20-vuotias tyttäreni meni kihloihin 26-vuotiaan "poika"ystävänsä kanssa..

Et voi hyväksyä sitä että aikuinen tyttäresi on onnellinen? On siinäkin äiti...

Miksi et voi hyväksyä? Mitä ongelmaa suhteessa on?

Porvoossa taas tapahtuu?

Vai oletko jotenkin pimeä, ap?

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 12:06"]

Miksi et voi hyväksyä? Mitä ongelmaa suhteessa on?

[/quote]

En ole ap, mutta mua ainakin häiritsisi tuo ikäero ihan suunnattomasti. Toinen on juuri teini-iästä aikuisuuteen kipuava nuori nainen, toinen on jo siinä iässä, että on vakituinen työpaikka ja lapsetkin alkavat olemaan ajankohtaisia. Melkein kolmekymppinen.

Täytyy varmaan käydä porvoossa, kun siellä on niin paljon tapahtumia.

No eksäni 37 v. ehdotteli 20-vuotiaille naisille yhden illan juttuja netissä, sain hänet kiinni. Ei ole kuitenkaan vielä niin kovin vanha kuulemma... ja jos homma "toimisi", voisi jatkaakin tapailua...Mitä olisit ap tuosta tuumannut? Jos olisit saanut tietää, että tapailee 17 v. vanhempaa miestä? Mun mielestä tuo 6 v. ei ole paha ollenkaan.

Koita muistaa, että "sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia". Tyttäresi on aikuinen ihminen, hänellä on ollut jo vuosia kestänyt suhde kihlattunsa kanssa. Kyse on sinun ja sinun välisestä ongelmasta, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä kihlaparin kanssa.

Tyttäresi varmaan hyväksyt, teki hän millaisia elämänvalintoja tahansa? Jos vävy ei ole sinulle mieleen, niin so what? Hän on tyttäresi elämänkumppani, ei sinun. Kaikista ihmisistä ei arvitse pitää, mutta ihmisten, varsinkin omien lastensa valintoja pitää kunnioittaa. 

Ikis! Suo olikin jo ikävä <3

no mies voi olla vasta vaikka yli kolmekymmentä ennen kuin haluaa lapsia, noin päin ikäero sentään parempi, jos olisisvat molemmat 20v niin mies voi olla tosi lapsellinen. pitäiskö tytön elää 30vuotiaaksi ja vasta sitten sitoutua.

äiti(?) ap minkä ikäisenä itse menit avioon yms?

Hei, 26v "miehet" on ihan poikia vielä :D Esimerkiksi oma veljeni on tuon ikänen ja hän ja kaverinsa ovat ihan kakaroita. Ei toi ikäero ole mitään. 

Täh. 6 vuotta ikäeroa ei ole mitään. Mulla ja mun miehelläkin on 8 vuotta eikä se tunnu missään ja harva mies nykyisin haluaa lapsia kuin vasta 40-vuotiaana...  Se mitä sun 20-vuotias tyttäresi puuhaa ei kuulu enää sinulle, kun ikää on tuon verran. 

Minä olin vuotta vanhempi alkaessani seurustelemaan mieheni kanssa, johon minulla on kuuden vuoden ikäero. 18-vuotiaana ikäeron vielä huomasi elämäntilanteessa ja tuttavissa, mutta vähän päälle parikymppisenä tilanne tasoittui eikä enää tuntunut missään, eikä enää aikoihin ole lähisukulaisetkaan kommentoineet. Eli sun ei ap tarvitse tehdä muuta kuin muutama vuosi, niin pääset asiasta yli etkä enää tule ajatelleeksi asiaa ollenkaan.

Meillä ei ollut mitään erityistä haittaa edes nuorempana ikäerosta: Minä elin tavallista opiskelijaelämää, olin opiskelijavaihdossakin, eli en jäänyt mistään parikymppisen elämässä paitsi vaikka mies olikin jo eri elämänvaiheessa. Ikäerosta huolimatta minä olin aikanaan se, joka enemmän kiirehti lasten hankkimista, monilla miehillä ei biologinen kello tikitä eikä hän kokenut asialla mitään kiirettä, joten hän ei minua hoputtanut perhe-elämään yhtään aiemmin kuin olin itse valmis. Eikä sitä voi suunnitella, että pariskunta olisi aina samassa elämäntilanteessa oli ikäeroa tai ei. Nyt olen lähes 40 v ja opiskelen taas, eli taas ollaan eri elämäntilanteissa, eikä siihen vaikuta ikäero mitään.

Minun miespuolinen ystäväni 27v muutti juuri tyttöystävänsä kanssa 20v yhteen.En näe siinä mitään ihmeellistä tai ongelmaa eikä näe ketään muukaan. :O Ehkä just parempikin olla vanhemman miehen kanssa, jos haluaa sitoutua, ne parikymppiset miehet harvemmin on valmiita moiseen. Eikä se ikä aina edes kerro kaikkea. 

Jos kyse olisi n. 20 v. ikäerosta, ymmärtäisin huolehtimisesi...itse en moisesta huolta tyttärieni kyseessäollessa huolehtisi, jos mies muuten on hyvä. Olisin iloinen, jos on hyvän miehen tytär löytänyt!

Anteeksi, mutta miten se että heillä on joku koira kertoo mitään suhteen kestävyydestä :DD camoon ei se ole mikään lapsi, se on karvainen haiseva elukka jonka voi viedä piikille jos ei jaksa hoitaa. Ei siinä ole kiinni mitään vastuuta

Hei.

Itse olen 18v ja muutin 3kk n seurustelun jälkeen avoliittoon 32v mieheni kanssa ja onnellisia ollaan! Vanhemmat miehet vain ovat kypsempiä ja haluaa sitoutua, eikä mitän kissa hiiri leikkejä. Tärkeää on että haaveet/toiveet ovat samalla aaltopituudella ja jos suhde toimii niin mikäs siinä. Onhan presidentti sauli Niinistöllä ja hänen vaimolla jenni haukiollakin 28vuoden ikäero! Rakkaus ei todellakaan katso ikää. Tuollaiseen äitiin en haluaisi pitää välejä joka tuomitsee noin tyttärensä onnen. :-)

Mun mielestä kannattaisi vain hyväksyä suhde, vaikka se olisi vaikeaa.. tyttäresi on miehen kanssa onnellinen, niin etkö sinäkin voisi olla onnellinen tyttäresi puolesta ? Ajattele jos jonakin päivänä tyttäresi haluaa pistää välit poikki kanssasi, vain siksi ettet hyväksy heidän suhdetta. Tyttäresi rakastaa miestään.

Tapasin nykyisen mieheni ollessani 20-vuotias. Tuolloin mieheni oli jo päälle kolmekymppinen. Nyt meillä on perhe ja kymmenen yhteistä vuotta takana. Onneksi vanhempani hyväksyvät mieheni alusta asti ja niinpä ovatkin nyt tiiviisti mukana meidän ja lastemme elämässä. Koeta sinäkin päästä ajatuksistasi eroon. Tyttäresi on selvästi tosissaan ja 26-vuotias on nuori vielä!

AP, onko siinä vävykokelaasa jotain muutakin "vikaa" kuin mielestäsi liian korkea ikä? Onko hän juopporatti, renttu, yhteiskunnan elätti, sottapytty, pahasisuinen, väkivaltainen ...? Täytyy olla jotain muutakin kuin 6 vuoden ikäero, jos äitimuori tosissaan ruikuttaa, että tyttö meni kihloihin "väärän" miehen kanssa.

Toisaalta, eräs kollegani urputti pitkän aikaa, kun ainokainen tytär alkoi seurustella työkaverinsa kanssa. Molemmat olivat siinä 25-vuotiaita. Kompastuskiveksi osoittautui miehen etunimi! Äiti ei tullut toimeen esimiehen kanssa, jolla sama etunimi kuin tytären miesystävällä. Vaan paripa nuorista tuli ja lienee äitikin jo antanut periksi nimivastenmielisyydelleen.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2013 klo 12:11"]

Koita muistaa, että "sinun lapsesi eivät ole sinun lapsiasi, he ovat itseensä kaipaavan elämän tyttäriä ja poikia". Tyttäresi on aikuinen ihminen, hänellä on ollut jo vuosia kestänyt suhde kihlattunsa kanssa. Kyse on sinun ja sinun välisestä ongelmasta, jolla ei oikeasti ole mitään tekemistä kihlaparin kanssa.

Tyttäresi varmaan hyväksyt, teki hän millaisia elämänvalintoja tahansa? Jos vävy ei ole sinulle mieleen, niin so what? Hän on tyttäresi elämänkumppani, ei sinun. Kaikista ihmisistä ei arvitse pitää, mutta ihmisten, varsinkin omien lastensa valintoja pitää kunnioittaa. 

[/quote]

Ei tarvitse. Jokaisella on oikeus olla pitämättä ja hyväksymästä toisia. AP:lla on oikeus vaikka katkaista välit lapseensa jos niin haluaa