Tunnekeskeinen pariterapia. Kellään kokemuksia?

Mietin vain tuota terapiamuotoa kun se kuulostaa kiinnostavalta. (Jos et tiedä, niin katso googlella) Varmaan vielä aika harvinainen. 

Mietin myös pariterapian tarvetta, kun mitään isoja ongelmia ei ole, ei varsinkaan miehen mielestä, mutta minusta tuntuu, että paremminkin voisi mennä. Itse en ole niin tyytyväinen parisuhteeseen kuin ennen. Meillä ei ole riitoja, mutta sekin on osa ongelmaa. Miestä ei huvita riidellä, hän ratkaisee asiat aina jotenkin, niin että ei synny riitaa. Kivahan se on, kun ei ole hirveitä, repiviä riitoja, mutta minusta ajaudumme eri suuntiin. Tai ainakin minä ajaudun. 

Ihastuin toiseen mieheenkin ja saan lätistä tästä miehestä omalle miehelleni niin paljon kuin sielu sietää, ja hän vain kuuntelee?! Mitään ei ole tapahtunut siinä suhteessa, mutta pelkään, että jos tulisi mies, jonka aloitteesta tapahtuisi, niin mä menisin. Enkä halua. Meillä on 2 lasta. 

En oikein ymmärrä, miten tilanne on se, että mulla on paha olla, ihastun ulkopuoliseen ja mieheni vielä vaan kuuntelee minua, kun kerron, että kaipaan sen toisen perään. Mieheni voisi ihan hyvin sanoa minun puolestani, että "en kuuntele tuota enää yhtään". En siis ase ohimolla pakota häntä kuuntelemaan. Sitten mieheni mielestä meillä on kaikki ihan hyvin.