Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni nauttii raskaanaolosta?
15.01.2014 |
Itse rakastan olla raskaana :) Odotan nyt kolmatta viikolla 31 ja surettaa jo nyt ajatus, että tämä on viimeinen kerta. Olen nauttinut jokaisesta raskaudesta, pahoinvointia ei ole ollut kuin nimeksi, ja kasvava maha on aina yhtä ihana. Vauvan potkut ja liikkeet, kaikki. Olo on ollut hyvä, olen jaksanut kuntoilla ja puuhata kaikenlaista. Mies pitää kuin kukkaa kämmenellä :)
Muita samanlaisia joista raskaanaolossa ei ole mitään vikaa? Olen nyt nauttinut tästä viimeisestä raskaudesta ostamalla kauniita äitiysvaatteita (vaikkei niitä tarvitse kuin muutaman kuukauden) enemmän kuin aikaisemmin. Ja yritän nauttia joka hetkestä :)
Kommentit (33)
Puoliväliin asti oli ihan ihanaa (paitsi se pahoinvointi), mutta jostain rv 30 asti alkoi olla tukalaa. Vauva ei enää liikkunut keveästi, hän potki, nuiji ja muljui, tuntuu kuin sisäelimet olisi vaihtanut paikkaa. Lisäksi olin niin turvoksissa molemmilla kerroilla että olin kuin nisu-ukko. En kaipaa, vaikka hetkittäin tulee haikea fiilis koska kolmatta ei tule..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ensimmäistä ja viimeistä kertaa raskaana. En pidä tästä yhtään. Vielä olisi kuukausi jäljellä.
Mulla menossa vasta viikko 12. Ja tähän mennessä ainakin aika inhaa. Päätä särkee, selkä on kipeä, mahaa vihloo, koko ajan oksettaa ilman oksennusta, pelottaa keskenmeno tai kohtukuolema, seksiä ei tee mieli, huimaa, liikkua eijaksa, ajatus pätkii. Eli ihan perseestä!
Ap, täällä kohtalotoveri!! :) Olen todella nauttinut koko raskausajastani, se on ollut varmaan elämäni ihaninta aikaa. Nyt olen jo viikolla 41 ja odottelen vauvan syntymää kovasti, vaikka vähän on haikea mieli siitä, että nyt tämä raskausaika sitten loppuu...
En ole onneksi kärsinyt pahoinvoinnista tms. raskausvaivoista, vaan olen voinut älyttömän hyvin. Kiloja ei ole pahemmin tullut, vaan raskausvatsa on tosi kaunis ja siro. Iho ja hiukset ovat aivan mielettömän hyvässä kunnossa ja tunnen itseni tosi hehkeäksi kaikin puolin. Mies on käynyt minuun kuumana koko raskausajan ja seksielämämme on kukoistanut. Läheisiltä ja tutuilta olen saanut valtavasti positiivista huomiota ja muutenkin tuntuu että äidiksi tulo on lähentänyt minua moniin naispuolisiin kavereihini. :)
Tiedän, ettei kaikkien raskausaika ole näin ihanaa, siksi en hirveästi viitsi olotilaani julkisesti missään hehkuttaa, ettei kukaan turhaan pahoita siitä mieltään. Tähän keskusteluun uskalsin nyt kuitenkin vastata. :)
Hei, mitä noi lankkuliikkeet ovat? Itse olen miettinyt, että haluaisin tehdä jotain vatsalihasliikkeitä.
Olen viikolla 21. Toinen raskaus ja viimeinen. Surettaa jo nyt. Alku oli hankala: voin pahoin, olin väsynyt ja välillä mieliala heitti pahasti. Mutta nyt olo on loistava ja nautin niin kovin! Ihana tunne!
Vielä raskausajan kuntoilusta: mitä kaikkea teette? Minä olen vain lähinnä kävellyt ja touhunnut taaperon kanssa. Eli nostoja on tullut paljon, samoin konttaamista ja rattaiden työntämistä. Nyt olen miettinyt kuntosalilla ja uimassa käyntien aloittamista.
Ainoa harmi on se, että mies on sen verran väsynyt töistä, että minä en ole saanut kovin paljon hellyyttä. Tosin sitten kun muistutan asiasta, hän on ryhdistäytynyt hetkeksi, kunnes viikon päästä väsymys voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nauttinut molemmista raskauksista ekan kolmanneksen pahoinvointeja lukuunottamatta. Kaikenmoista kremppaa on kyllä ollut ja huoliakin, mutta siitä huolimatta molemmat raskaudet ovat olleet ihanaa aikaa.
Hep! Raskausaikana hiukset on kunnossa ja allergiaoireet loistaa poissaolollaan. Pahoinvointia ei ollut, mistään liitoskivuista en tiedä tuon taivaallista ja muutenkin olo oli kaikin puolin hyvä! Mikään himoliikkuja en ole koskaan ollut, mutta jaksoin olla ja elää kaikin puolin ihan tavallisesti: pitkiä shoppailureissuja vikalla viikolla ennen vauvan tuloa jne.
T. 2 lasta, BMI 29 raskauden alkaessa, molemmista + 13kg.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen lapsi tulossa, en ole nauttinut. Olen tuntenut itseni lähinnä ällöttäväksi hikimöllöksi joka turpoaa ja itkee. Ensimmäinen kolmannes ohi ja sen myötä väsymys ja pahoinvointi jne oireet on poistuneet tai lieventyneet, olo alkaa olla jo parempi ja hieman luottavaisempi. Odotan vauvan liikkeitä, uskon että sen jälkeen alan ehkä nauttia tästä olotilasta jos olo muuten pysyy inhimillisenä.
Ensimmäisestä raskaudesta nautin, olin hyvässä kunnossa ja jaksoin tehdä vaikka mitä. Oksentelin kyllä 3 kuukautta, mutta siitäkään ei jäänyt huonoja muistoja. Toisessa alkoi iskias vaivata ja huoli perätilassa olevasta vauvasta. Nyt odotan kolmatta ja viimeistä vauvaamme rv 23 ja supistukset pelottaa, vatsaa kiristää ja alapäässä tuntuu jatkuva paineen tunne. Yritän nauttia, mutta huoli ja karmea väsymys vie voiton ilosta :( Ihanaa lukea kuitenkin, että joku muu nauttii :) Täytyy alkaa itsekin rentoutua ja keskittyä mukaviin puoliin. Mies ei ikävä kyllä ymmärrä minua pätkääkään tai ehkä ei osaa huolestua. Ei varmaan osaa eläytyä pillittävän mursun tunnetiloihin. Ihme juttu :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä raskausaika on elämäni hirveintä aikaa terveyden kannalta ja jokainen päivä on ollut yhtä tuskaa. Sairaslomalla olen ollut puolivälistä asti erinäisistä syistä johtuen, mutta onneksi pian tämä on ohi. Olen vakavasti miettinyt, että voi jäädä viimeiseksi raskaudeksi tämä vaikka itse vauva on hyvin touvottu ja lapsettomuus takana.
Ensimmäisestä nautin täysillä, toisen kohdalla nautin alkuun, kunnes alkoi tuntumaan että jokin on pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaksi raskautta takana ja kaksi tervettä lasta synnyttäneenä voin sanoa, että ne raskausajat olivat aivan kamalia, suorastaan he...tistä. Voin molemmissa pahoin 5kk:lle asti, väsymys oli jotain aivan tolkutonta varsinkin kakkosta odottaessa koska ykkösestäkin piti huolehtia eikä saanut nukkua kun nukutti. Oli huimausta ja heikotusta, en meinannut jaksaa jaloillani olla. Loppua kohti oli liitoskipuja, issiassärkyä, peräpukamia, jaloissa suonikohjuja. Lähes kaikki vaivat loppuivat synnytykseen (peräpukamat ja suonikohjut jäi, mutta eivät ole lisääntyneet). Jos saisin kolmannen lapsen omilla geeneillä ilman raskautta niin olisi hienoa, nyt vähän arveluttaa se kolmas raskaus, koska en millään jaksaisi käydä läpi taas sitä 9kk kidutusta. Toki lopputulos on sen väärti, mutta en kyllä nauttinut...
En ole nauttinut. Helvetillistä ollut. Oksentelua päivittäin ja usein monta kertaa vuorokaudessa. Mistään ei apua ja jatkunut heti alusta alkaen eikä ole loppunut siihen normaaliin aikaan mennessä. Rinnat mahdottomat;isot,kipeät ja kutiavat. Vatsavaivat tietenkin ilona myös. Väsymys ollut loputonta. Vatsaa vihlonut ja nivusia. Henkisesti km vuoksi vieläkin ahdistaa, jos menee kesken tämäkin, vaikka tyyppi ok kehittynyt. Pahin vielä edessä, kun ajatus siitä, että vatsa ja rinnat vielä tästä vaan kasvavat ja sata varma kaikki vain tulee raskaammaksi. Että kaikille "kärsiville" mammoille voimia. Kaikki ei hehku eikä tarttekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivisia puolia: kaunis maha, ihanat isot rinnat, mies on huolehtiva ja ihana (on muutenkin, mutta nyt erityisesti), vauvan potkut, läheiset ovat innoissaan, olen itse innoissani ja odotan kevättä kun synnytän ekaa kertaa elämässäni.
Negatiivisia puolia on enemmän, onneksi kaikki eivät ole sattuneet yhtä aikaa: närästys, ummetus, kauhea pahoinvointi ja syömättömyys ekat 3 kk, liitoskivut, supistukset, jalkojen kipeytyminen pienenkin jalkeilla olon jälkeen, selkä jumissa lähes koko ajan ja pää sen vuoksi kipeä, jalkojen turpoaminen niin että kengät eivät sovi kunnolla, sormien turpoaminen niin ettei sormukset mene sormiin, klexanen pistäminen (perussairauden vuoksi) ja kipeät mustelmat, eli maha on arka, sivuoireena verenvuoto ja jatkuvasti tukossa oleva nenä, mahan ja rintojen kutina, raskausarvet rinnoissa, emätintulehdus alkuraskaudesta, virtsatieinfektio-oireet muttei mitään tulehdusta, ei voi kuvitellakaan yhdyntää kun alapää tuntuu koko ajan inhottavalta ja pissattaa heti pissaamisen jälkeen, jatkuva labrassa ja kontrolleissa ja hoidoissa juokseminen perussairauden vuoksi.
Se, ettei jaksa tehdä mitään kun paikat menevät kipeäksi, alkaa supistamaan, sattumaan jalkoihin tai selkään, istuminen ja käveleminen sattuu takapuoleen, liikuntaa ei voi harrastaa ja pienestä lenkistäkin tulee supistuksia, en näe tuttuja usein kun en jaksa käydä juuri missään, huono omatunto makaamisesta, tylsistyminen ja tympiintyminen yksin kotona möllöttämisestä, lisääntynyt itkuherkkyys, lisääntynyt tietoisuus siitä että mitä enemmän on rakkaita, sitä enemmän on menetettävää, seksin vähyys/puute, huoli vauvan hyvinvoinnista ja mahdollisuudesta kohtukuolemaan (yksi keskenmeno takana), jatkuva nälkä, sohvalla makaamisesta ja syömisestä johtuva lihominen, pelko kilojen jäämisestä ja roikkuvista, arpisista rinnoista..
Vaikka negatiivisten puolien listasta tuli noin pitkä, odotan innoissani vauvaa ja kevättä, ja tajusin vasta nyt kuinka paljon kaikenlaista harmia tässä on ollut.. Pahinta kaikista oli pahoinvointi, ja koska siitä on jo vaikka kuinka aikaa, olen kiitollinen ja pääosin iloisella mielellä! :) Onnea ap odotukseen, nauti raskaudesta täysin rinnoin, minäkin nautin aina kun on mahdollisuus!
Kyllä :). Raskausajat on olleet ihania, ja ennen kuopuksen syntymää jo surin että tähän se sitten loppuu...viimeinen kerta oli. Pienitä vaivoista (mm. harjoitussupistukset liikkuessa, ummetus yms) huolimatta on omassa kropassa ollut raskausaikana tosi hyvä olla, ja mielialakin kohdallaan. Ja aikuisiällä kaikkein parhaiten olen nukkunut raskausaikana, ja sitten imetyksen aikana, etenkin alkuvaiheessa. Joku hormonihurmos päällä, ihania aikoja :).
Nauitin raskaanaolosta (erityistilanteita lukuunottamatta) ja ensimmäiset raskaudet ovat olleet jo 80-luvulla eli en ole osannut pelätä tai jättää välistä liikuntaa niin kuin teille monille on neuvottu vaan olen mennyt ihan "normaalisti" loppuun asti.
- 9 lapsen äiti
[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 07:33"]
Nauitin raskaanaolosta (erityistilanteita lukuunottamatta) ja ensimmäiset raskaudet ovat olleet jo 80-luvulla eli en ole osannut pelätä tai jättää välistä liikuntaa niin kuin teille monille on neuvottu vaan olen mennyt ihan "normaalisti" loppuun asti.
- 9 lapsen äiti
[/quote]
En tiedä kuinka monelle on neuvottu vähentämään liikuntaa. No minulle kyllä pariin otteeseen, mutta ilman neuvoakin oli selvää, että liikkua ei oikein pystynyt mm. kipeiden supistelujen, si-nivel kipujen, hermokipujen ja jatkuvan huimauksen vuoksi. Vielä alun 24 h kuvotuksen aikana pystyin liikkumaan ja pyöräilemään, mutta sitten tuli kaikki muut. Kaupassakaan en pystynyt aina käymään ja sielläkin piti päästä istumaan huimauksen vuoksi ja lisäksi huusin kivusta. Oli myös viikkoja jolloin vessaan pääsykin oli hankalaa ja mietittiin, että miten pärjään edes kotona.
Eli odotan eniten sitä vauvan lisäksi tämän raskauden jälkeen, että pääsen liikkumaan.
eka kolmannes oli helppoa ja ihanaa aikaa toisella kolmanneksella on alkanut kaikki mahdollinen vaiva ja odotan jo synnärillä lähtöä. Viimeinen kolmannes voisin vain nukkua
Tämä jo toooosi mones raskaus enkä tällä kertaa nauti. Oksettaa edelleen (35+2) ja kauhiat kivut! Lantio huutaa armoa, ei pysty kipujen takia nukkumaan, särkylääkkeet ei auta, välillä supistaa ja lenkkeilystä ei tuu mitään kun ei pysty ottaa askeltakaan ilman kipuja. Valivalivali. Raskas odotus yllätti minut vaikka piti niin nauttia kun tää on viiminen :( -satutähti-
Alue: Aihe vapaa
En nauttinut kummastakaan, mutta hullua kyllä kaipaan sitä raskaus vatsaa. :D Ensimmäiseltä oksensin niin, että olin 2/3 osaa raskaudesta tipassa, toiselta oksensin vähemmän, mutta paljon silti, ja muutenkin olo oli todella todella tukala viikola 25->. Olin silloin "viimeisilläni" ja kuin olisin odottanut kaksosia. Sanoivat lääkärit. Vettä oli todella runsaasti. Sekä se pelko että mitä itselle käy, mitä käy lapselle, onko terve, syntyykö kuolleena. Se jatkuva huoli.