakentamisprojektin täysin itselleen, silti hän syyllisti minua siitä, että en osallistunut projektiin. Ihan vain sen vuoksi, että hän kielsi minua työntämästä nenääni koko asiaan.
Muutaman vuoden katselin sitä menoa ja meininkiä talon ympärillä, sitten muutin lasten kanssa pois. Saa pitää talonsa. Olisin lahjoittanut talolainastakin oman osuuteni hänelle, mutta se ei kelvannut ukolle. Piti hoitaa asia muuten pois päiväjärjestyksestä.
Tsemppiä ap!
Ehdotan nyt kunnon keskustelua miehen kanssa, kirjoita hänelle vaikka kirje tai pitkä sähköposti, jos tuntuu ettei keskusteluyhteyttä ole. Kerro tunteistasi. Miettikää yhdessä mitä perheenä haluatte: onko mies valmis laittamaan lapsenne laitokseen tai jäämään itse kotiin - eli ymmärtääkö hän, että sinun kotona olemisesi mahdollistaa hänen töissä olemisen, vaikka lapsi ja vastuu hänestä on kuitenkin yhteinen. Sinä teet todella tärkeää ja arvokasta työtä kotona - vaikka se onkin yhteiskunnan suunnalta täysin aliarvostettua.
Nyt pitäisi kuitenkin rakentaa koti PERHEELLE. Onko mies suunnitelmissaan ajatellut, mitä lapsenne tarvitsee tai mitkä ratkaisut helpottaisivat sinun työtäsi omaishoitajana lapsen kasvaessa (huoneiden sijoittelu, näköyhteydet tiloista toiseen, kodinhoitotoimintojen järkevä sijoittaminen arjen erityistarpeisiin nähden, riittävästi nosto ja siirtotilaa lapsen huoneeseen ja pesutiloihin yms.)?
Herättelisin häntä myös siihen, että talo on kallis investointi ja olisi hyvä, että kaikki tuntevat sen kodikseen - ja nyt et selvästikään tunne. Aikooko hän jatkaa tällä kokoonpanolla eteenpäin?
Meillä rahatilanteiden ero ei ole yhtä räikeä, mutta koko ajan (äitiyslomat ja työttömyydet) on menty sillä, että kumpikin laittaa yhteisiin menoihin yhtä suuren prosenttiosuuden tuloistaan - ja omistusosuudet on silti puoliksi esim. talosta. Toki sillä rikkaammalla jää enemmän rahaa myös omaan käyttöön ja meillä mies on sijoittanut esim. veneeseen (joka on siis nyt 100% hänen ja hän saa päättää siihen liittyvistä asioista, mutta toki myös maksaa huollot jne omasta pussistaan) ja minä taas tuhlaillut matkusteluun ystävine kanssa yms. Miten tämä toimisi teillä?
Kovapintainen Äijä sulla ilmeisesti.
Naiset on kyllä nimittäin maailman sivun päättäneet "rakenneratkaisut, materiaalit ym." vaikka mies onkin maksanut :D